Monet tutkijat joutuvat kohtaamaan vihamielistä tai painostavaa palautetta tutkimuksensa tai yhteiskunnallisen vaikuttamisensa seurauksena. Tämä osaltaan kaventaa tutkijoiden sananvapautta ja voi pahimmillaan johtaa itsesensuuriin. Esimerkiksi Venäjä-tutkimuksen, maahanmuuttotutkimuksen, ravitsemustieteen ja sukupuolentutkimuksen piirissä toimivat tutkijat ovat erityisen alttiita vihamieliselle palautteelle. Tässä juttusarjassa pureudutaan tutkijoiden kohtaamaan vihaan eri näkökulmista. Aiheesta keskusteltiin Tieteen päivien paneelissa ”Kun tutkija kohtaa vihaa” keskiviikkona 9.1.2019.
Juttusarja on osa Siitä viis -hanketta, joka analysoi tutkijoihin ja asiantuntijoihin kohdistuvaa kommentointia, vihapuhetta, painostusta ja uhkailua tieteen ja taiteen keinoin.
Kuvittaessaan kirjaa vihapuheesta taitelija Aiju Salminen oli vaikean kysymyksen edessä: miten niin negatiivisesta aiheesta kuin vihasta voi tehdä esteettisesti ja visuaalisesti vaikuttavaa kuitenkaan kaunistelematta vihan tunnetta ja tuloksia?
Verkon vihapuhe näkyy ja tuntuu, mutta sen tunnistaminen ei ole suoraviivaista. Vihapuheen ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi tunnusmerkitön tai ironinen kieli.
Tutkimusaiheeni herättävät säännöllisesti vihamielisiä reaktioita. Solvaavan palautteen jatkuva saaminen osoittaa, että asiassa on jotain lähempää tarkastelua ansaitsevaa.
Tutkijaan kohdistuva vihaposti ei liity aina suoraan tutkimusaiheisiin. Osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun voi altistaa tutkijan laajalle vihamieliselle palautteelle.
Saamiani vihaviestejä yhdistää omaan kokemukseen vetoaminen, mustavalkoisuus, vihollisen luominen ja eliitin leimaaminen. Vihaposti päätyy aineistoksi tutkimukseeni ja tällä tavalla vain vahvistaa vihapuheen tutkimusta.
