Kuvittaessaan kirjaa vihapuheesta taitelija Aiju Salminen oli vaikean kysymyksen edessä: miten niin negatiivisesta aiheesta kuin vihasta voi tehdä esteettisesti ja visuaalisesti vaikuttavaa kuitenkaan kaunistelematta vihan tunnetta ja tuloksia?
Olen työskennellyt freelance-kuvittajana parikymmentä vuotta ja piirtänyt kuvia sanomalehtiin, sarjakuviin, lastenkirjoihin ja mehutölkkeihin. Toisinaan saan kuvituskeikkoja, jotka tuntuvat erilaisilta kuin aiemmat projektit. Sellaisia, jotka tuntuvat vaikeilta ja juuri siksi kiinnostavilta.
Noora Kotilaisen ja Johanna Vuorelman toimittama artikkelikokoelma Kun tutkija kohtaa vihaa käsittelee ahdistavaa aihetta. Kun sain pyynnön kuvittaa kirja, olin innoissani mutta hämmentynyt. Miten ilmentää vihaa ja raivoa tekemättä kirjasta vastenmielisen näköistä? Miten visualisoida monimutkaista aihetta nasevasti mutta liikaa yksinkertaistamatta tai sitä kaunistelematta?
Kuvituksissani on melkein aina ihmisiä, värejä ja huumoria. Sellainen kuvitustyyli tuntui nyt väärältä ja tekstiin sopimattomalta. Vaikka koko työurani oli perustunut piirtämiseen, minusta tuntui, ettei tähän kirjaan pitäisi edes piirtää mitään.
Tunsin, että iso aihe tarvitsisi tilaa. Päätin lähestyä aihetta minimalistisesti ja valitsin tutkijan metaforaksi valkoisen paperin ja vihan symboliksi mustan värin, joka leviää paperien päälle. Ajattelin mustavalkoisuuden kuvaavan myös vihaajan ajattelutapaa.
Oli kiinnostavaa tutkailla vanhaa tuttua paperia uudesta kulmasta, litteän piirrosalustan sijaan kolmiulotteisena. Jotkut kuvittajat osaavat kuvitella lopputulokset ennakkoon ja visualisoida päässään, miltä valmis kirja näyttää. Itse ajattelen tekemällä ja vasta nähtyäni lopputuloksen tiedän, toimiiko idea.
Puukotin, poltin ja saksin papereita. Sotkin, revin, ruttasin ja kuvasin. Tein koronan vuoksi töitä kotona, mistä syystä työpöytäni näytti toisinaan siltä, kuin olisin viettänyt päiväni raivon vallassa. Hetkittäin mietin, saavatko lapseni kummallisen kuvan työnteosta, kun sanoin heille: “Älkää koskeko niihin myttyihin, ne on äidin tärkeitä työpapereita!”
Kuvasin kirjaa varten paljon materiaalia, joista valikoimme kirjan taittaneen graafikko Essi Rajamäen kanssa sopivimmat. Osa karsituista oli kauniita, mutta yhtä kuvaa tärkeämpää oli kokonaisuuden toimivuus.
Ilahdun aina, jos kuvituksia on kirjoissa, jollaisissa niitä ei tyypillisesti käytetä. Vaikka kuvitus ei olisi pääroolissa, sillä on oma voimansa. Se voi tukea tekstiä luomalla taukoja ja rytmiä tai antamalla kirjalle omanlaisensa tunnelman ja identiteetin.
Aiju Salminen on freelance-kuvittaja ja vapaa taiteilija. Hän kirjoittaa myös sarjakuvakolumnia Ylen verkkosivuille.
Osa Kun tutkija kohtaa vihaa -kirjan artikkeleista pohjaa Politiikasta-lehden artikkeleihin samannimisessä sarjassa. Politiikasta-lehti on osallistunut kirjan toteutukseen.
