Venezuelalaisten muuttovirta näkyy ympäri maailmaa

Arepera-ravintola Doralissa, Floridassa. Kuva: Virpi Salojärvi
Lukuaika: 5 min. 

Venezuelalaisten muuttovirtaa on jo kuvattu humanitaariseksi katastrofiksi. Massamaastamuuton seuraukset näkyvät jo arkipäivässä muissa Latinalaisen Amerikan maissa ja Yhdysvalloissa.

Huonot uutiset Venezuelasta ovat jo osa jokapäiväistä uutisvirtaa. Sen takia onkin helppo unohtaa, että Venezuela on maa, josta 1900-luvulla muut ovat hakeneet turvapaikkaa tai parempaa elämää. Toisesta maailmansodasta aina 1960-luvulle asti Venezuela otti vastaan eteläeurooppalaisia, jotka pakenivat sotaa tai sodan jälkeistä tuhoa.

Naapurimaa Kolumbia kärsi vuosikymmeniä kestäneestä sissisodasta, jonka takia kolumbialaiset muuttivat Venezuelaan suurina joukkoina. 1970- ja 1980-luvuilla erityisesti argentiinalaiset, chileläiset ja uruguaylaiset saapuivat etsimään parempaa elämää Venezuelasta, kun kotimaat kärsivät diktatuureista.

Ja Venezuelaanhan oli hyvä tulla, koska suuret öljyvarannot omaavassa valtiossa talous oli noususuhdanteista, ja monien diktaattorien hallitsemassa maanosassa Venezuelan demokraattinen järjestelmä muodosti poikkeuksen.

Nykyään muuttovirta on kääntänyt jyrkästi suuntaansa presidentti Nicolás Maduron johtaessa autoritaarisesti Venezuelaa. Maduron hallinnon aikana terveydenhuolto on rapautunut, minkä seurauksena monet sairaudet, kuten malaria, ovat alkanet levitä, äiti- ja lapsikuolleisuus ovat kasvaneet ja monet, etenkin kroonisten sairauksien hoitoon tarkoitetut lääkkeet, kuten insuliini, ovat loppuneet tai lähes loppuneet koko maasta.

Infrastruktuuri köhii, minkä takia laajat sähkökatkot ovat yleisiä ja internetyhteydet katkeavat usein tai toimivat hitaasti. Valuuttakontrollin ja valtion haltuunsa ottamien elintarvikealan yritysten ja maatilojen vuoksi elintarvikkeista on pulaa. Hyperinflaatio tekee vähäistenkin tuotteiden ostamisesta vaikeaa. Tämän lisäksi turvattomuus on suurta, ja Venezuela onkin monien tilastojen mukaan yksi maailman väkivaltaisimmista maista.

Nämä ovat muutamia syitä, miksi monet ovat päättäneet jättää Venezuelan ja suunnata kohti uusia haasteita. Vaikka maastamuutto onkin kiihtynyt Maduron valtakaudella, niin se todellisuudessa alkoi jo 2000-luvun alussa.

Maastamuuton kolme aaltoa chavismon aikakaudella

Presidentti Hugo Chávez astui virkaan vuonna 1999, jolloin hän alkoi soveltaa chavismoksi kutsuttua vasemmistolaista politiikkaansa populistisella otteella. Hänen seuraajansa Maduro on jatkanut samalla linjalla. Chavismon aikainen maastamuutto Venezuelasta naapurimaihin ja kauemmas voidaan jakaa kolmeen eri aaltoon.

Ensin maasta lähtivät erityisesti koulutetut ja hyvin toimeentuleva keskiluokka etsimään uusia mahdollisuuksia vuosina 2000–2012. He muuttivat pääasiassa Yhdysvaltoihin ja eteläiseen Eurooppaan. Tässä vaiheessa monien oli helppo lähteä, koska maan maahanmuuttajamyönteisen historian takia useilla venezuelalaisilla oli kaksoiskansalaisuus.

Esimerkkinä Venezuelan monikulttuurisesta historiasta toimii marraskuussa Suomessa uutisoitu tapaus kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneista syyrialaisista. Syynä kielteiseen päätökseen oli nimenomaan heidän Venezuelan kaksoiskansalaisuutensa.

Ensimmäisen maastamuuton aallon jälkeen epätoivo kasvoi. Vuosina 2012–2015 yhä suurempi osa ihmisistä päätti lähteä. Lähtijöiden joukossa oli jo aikaisempaa laajemmin keskiluokkaa ja myös alempia sosio-ekonomisia luokkia.

Tänä aikana alkoivat näkyä ensimmäiset varoittavat merkit talouskriisistä, joka johti ruokatarvikkeiden ja lääkkeiden saantivaikeuksiin. Lisäksi poliittinen tilanne kiristyi ja monet, esimerkiksi toimittajat, kokivat työssään rajoituksia. Näinä vuosina muuttoliike kohdistui myös lähimaihin: Kolumbiaan, Panamaan ja Dominikaaniseen tasavaltaan.

Viimeisimpään muuttoaaltoon, jonka voidaan katsoa alkaneen vuonna 2015 ja jatkuvan edelleen, kuuluu venezuelalaisten koko kirjo.

Viimeisimpään muuttoaaltoon, jonka voidaan katsoa alkaneen vuonna 2015 ja jatkuvan edelleen, kuuluu venezuelalaisten koko kirjo. Maasta lähdetään nimenomaan työntävien syiden takia: nälkä ja vaikeudet saada lääkkeitä haittaavat jo merkittävästi ihmisten elämää, ja esimerkiksi syöpälääkkeiden puute voi johtaa kuolemaan.

Maastamuuttajia on erityisesti alemmista sosio-ekonomisista luokista, ja muuttoliike kohdistuu aikaisempien maiden lisäksi Karibian alueen saarille ja muualle Latinalaiseen Amerikkaan.

Vastaanottajamaiden hankala tilanne

Venezuelan muuttoliikkeen seuraukset ovat näkyvissä ympäri maailmaa. Venezuelalaisia löytyykin lähes jokaisesta maailman kolkasta. Myös Suomessa on oma pieni venezuelalaisten yhteisö.

Virallisia lukuja Venezuelasta lähteneiden lukumäärästä on vaikea saada, mutta nykyiset arviot liikkuvat lähes kolmesta miljoonasta aina neljään miljoonaan. Luku kasvaa koko ajan.

Myös Suomessa on oma pieni venezuelalaisten yhteisö.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on kehottanut huomioimaan venezuelalaisten tilanteen ja helpottamaan heidän maassa oleilua laillisesti. Tämä on erityisen tärkeää paperittomien venezuelalaisten kannalta, koska jos laillisia reittejä tulla tai jäädä maahan ei ole, kasvaa haavoittuvassa asemassa olevien joukko. He voivat päätyä prostituution, väkivallan, ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön uhreiksi.

Panama on jo vaikeuttanut huomattavasti venezuelalaisten maahan pääsyä. Kolumbia ja Brasilia painivat ongelman kanssa ja ovat perustaneet vastaanottokeskuksia Venezuelan vastaisille rajoilleen.

Venezuelalaiset ovat olleet pidettyjä monessa maassa muun muassa heidän korkean koulutuksensa ansiosta. Nyt ongelmia on ilmennyt, koska epätoivoisen tilanteen edessä aikaisemmin koulutettujen keskiluokkaisten lisäksi Venezuelasta ovat alkaneet lähteä muutkin. Kolumbiassa venezuelalaisten tekemiä rikoksia on raportoitu enemmän kuin ennen. Työllistyminen oman alan töihin on vaikeaa ilman verkostoja, kuten kaikilla muillakin maahanmuuttajilla.

Maastamuuttajien virta auttaa toisaalta Venezuelan naapurivaltioita kiillottamaan kuvaansa. Kolumbia, jossa monet venezuelalaiset ovat kokeneet tulleensa kohdelluiksi huonosti, voi kirkastaa imagoaan ottamalla vastaan maahan pyrkijät. Perun juuri virastaan eronnut presidentti Pedro Pablo Kuczynski sanoi toivottavansa venezuelalaiset puolestaan tervetulleiksi, koska Perun ollessa diktatuurin alaisena 1970-luvulla Venezuela otti vastaan perulaisia.

Venezuela Awareness -avustusjärjestön varastoa. Kuva: Virpi Salojärvi

”Doralzuela” – Miamin pienois-Venezuela

Yksi venezuelalaisten keskittymistä löytyy Miamista, Yhdysvaltojen Floridasta. Suur-Miamin alueelta löytyy jopa Doralzuelaksi kutsuttu Doralin kaupunki, joka on saanut kutsumanimensä suuren venezuelalaisväestönsä takia.

Suur-Miamin alueelta löytyy Doralzuelaksi kutsuttu Doralin kaupunki, joka on saanut kutsumanimensä suuren venezuelalaisväestönsä takia.

Doralissa maahantulijoiden virta näkyy päivittäisessä elämässä: on avustuskeräyksiä Venezuelaan lähetettäväksi, avustusjärjestö, joka jakaa maahan juuri saapuneille venezuelalaisille vaatteita ja keittiötarvikkeita, lukuisia Whatsapp-ryhmiä, joissa juuri Floridaan saapuneet venezuelalaiset voivat kysellä käytännön asioista sekä venezuelalaisia televisiokanavia. Huoltoasemalla mainostetaan helppoa tapaa lähettää lääkkeitä Venezuelaan.

Lisäksi Doralissa on tietenkin muutama arepera-ravintola, joissa myydään venezuelalaisia täytettyjä maissileipiä, arepoja. Ruokakaupastakin löytää lukuisia venezuelalaisia elintarvikkeita aina suklaasta maissijauhoon. Maahanmuuttajat voivat tuntea olonsa kotoisaksi.

Miami ei ole tärkeä paikka venezuelalaisille vain Doralin takia, vaan sinne on muodostunut poliittisten vaikuttajien keskittymä. Kaupungista löytyy venezuelalaisten oppositiopuolueiden johtajia ja myös moni Venezuelan oppositiojohtoisen parlamentin nimittämä korkeimman oikeuden tuomari elää kaupungissa maanpaossa. He jatkavat yhä korkeimman oikeuden tehtäviään symbolisesti.

Miami onkin strategisesti tärkeä kaupunki, koska siellä venezuelalaiset poliitikot ja tuomarit, mutta myös toimittajat, voivat ottaa mallia hyvin järjestäytyneestä kuubalaisesta diasporasta.

Miami on ollut tähän asti suhteellisen helppo kaupunki muuttaa venezuelalaisille, koska he ovat päässeet maahan turisteina ilman viisumia, ja tämän jälkeen he ovat voineet aloittaa turvapaikkaprosessin tai sitten etsiä töitä ja hakea työlupaa. Se, miten heille tulevaisuudessa käy, on kuitenkin vielä epävarmaa presidentti Donald Trumpin hallinnon kiristäessä Yhdysvaltain maahantulosäädöksiä.

Miksi osa jää?

Kyselytutkimusten perusteella noin puolet venezuelalaisista toivoo pääsevänsä maasta pois. Noin puolet siis aikoo jäädä ja siksi kysymys, miksi osa jää Venezuelaan, on yhtä tärkeä kuin se, miksi niin moni lähtee. Ikä, perhesyyt tai pelko eivät pelkästään riitä selittämään jäävien syitä.

Jos sattuu omistamaan dollareita ja omaa hyvät verkostot, maassa voi elää melko leveästi, vaikkakin turvattomuuden varjostamana. Toisaalta jotkut jäävät maahan tunnesyistä: he kokevat, etteivät halua paeta synnyinmaastaan, vaan taistella sen puolesta.

YK:n alaisen Maailman ruokajärjestö WFP:n johtaja, David Baesley, luonnehti 13. maaliskuuta 2018 venezuelalaisten virtaa naapurimaihin jo humanitaariseksi katastrofiksi. Tilanteen ratkeamiseen ei ole tiedossa helppoja ratkaisuja, koska mikään yksittäinen tekijä ei voi muuttaa koko maan tilannetta parempaan.

VTT Virpi Salojärvi on tutkijatohtori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella. Salojärvi tutkii venezuelalaista diasporaa. 

Lisää aiheesta

1 Trackbacks & Pingbacks

  1. Venezuelan humanitaarinen kriisi ei ole enää vain maan sisäinen ongelma – Politiikasta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*