Vapaus ja talous: Protestiliikkeet ja mielenosoitukset kritisoivat hallitusta Kuubassa

P,TO 19104 /Wikimedia commons (CC BY-SA 4.0) Kuuban hallituksen vastainen mielenosoitus Floridassa.
Lukuaika: 4 min.

Heinäkuussa 2021 kymmenet tuhannet kuubalaiset marssivat kaduilla lukuisissa kaupungeissa eri puolella saarta. ”Vapaus!” toistui heidän huudoissaan. Ensimmäiset julkiset suurmielenosoitukset kolmeen vuosikymmeneen kohdistuivat Kuuban hallitukseen, poliittiseen järjestelmään ja vallitseviin yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.

Kuubassa vuonna 2021 puhjenneiden mielenosoitusten ja laajemman yhteiskunnallisen kritiikin ytimessä ovat talous ja vapaus. Koronaviruspandemian runtelema, jo entuudestaan epävakaa ja turismista riippuvainen talous on viime vuosina ajautunut ongelmiin muun muassa valuuttauudistuksen, inflaation, Venezuelan kriisin ja Yhdysvaltojen tiukentuneiden talouspakotteiden vuoksi.

Kuubalaiset kokevat arjessaan pulaa esimerkiksi elintarvikkeista ja lääkkeistä. Samaan aikaan he kritisoivat yksilönvapauksien, poliittisen monimuotoisuuden ja vaihtoehtojen puutetta kommunistisen puolueen johtamassa järjestelmässä.

 

Taitelijat yhteiskunnan äänenä

Kuubalaiset taitelijat ovat olleet keskeisessä roolissa yhteiskunnallisen keskustelun kiihtymisessä ja julkisissa protesteissa 2020-luvulla. Taiteella on ylipäätään ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisessa aktivismissa koko vallankumouksen ajan: jo 1970-luvulla vallankumousjohdon haastoivat julkisesti juuri taiteilijat, jotka käsittelivät työssään yksilönvapauksia ja kansalaisten alisteisuutta valtiolle.

Nyt käynnissä olevan liikehdinnän alkuna pidetään marraskuuta 2020, jolloin yli 300 hengen joukko taitelija-aktivisteja osoitti mieltään kulttuuriministeriön edustalla Havannassa. Helmikuussa 2021 julkaistu rap-kappale Patria y Vida nousi viraalihitiksi ja laajensi tyytymättömyyden ilmaukset taiteilijaryhmistä suureen yleisöön.

Siinä missä vallankumouksessa on totuttu ajatukseen ”isänmaasta tai kuolemasta” (patria o muerte), nuoren sukupolven muusikot vaativat kansalle oikeutta ”isänmaahan ja elämään”. Kappale sanoitti monien kokemusta vanhentuneesta vallankumouksesta, joka ei enää vastannut kansalaisten tarpeisiin. Se teki näkyväksi ihanteiden ja todellisuuden välistä kuilua, jossa tavalliset kansalaiset elävät kokien puutetta sekä aineellisista hyödykkeistä että yksilönvapauksista.

Siinä missä vallankumouksessa on totuttu ajatukseen ”isänmaasta tai kuolemasta” (patria o muerte), nuoren sukupolven muusikot vaativat kansalle oikeutta ”isänmaahan ja elämään”.

Mielenosoittajat korostavat, että heinäkuussa 2021 käynnistyneet protestit saivat alkunsa spontaanisti. Kun tieto kaduilla marssivista kuubalaista levisi älypuhelimien välityksellä, kaupunki toisensa jälkeen liittyi protestien ketjuun. Internetin ja sosiaalisen media rooli tiedon välittämisessä ja yhteisöllisen kokemuksen luomisessa oli ratkaiseva; vain muutamia vuosia aiemmin Kuubaan saapunut julkinen internet on mullistanut kansalaisten mahdollisuudet osallistua julkiseen keskusteluun. Juuri arkisen teknologian hyödyntämisen vuoksi protesteissa on kyse myös sukupolvikokemuksesta.

Aiemmasta poiketen kaduilla näkyivät erityisesti afrokuubalaiset, nuoret sukupolvet ja naiset. Yhteiskunnallinen keskustelu Kuubassa on historiallisesti tapahtunut kaupunkien valkoisten, yhteiskunnan etuoikeutettuihin ja vanhempiin ikäluokkiin kuuluneiden miesten piirissä. Nyt kaduilla näkyivät he, jotka ovat kokeneet tulleensa marginalisoiduiksi ja suljetuiksi ulos muutosten tuomista eduista.

Nyt kaduilla näkyivät he, jotka ovat kokeneet tulleensa marginalisoiduiksi ja suljetuiksi ulos muutosten tuomista eduista.

Afrokuubalaiset, naiset ja nuoret aikuiset ovat talouden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ulkokehällä. Viime vuosikymmenten maltilliset talousuudistukset eivät ole hyödyttäneet heitä samalla tavalla kuin jo valmiiksi paremmassa asemassa olevia. Myös keskustelu rakenteellisesta rasismista on kietoutunut osaksi käynnissä olevaa kehitystä.

 

Hallitus korostaa vallankumouksen jatkuvuutta

Kadut kuuluvat vallankumouksellisille, julisti Kuuban vallankumousjohtaja Fidel Castro 1960-luvun alussa. Kadut ovat yli 60 vuoden ajan muodostaneet tilan, jossa kuubalaiset ovat osoittaneet liittyvänsä vallankumoukseen ja sosialistiseen yhteiskuntaan. Sekä massakokoontumiset että valtiojohdon näyttäytyminen kaduilla ovat olleet keskeisessä roolissa vallan säilyttämisessä ja kansallisen identiteetin rakentamisessa.

Hallitus vastasi protesteihin kannustamalla tukijoitaan kaduille mielenosoittajia vastaan. Kymmenet tuhannet hallituksen kannattajat tottelivat kutsua. Protesteja tukahdutettiin väkivaltaisestikin pidätysten ja vangitsemisten kautta. Internet-yhteyksien katkaiseminen sekä verkon rajoittaminen ja seuranta olivat tehokkaita tapoja kontrolloida mielenosoitusten jatkumista. Edelleen suuri määrä mielenosoittajia, heidän joukossaan lukuisia aktivisti-taitelijoita, on pidätettynä tai tuomittuna vankeuteen.

Hallitus vastasi protesteihin kannustamalla tukijoitaan kaduille mielenosoittajia vastaan.

Hallituksen rakentamassa julkisessa keskustelussa mielenosoituksista on korostunut perinteisen vallankumousretoriikan vahvistaminen ja kansallistunteisiin vetoaminen. Vallankumousihanteiden toisintaminen on näkynyt esimerkiksi siinä, että Kuuban nykyinen presidentti Miguel Díaz-Canel on kehottanut hallituksen tukijoita tekemään kaduista jälleen vallankumouksen areenoita, puolustamaan isänmaata ja osoittamaan uskollisuutensa hallitukselle.

Keskeinen kysymys kuitenkin on se, missä määrin vallankumous muodostaa edelleen kuubalaisten jakaman ihanteellisen kansallisen identiteetin ja yhteisöllisen kokemuksen, johon liittyminen ankkuroi osaksi yhteiskuntaa. Muun muassa maastamuuton, internetin, turismin ja yleisen tyytymättömyyden myötä näkökulmat arkitodellisuuteen saarella ovat pirstaloituneet ja muuttuneet aiempaa monimuotoisemmiksi.

Siinä missä vallankumousajan ensimmäiset ikäluokat muistavat muutosten tuomat edut, 1990-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet rinnastavat vallankumouksen kokemukseen yhteiskunnallisten olojen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisestä.

Nyt käynnissä oleva kehitys on jo osoittanut, että uudet ihmisryhmät ovat käyttäneet ääntään näiden kokemusten kuvaamiseen. Nuorempien sukupolvien kokemus poikkeaa ratkaisevasti edeltäjien vallankumoususkosta ja -uskollisuudesta: siinä missä vallankumousajan ensimmäiset ikäluokat muistavat muutosten tuomat edut, 1990-luvulla ja sitä myöhemmin syntyneet rinnastavat vallankumouksen kokemukseen yhteiskunnallisten olojen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden heikkenemisestä.

 

Yhdysvallat osana tilanteen kehittymistä

Yhdysvalloissa Kuuban tilanteen kehittymistä on seurattu tarkasti sekä Valkoisessa talossa että kuubalaisamerikkalaisissa kodeissa. Joe Bidenin presidenttikauden alkaessa Kuubaa ei määritelty ulkopoliittisesti keskeiseksi painopisteeksi. Biden on pitänyt voimassa Donald Trumpin kaudella asetetut voimakkaat pakotteet eikä hän ole – toisin kuin Obaman varapresidenttinä toimiessaan – ajanut diplomaattista lähentymistä Kuuban kanssa.

Heinäkuun mielenosoitukset terävöittivät Yhdysvaltojen hallinnon Kuuba-linjaa. Välittöminä toimenpiteinä Biden ilmaisi tukensa mielenosoittajille ja julisti Yhdysvaltojen selvittävän mahdollisuuksia avustaa heitä esimerkiksi mahdollistamalla ulkoisten internet-yhteyksien muodostamisen.

Yhdysvaltojen kuubalaisyhteisö, pääasiassa Floridaan keskittynyt reilun kahden miljoonan kuubalaisamerikkalaisen ryhmä, on vaatinut toimia Yhdysvaltojen hallitukselta.

Yhdysvaltojen kuubalaisyhteisö, pääasiassa Floridaan keskittynyt reilun kahden miljoonan kuubalaisamerikkalaisen ryhmä, on vaatinut toimia Yhdysvaltojen hallitukselta. Perinteisesti vahvan republikaanien tukiryhmän muodostaneet vanhempien sukupolvien kuubalaiset kannattavat kovia otteita. Osa on jopa toivonut, että Yhdysvallat toteuttaisi aseellisen väliintulon Kuubassa. Nuorempien sukupolvien keskuudessa demokraattien tyypillisesti ajama dialogipolitiikka saa enemmän kannatusta. Sosiaalisessa mediassa kuubalaisamerikkalaiset ovat ilmaisseet laajasti tukensa mielenosoittajille. Osa protesteihin osallistuneista taitelijoista on asettunut Floridaan ja toimii aktivistiryhmissä uudesta kotimaastaan.

Kuuban hallitus on syyttänyt Yhdysvaltoja protestien rahoittamisesta ja organisoimisesta. Se on vaatinut kauppasaarron purkua ja syyttänyt talouspakotteita saaren olojen heikkenemisestä. Kuubalaisten kasvaneen tyytymättömyyden ja hädän taustalla ovat erityisesti Trumpin loppukaudesta asettamat pakotteet, jotka estävät Yhdysvalloissa asuvia kuubalaisia tukemasta perheitään saarella taloudellisesti.

 

Jatkoa luvassa mielenosoituksille

Vaikka hallitus tukahdutti mielenosoitukset heinäkuussa, jatkoa on luvassa.

Liikehdintä on laajentunut Kuubasta kansainväliseksi. Eräs kansainvälisesti tunnetuimmista taitelija-aktivisteista, Tania Bruguera, aloitti syksyllä 2021 luennoitsijan työn Harvardin yliopistossa Yhdysvalloissa. Hän sanoi Kuuban hallituksen painostaneen häntä toistuvasti poistumaan maasta ja käyttäneensä työtarjousta neuvotteluvälineenä hallituksen kanssa.

Kadut ovat edelleen areena, jossa Kuuban kehityksestä keskustellaan.

Bruguera suostui jättämään saaren, mikäli hallitus myöntyi hänen vaatimukseensa vangittujen taiteilijoiden vapauttamisesta. Vapautettujen joukossa oli viime vuosien liikehdinnälle keskeisiä henkilöitä kuten taitelija Hamlet Lavastida. On poikkeuksellista, että juuri taiteilijat saaren sisällä käyvät suoria neuvotteluja poliittisista vangeista hallituksen kanssa. Aiemmin vastaavaa on tapahtunut esimerkiksi Kuuban ja Yhdysvaltojen sekä Kuuban ja Vatikaanin välisissä diplomaattisissa neuvotteluissa.

Kadut ovat edelleen areena, jossa Kuuban kehityksestä keskustellaan. Kuubassa aktivistiryhmät ovat laatineet ennakkoilmoituksen marraskuun 20. päivänä järjestettävistä suurmielenosoituksista ympäri saarta. Poikkeuksellista on jo se, että kansalaiset ilmoittavat julkisista, rauhanomaisista mielenilmauksista ja alleviivaavat sen kuuluvat heidän kansalaisoikeuksiinsa.

Kuuban hallitus on puolestaan julistanut, että 20.11. on kansallisen puolustuksen päivä ja kutsuu hallituksen kannattajat kaduille osoittamaan tukensa vallankumoukselle.

 

TT Petra Kuivala toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopistossa ja vierailevana tutkijana Harvardin yliopistossa. Hänen uskonnon, historian ja Latinalaisen Amerikan tutkimuksen kentille sijoittuva tutkimuksensa tarkastelee uskontoa sosialistisessa Kuubassa ja Kuuban vallankumousta elettynä kokemuksena.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*