Kääntääkö Georgian valtapuolue selkänsä eurooppalaiselle liberaalille tulevaisuudelle?

Leontina Varlamonva / Wikimedia Commons (CC BY-SA 4.0)
Lukuaika: 7 min.

Euroopan unionin itäisen kumppanuuden politiikka on viimeisen 12 vuoden aikana pyrkinyt vahvistamaan Etelä-Kaukasian yhteiskuntien kehittymistä. Georgiassa hallituksen muodostaa tällä hetkellä yksin Georgialainen unelma -puolue, joka on viimeisen vuoden aikana kääntynyt yhä konservatiivis-autoritaarisempaa hallintomuotoa kohti. Georgia ottaa nyt sisäpolitiikkaan mallia Turkista, Unkarista ja Puolasta.

Georgiaa vuodesta 2012 hallinneen Kartuli Otsneba puolueen (suom. Georgialainen unelma, myöhemmin tässä tekstissä lyhennettynä GD) valtakausi lähti liikkeelle teknokraattisena liikkeenä, jossa mallia valtion johtamiseen otettiin yritysmaailmasta. GD:n hallinnon aikana poliittinen kulttuuri ja retoriikka on maassa polarisoitunut äärimmilleen. Samalla liberaalidemokraattiselle ajattelulle tärkeät kysymykset oikeusvaltioperiaatteen kunnioittamisesta, instituutioiden tärkeydestä, ja parlamentaarisuuden korostamisesta ovat kadonneet taka-alalle.

Georgialaisen unelman johtamismallia voitaisiin nykyisellään kutsua teknokraattiseksi populismiksi. GD lupaa kaikille kansalaisille ideologioista vapaata kehitystä ja kaikkien vaurastumista vuoteen 2030 mennessä, jos sille vain annetaan poliittinen mandaatti toteuttaa tarvittavat ja ”välttämättömät” uudistukset. Vaikka monella tapaa teknokratia ja populismi ovat toisilleen käsitteellisesti vieraita, tässä mallissa valtiota johdetaan managerialistisesti ja mahdollisten poliittisten konfliktien syntyessä ja vaalien lähestyessä populistisilla avauksilla vedotaan etenkin uskonnolliseen ja perinteitä kunnioittavaan mielenmaisemaan.

Georgialainen unelma -puolue lupaa kaikille kansalaisille ideologioista vapaata kehitystä ja kaikkien vaurastumista vuoteen 2030 mennessä, jos sille vain annetaan poliittinen mandaatti toteuttaa tarvittavat ja ”välttämättömät” uudistukset.

Yhdysvalloilla ja EU:lla on omat toiveensa Georgian demokratian kehittymisestä liberaalin oikeusvaltion suuntaan, mutta näistä huolimatta poliittinen pluralismi ja opposition mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon ovat jääneet hyvin marginaaliseksi viimeisten vuosien aikana. Georgian tämänhetkinen sisäpoliittinen ilmapiiri on tulehtunut, koska Georgialainen unelma toimii verrattain omavaltaisesti. Valtapuolueen käyttämä retoriikka on myös voimakkaasti polarisoivaa. Kun GD:n puolue-eliitti valjastetaan hyökkäämään oppositiota vastaan, unohtuu usein myös puolueen ja valtion ero ja rajat.

Tässä artikkelissa käsitellään Georgian nykyistä poliittista tilannetta ja kallistumista EU:n ja Yhdysvaltojen toiveiden vastaisesti illiberaalin politiikan suuntaan.

 

Kauan odotetut parlamenttivaalit lähestyvät

Georgian vaalisyklissä vietettiin kaksien vaalien vuotta lokakuusta 2020 tämän vuoden lokakuuhun. Viime vuoden parlamenttivaalien tulosten varmistumisen jälkeen oppositio piti tämän vuoden paikallisvaaleja ”kansanäänestyksenä” siitä, pitäisikö maassa järjestää pikaiset uusintaparlamenttivaalit. Opposition suurin puolue on vuoden 2012 vaaleista lähtien ollut Georgian kolmannen presidentin Mikheil Saakashvilin perustama ”Yhdistynyt kansallinen liike” (georgiaksi Ertiani Natsionaluri Modzraoba, myöhemmin tekstissä lyhennettynä UNM). Valtapuolue kutsuu usein pääoppositiopuoluetta ja sen kannattajia natseiksi.

Jotta nykyisen sisäpoliittisen tilanteen hahmottaminen kävisi helpommaksi, on hyvä palauttaa mieliin tiivistetysti Georgian poliittisen lähihistorian pääkohdat. Saakashvili johti vuonna 2003 ruusuvallankumoukseksi kutsuttua liikettä, joka halusi eroon korruptiosta ja vaalivilpistä syytetyistä neuvostoaikaisista poliitikoista. Tämä johti Yhtenäisen kansanliikkeen pitkään valtakauteen (2004–2012) Georgian johdossa, jonka jälkipuolella nähtiin myös autoritäärisiä piirteitä, kuten esimerkiksi vankien kiduttamisen sallimista. Vuonna 2008 Georgia kävi lyhyen ja epäonnisen sodan Venäjää vastaan, joka vahvisti nationalistista retoriikkaa sisäpolitiikassa.

Suhde nyky-Venäjään määrittelee monella tapaa sisäpoliittista todellisuutta Georgiassa.

Vuonna 2012 UNM kärsi selvän tappion ensin parlamenttivaaleissa Bidzina Ivanishvilin johtamalle Unelma-oppositiokoalitiolle ja vuotta myöhemmin sama tapahtui presidentin vaaleissa. Unelma-kansanliike, josta myöhemmin kehittyi GD-puolue, lupasi parempaa terveydenhoitoa ja pragmaattisempaa Venäjä-politiikkaa unohtamatta euroatlanttista integraatiota.

Entinen presidentti Saakashvili on asunut Ukrainassa viime vuodet, eikä ole halunnut palata Georgiaan. Etenkin vuonna 2018 vallan väärinkäytöksistä saamiensa tuomioiden jälkeen . Hän on kuitenkin pyrkinyt säilyttämään näkyvyyttään georgialaisessa politiikassa, vaikka ei ole enää Georgian kansalainen. Sen jälkeen, kun hän vuonna 2013 lähti Georgiasta, hän toimi Ukrainassa Porosenkon hallinnossa siihen asti, kun syytti Porosenkoa korruptiosta ja hänet erotettiin. Saakashvili on myös ehtinyt toimia Odessan kuvernöörinä ja korkeassa asiantuntija-asemassa nykyisen presidentin hallinnossa.

Entinen presidentti Mikheil Saakashivili on pyrkinyt säilyttämään näkyvyyttään georgialaisessa politiikassa, vaikka ei ole enää Georgian kansalainen.

Georgian sisäpolitiikkaan vaikuttavat myös suhteet ja yhteistyökuviot Turkin, Armenian, Azerbaidzhanin ja Ukrainan kanssa ja luonnollisesti myös EU:n, Yhdysvaltojen ja Venäjän intressit Kaukasian alueella.

Suhde nyky-Venäjään määrittelee monella tapaa sisäpoliittista todellisuutta Georgiassa. GD syyttää entistä hallintoa ajautumisesta konfliktiin Venäjän kanssa, joka on katkaissut maiden välit ja estää Georgian taloudellista kehittymistä. Kaikki alueelliset yhteistyöhankkeet, joissa Venäjä olisi mukana, ovat Georgialle sisäpoliittisesti mahdottomia. Niin kauan, kun Venäjä miehittää osaa Georgiasta Abhasian ja Tskhinvalin alueilla minkäänlainen yhteistyö ei ole mahdollista. On myös erittäin epätodennäköistä, että Venäjä muuttaisi politiikkaansa näiden alueiden suhteen. Nykyinen poliittinen pattitilanne on haitallisin Georgialle.

 

Ja lopulta vaalivuosi 2020 saapuu

Keväällä 2020 alkanut koronaviruspandemia laimensi vaalivuoden kampanjointia. Vuoden 2019 poliittisia mielenosoituksia ja ensimmäisen Tbilisi Pride -kulkueen järjestämiseen liittyneitä levottomuuksia seurasi kiistely uuden vaalilain sisällöstä ja käyttöönotosta. Lopulta GD suostui muutoksiin äänikynnyksen madaltamisesta ja enemmistöehdokkaiden määrän laskemisesta vuoden 2020 lokakuun vaaleihin.

Tästä huolimatta parlamenttivaalien lopputulos oli kaikin puolin yllätyksetön. Georgialainen unelma saavutti 48,22 prosentin kannatuksen ja vahvan enemmistön parlamenttiin seuraavalle nelivuotiskaudelle. Oppositio kiisti tulosten oikeellisuuden ja boikotoi vaalien toista kierrosta, jolla valittiin loput enemmistöehdokkaista. Seurauksena toisen kierroksen äänestysprosentti jäi alle kolmenkymmenen, ja GD voitti kaikki jäljellä olleet paikat.

Vaalien jälkeen opposition edustajat eivät suostuneet ottamaan valtakirjojaan vastaan parlamentissa, vaan vaativat uusien vaalien järjestämistä uusien vaalilakien mukaan. Oppositio yhtenäisesti piti vaalien tulosta manipuloituna ja vaati vaalijärjestelmän uudistamista. Mikään vaatimuksista ei kuitenkaan toteutunut, ja lopulta Georgian parlamentissa istui vaalien jälkeen vain Georgialaisen unelman edustajia.

 

Garibashvilin aikakausi alkaa

Tammikuussa GD:n perustaja oligarkki Bidzina Ivanishvili (nyt 64-vuotias) ilmoitti ”lopettavansa politiikassa”, tosin tarkoittaen vain Georgialainen unelma -puolueen puheenjohtajana toimimista. Irakli Kobakhidze nousi puolueen sisäisessä kierrossa puheenjohtajan tehtävään. Pääministeri Giorgi Gakharia erotettiin helmikuussa, koska GD:n puolue-eliitti halusi pidättää UNM:n puheenjohtajan Nika Melian ”Gavrilovin yönä” tunnetun mielenosoituksen joukkoväkivallan organisoimisesta. Mielenosoitus sai alkunsa, kun Venäjän duuman kommunistipuolueen jäsen johti ortodoksimaiden yhteistyöelimen kokousta Georgian parlamentin puheenjohtajan paikalta. Tämä johti spontaaniin tyrmistymiseen ja kymmenien tuhansien ihmisten mielenosoitukseen.

Valtapuolueen sisäinen dynamiikka johti johtohahmojen siirtymiseen uusiin tehtäviin puolueen sisällä. Ivanishvilin läheinen perheystävä Irakli Garibashvili valittiin uudeksi pääministeriksi ja ensitöikseen hän pidätti Melian.

Valtapuolueen aseman sementoitumisesta huolestuneet EU ja Yhdysvallat tekivät esityksen kompromissista, joka tukisi demokratian ja oikeusvaltion kehitystä Georgiassa. Eurroopa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel onnistui huhtikuussa 2021 saamaan aikaan sopimuksen opposition ja GD:n välillä, joka sisälsi vaaliuudistuksen sekä yhteisymmärryksen oikeuslaitoksen uudistuksesta.

Valtapuolueen aseman sementoitumisesta huolestuneet EU ja Yhdysvallat tekivät esityksen kompromissista, joka tukisi demokratian ja oikeusvaltion kehitystä Georgiassa.

Aluksi UNM, toisin kuin muut oppositiopuolueet, ei suostunut allekirjoittamaan sopimusta, mutta ssen jälkeen kun heinäkuussa 2021 GD irtautui sopimuksesta todeten kuitenkin vielä ”kunnioittavan” sen sisältöä, UNM allekirjoittikin sopimuksen. Ulkomaiden ohjaama sopimus ei siis johtanut tulehtuneen tilanteen ratkaisemiseen, vaan se toimi väliaikaisena tiekarttana ulos akuutista kriisistä.

Tämän jälkeen uusi pääministeri Garibashvili alkoi hyödyntää populistisempaa otetta politiikassaan tukeutuen Georgian ortodoksiseen kirkkoon ja konservatiivisiin arvoihin. Retoriikassaan pääministeri teki myös selväksi, ettei pelkää konfliktia lännen kanssa. Siinä missä edelliset pääministerit Gakharia ja häntä edeltänyt Mamuka Bakhtadze olivat pikemminkin teknokraatteja, Garibashvili ei ole peitellyt populismiaan. Uusi pääministeri vastaa kaikkeen kritiikkiin syyttämällä Saakashvilia ja edellistä hallintoa.

Uusi pääministeri Garibashvili pyrkii esiintymään Turkin Erdoganin tapaan kansallismielisen ylpeänä ja samalla perinteitä kunnioittavana miehenä.

”Georgialainen unelma” tarkentui Garibashvilin myötä unelmaksi Georgian ortodoksikirkkoon tukeutuvasta arvomaailmasta, jossa esimerkiksi sukupuolivähemmistöt koetaan tavallisen kansan enemmistön perhearkea uhkaavina toimijoina ja ”radikaalin” opposition hallitusta vastaan kohdistamana epäjärjestyksenä. Opposition näkyvä eurooppalaismielisyys (”liberaalisuus”) siirtää GD:n poliittisia avauksia yhä enemmän konservatiivis-populistiseen suuntaan. Garibashvili pyrkii esiintymään Turkin Erdoganin tapaan kansallismielisen ylpeänä ja samalla perinteitä kunnioittavana miehenä.

EU:n välittämän huhtikuun kompromissisopimuksen aikeiden vastaisesti kesäkuussa 2021 GD valitsee ja nimittää itsenäisesti uusia Korkeimman oikeuden tuomareita. EU ja Yhdysvallat ovat esittäneett huolensa kehityksestä.

 

Tbilisi Priden uusi peruuntuminen ja Saakashvilin ”show”

Heinäkuussa 2021 Tbilisi Pride palasi Georgian sisäpoliittiseen keskusteluun. Vuonna 2019 kulkueen järjestäminen peruttiin sen jäätyä Gavrilovin yön tapahtumien jalkoihin. Vuonna 2021 kulkue haluttiin järjestää uudelleen, vaikka enemmistö georgialaisista suhtautuu tapahtumaan verrattain vihamielisesti.

Tapahtumapäivänä kansallismieliset ja oikeistolaiset sekä papit kokoontuivat kadulle lähinnä kohdatakseen vain oppositiomedian (”liberaalien”) edustajia, koska marssiin osallistujia ei vielä näkynyt. Seurauksena yksi oppositiomedian kameramies menehtyi, ja kymmeniä joutui sairaalaan pahoinpideltyinä. Tblisi Pride peruttiin siis jälleen. Garibashvilin hallinto pidätti väkivaltaisuuksiin syyllistyneitä tapahtuman vastustajia, mutta ketään ei ole vielä tähän päivään mennessä saatettu oikeuteen, saati tuomittu.

Vapaan ja liberaalin demokratian arvot ovat ajautuneet georgialaisessa valtapolitiikassa marginaaliin elleivät jo kokonaan valtapolitiikan ulkopuolelle.

Lehdistön väkivaltainen vaientamien sivuutetaan valtapuolueen retoriikassa opposition omana syynä sekä yrityksenä hyökätä ortodoksikirkkoa ja konservatiivisia arvoja vastaan. Voidaan siis sanoa, että Garibashvilin hallitus on valinnut tiensä, joka heijastelee myös Puolan, Turkin ja Unkarin mallia. Vapaan ja liberaalin demokratian arvot ovat ajautuneet georgialaisessa valtapolitiikassa marginaaliin elleivät jo kokonaan valtapolitiikan ulkopuolelle.

Viha- ja verijulisteet [kuva1] saapuivat syksyn 2021 tullen taas katukuvaan. Tämä valtapuoluetta lähellä olevien piirien mainoskampanja opposition mustamaalaamiseen kertoo poliittisesta ilmapiiristä mainiosti. Tbilisi täyttyi samaan aikaan GD:n sinikeltaisesta värimaailmasta, koska pääoppositiopuoluetta ei päästetty yhteenkään mainostauluun pääkaupungissa. Vaalien ensimmäistä kierrosta edelsi opposition esittäminen pahana, kirkonvastaisena ja epämoraalisena. Syyskuun lopussa Saakashvili ilmoitti taas palaavansa Georgiaan kaatamaan Bidzinan hallinnon, mikä varasti vaaliviikon huomion. Harva uskoi hänen paluuseensa, vaikka Saakashvili jatkoi aktiivisesti kampanjointia valtapuoluetta vastaan sosiaalisessa mediassa.

Vaalien alla Saakashvili pidätettiin yllättäen lähellä Tbilisiä kesken georgialaiselle kulttuurille tärkeää ruokajuhlaa, suprania. Valtapuolue GD kiirehti tiedottamaan, että se oli tietenkin ollut tietoinen Saakashvilin maahantulosta. Saakashivilin tapaus sai lähinnä television saippuaoopperasta tuttuja käänteitä, kun Saakashvili julkisesti ilmoitti uudesta parisuhteestaan ukrainalaiseen kansanedustajaan Liza Yaskoon. Ilmoitus tuli yllätyksenä myös Saakashvilin hollantilaisgeorgialaiselle vaimolle Sandra Roelofs-Saakashvilille.

Saakashvili vietiin käsiraudoissa vankilaan, jossa hän ryhtyi heti nälkälakkoon. Seuraavana aamuna äänestys alkoi.

 

Paikallisvaalien tulos ei tarjoa yllätystä ja valtapuolue ottaa etäisyyttä EU:hun

Kaoottisen ja Saakashvilin medianäkyvyyden hallitseman vaaliviikon jälkeen paikallisvaalien vaalitulos oli pettymys kaikille oppositioryhmille koko maassa. Vaikka väärinkäytöksistä raportoitiin taas, GD saavutti noin 47 prosentin äänisaaliin. GD voitti myös suurimman osan pormestaripaikoista suoraan ensimmäisellä kierroksella sekä varmisti enemmistön melkein kaikkiin paikallisvaltuustoihin. Kaikkien suurten kaupunkien pormestarivaalit menivät kuitenkin toiselle kierrokselle.

Toisen kierroksen kysymys oli, pystyisikö yhdistynyt oppositio voittamaan GD:n ehdokkaita missään suuressa kaupungissa ja etenkin, miten kävisi UNM:n puheenjohtajalle Nika Melialle Tbilisissä, jossa hän edusti neljää oppositiopuoluetta. Meliaa vastassa oli GD:n ehdokkaana suosittu nykyinen pormestari Kakha Kaladze, entinen jalkapallojoukkue AC Milanin pelaaja.

Lokakuun 21. päivänä Garibashvili ennusti tarkat prosentit GD:n äänimääristä eri kaupungeissa, ja että UNM häviäisi kaikki toisen kierroksen uusintavaalit. Tämän jälkeen Georgia voisi Garibashivilin mukaan jälleen jatkaa rauhaisaa ja ennustettavaa kehitystään.

Heti paikallisvaalien toisen kierroksen jälkeen GD miehitti Korkeinta oikeusneuvostoa uudelleen omien intressiensä mukaisesti.

GD voitti lopulta 63 64:stä pormestarinpaikasta mukaan lukien pääkaupungin Tbilisin. Kaladze onnistui käyttämään perhe-elämänsä kuvausta ja sosiaalisen median palvelua TikTokia taitavasti hyväkseen ja voitti Melian selvästi. Vaalilauantain jälkeen oppositio julisti vaalien tuloksen taas kerran väärennetyksi ja mitättömäksi.

Heti paikallisvaalien toisen kierroksen jälkeen GD miehitti Korkeinta oikeusneuvostoa uudelleen omien intressiensä mukaisesti. GD:n puheenjohtaja Irakli Kobakhidze on niin ikään ilmoittanut, että puolueella ei ole hänen nähdäkseen mitään velvollisuutta toteuttaa kompromissisopimuksen mukaisia uudistuksia vaalijärjestelmässä.

Puolan ja Unkarin esimerkki EU:n sisältä antaa Georgialaiselle unelmalle mallia siitä, miten EU:n kanssa voi toimia. Sanktioiden pelko ei ole päällimmäisenä mielessä.

Georgian EU:n suurlähettiläs Carl Hartzell laskee Garibashvilin hallituksen epäonnistuneen jo viidesti viimeisen neljän kuukauden aikana kompromissisopimuksen sisällön toteuttamisessa. Hartzell on ilmoittanut EU:n rahallisen tuen olevan ehdollista sovittujen uudistusten toteuttamiselle. Puolan ja Unkarin esimerkki EU:n sisältä antaa GD:lle mallia siitä, miten EU:ssa tai EU:n kanssa voi toimia. Sanktioiden pelko ei ole päällimmäisenä mielessä.

Marraskuun alussa opposition mielenosoitukset ovat jatkuneet. Saakashvili siirrettiin pahamaineiseen Gldanin vankilaan ja hän on lopettanut nälkälakon.

Georgian suhde EU:n kanssa on kriisiytynyt erityisesti Garibashvilin alle vuoden kestäneen hallituksen aikakaudella. EU:n itäisen kumppanuuspolitiikan arvomaailma ei ole laajasti jaettu GD:n nykyjohdossa. Garibashvilin johdolla Georgian liberaali eurooppalainen oikeusvaltioperiaatteen mukainen tulevaisuus näyttää siirtyvän yhä kauemmas tulevaisuuteen.

Korjattu 18.11. klo 14.06 Charles Michelin toimenkuva.

 

Mikko Mäki on väitöskirjatutkija Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskus TAPRI:ssa, ja toimi tutkijavaihdossa Ilia State University:ssä Tbilisissä vuosina 2019-20.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*