Yhteiskuntatieteilijän yleis- ja erisnimet

Kuva: Flickr / Steve [CC BY-NC 2.0]
Lukuaika: 2 min. 

“Milloin iso, milloin pieni alkukirjain?” on turhan laaja kysymys, jotta siihen vastaaminen olisi tässä yhteydessä mielekästä. Sen sijaan nostan esiin muutamia meille lähetetyissä teksteissä ja politiikan tutkijoiden käsittelemissä aihepiireissä tyypillisiä virheitä.

Ihmisten kielikorvaa ja -silmää sotkee englannin kielessä tapa kirjoittaa monia substantiiveja isolla alkukirjaimella. Moni on alkanut kirjoittaa yleisnimiä (kuten esimerkiksi juhlapyhät, viikonpäivät, kuukaudet tai eläinlajit) isolla alkukirjaimella. Jos asia jonkun nimen kohdalla mietityttää, luota siihen, että erisnimi on suomessa melko helppo tunnistaa ja jos epäilyttää, kyseessä luultavasti on yleisnimi.

Puolueiden nimien kirjoitusasu on kokonaan oman artikkelinsa arvoinen juttu.

Koulutusinstituutiot

Yliopistojen ja korkeakoulujen (kuten muidenkin oppilaitosten) nimet ovat erisnimiä (iso alkukirjain), mutta yliopisto tai korkeakoulu ei itsessään ole erisnimi vaan yleisnimi (pieni alkukirjain). Siis Helsingin yliopisto, ei Helsingin Yliopisto. Tiedekunnat, laitokset ja oppiaineet ovat yleisnimiä, tohtoriohjelmat ja verkostot erisnimiä.

Eli:

  • Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan politiikan ja talouden tutkimuksen laitos
  • Aalto-yliopiston kauppatieteellinen korkeakoulu (tai Helsingin kauppakorkeakoulu, tai pelkkä Kauppakorkeakoulu)
  • Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulu (tai pelkkä Johtamiskorkeakoulu)

Eli isolla korkeakoulujen nimet, pienellä tiedekunnat, laitokset ja oppiaineet. (Poikkeuksia ovat tietysti sellaiset nimet, joihin liittyy erisnimi, kuten esimerkiksi Aasian tutkimus. Tälle taas poikkeus on kielikorvanvastainen oppiaine, jonka nimeksi on vakiintunut eurooppaoikeus.)

Julkishallinto

Hyvän yleisesityksen siitä, milloin valtion erilaiset virastot ja elimet kirjoitetaan isolla ja milloin pienellä, löytää täältä Kielitoimiston ohjepankista (laita kirjanmerkkeihin!). Lista on pitkä, ja sen muistisääntöjä tuskin kannattaa tähän tiivistää. Jos työssään joutuu usein käyttämään näiden laitosten nimiä, ei ole pöljempi idea tulostaa lista ja laittaa se työpöydän taakse seinälle.

Neljä täkyä

Loppuun vinkkinä neljä huomionarvoista eris- ja yleisnimiasiaa, joissa usein toistuu virheitä ja jotka opettelemalla pärjää pitkälle:

1) Ministeriöt kirjoitetaan pienellä.

2) Pienellä kirjoitetaan myös sodat, vallankumoukset, kapinat ja hallinnot (I maailmansota, talvisota, arabikevät, helmikuun vallankumous, kolmas tasavalta, mutta tietysti esimerkiksi Espanjan sisällissota tai Mäntsälän kapina).

3) Kolmantena huomionarvoisena asiana kestoerheet:
Oikeat kirjoitusmuodot ovat Lähi-itä ja Kaukoitä, EI Lähi-Itä (itä ei ole tässä erisnimi) saati Kauko-Itä (koska itä ei ole erisnimi, ei tähän tule yhdysmerkkiä, toisin kuin vaikka Kauko-Aasiassa).

Kokonaan toinen kysymys on, millaiset poliittiset lataukset termeissä on, ketä mikäkin on lähellä ja ketä kaukana, kuinka kuvaavia ne missäkin yhteyksissä ovat ja niin edelleen. Suosittelen usein miettimään, voisiko ilmaukset korvata vaikka valtioiden nimillä niputtamatta niitä yhteen. Toisinaan taas ilmaukset ovat varmasti paikallaan.

4) Euroopan unioni, ei Euroopan Unioni, ja parlamentti ja komissiokin pienellä. (Tästä logiikasta on olemassa muutama poikkeus, tyypillisimmät varmaan Suomen Akatemia ja Suomen Pankki, jotka ovat historiallisesti vakiintuneita kirjoitusmuotoja.)

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*