Maaliskuussa YK:n ihmisoikeusneuvosto keskustelee ajankohtaisista ihmisoikeuskysymyksistä 25. istunnossaan.
Tällä hetkellä sekä temaattisia että maakohtaisia ongelmia riittää puitavaksi; ihmisoikeuksien puolustajien heikentynyt asema, kansalaisyhteiskunnan toimintatilan kaventuminen ja ihmisoikeuskriisit eri puolilla maailmaa takaavat työntäyteisen istunnon.
Valtioiden välisenä poliittisena foorumina ihmisoikeusneuvoston, kuten muidenkin vastaavien kansainvälisten organisaatioiden, kyky toimia on kuitenkin rajoitettu. Viime kädessä valtiot ratkaisevat neuvoston menestyksen ja vastaavat sen päätösten täytäntöönpanosta. Vahvat valtiot ja poliittiset ryhmät ovat kykeneviä, niin halutessaan, ohjailemaan neuvoston toimintaa sekä estämään tehokkaat toimet ihmisoikeusrikkomusten ratkaisemiseksi. Monet ihmisoikeuksiin liittyvät kysymykset jakavat valtioiden mielipiteitä ja tekevät yhteisten kantojen muodostamisesta ongelmallista. Toisaalta viimeaikaiset kriisit ovat myös yhdistäneet neuvoston toimijoita ja monilla päätöslauselmilla on ollut aiempaa laajempi tuki takanaan. Nähtäväksi jää, jatkuuko hyvä vire tänä vuonna, kun Kiina, Venäjä ja Kuuba ovat palanneet neuvoston varsinaisiksi jäseniksi.
Mikä on ihmisoikeusneuvosto?
Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto on merkittävä globaalin tason ihmisoikeusfoorumi. Se aloitti työnsä vuonna 2006 YK:n yleiskokouksen alaisuudessa. Ihmisoikeusneuvosto korvasi aiemmin toimineen ihmisoikeustoimikunnan (1947 – 2005), jonka työ nähtiin liiaksi politisoituneena. Ihmisoikeusneuvoston tärkeänä työnä on koordinoida YK:n eri toimielinten työtä ihmisoikeuksien hyväksi. Se pyrkii laajasti sekä suojelemaan että edistämään ihmisoikeuksien toteutumista maailmassa. Neuvosto käy läpi kaikkien YK:n jäsenmaiden ihmisoikeustilanteet määräaikaistarkastelussaan (UPR) ja pyrkii puuttumaan räikeisiin ihmisoikeusrikkomuksiin maailmassa.
Ihmisoikeusneuvostoon kuuluu 47 YK:n jäsenmaata. Neuvoston jäsenet valitaan YK:n yleiskokouksessa vaaleilla kolmen vuoden toimikaudeksi. Maantieteellisillä alueilla on tietty määrä edustajia niiden väkilukuun suhteutettuna: Afrikalla 13, Aasialla 13, Latinalaisella Amerikalla ja Karibialla 8, Itä-Euroopalla 6 sekä Länsi-Euroopan ja muiden ryhmällä 7 paikkaa. Ihmisoikeusneuvoston jäsenten valinnassa yleiskokouksen tulisi huomioida maiden ansiot ihmisoikeuksien suojelussa ja edistämisessä, kuten myös niiden vapaaehtoiset lupaukset ja sitoumukset ihmisoikeuksien nimissä.
Ihmisoikeusneuvostoa on arvosteltu voimakkaasti viime vuosina. Monet neuvoston jäsenmaat omaavat vähintäänkin kyseenalaisen maineen ihmisoikeustoimijoina. Tänä vuonna neuvoston jäseniksi palasivat mm. Kiina, Venäjä, Kuuba ja Saudi-Arabia, joiden ehdokkuus herätti ihmisoikeusjärjestöissä vastalauseiden ryöpyn. Monesti poliittiset syyt painavat neuvoston päätöksenteossa ihmisoikeuksia enemmän. Tästä syystä ihmisoikeusneuvoston käsittelyyn päätyy maita valikoivasti ja esimerkiksi Israel on muita maita useammin ollut syytösten kohteena. Kaikkein räikeimpiin ihmisoikeusrikkomuksiin puuttuminen edellyttää neuvoston jäsenten päättäväistä yhteistyötä ja ihmisoikeuksien asettamista etusijalle. Aika näyttää, miten ihmisoikeusneuvoston nykyinen kokoonpano vaikuttaa sen kykyyn toimia aidosti ihmisoikeuksien hyväksi.
Toisaalta ihmisoikeusneuvoston merkitys globaalin ihmisoikeuskeskustelun foorumina on lisääntynyt erityisesti arabikevään jälkeen. Libyan ihmisoikeusneuvostojäsenyyden pidättäminen vuonna 2011 vastalauseena Gaddafin toimille oli positiivinen osoitus neuvoston yhteistoiminnasta. Ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmien määrä on kasvanut tasaisesti ja lauselmien taakse on saatu yhtenäisempää tukea. Myös yllättäviä liittoumia ja yhteistyön muotoja on syntynyt eri alueiden ja poliittisten ryhmien välille, vaikka äänestyskäyttäytyminen noudattaa perinteisiä jakolinjoja globaalin Etelän ja Pohjoisen välillä.
Ajankohtaisia huolenaiheita
Maaliskuun ensimmäisellä viikolla ihmisoikeusneuvoston korkean tason ryhmä kokoontui keskustelemaan ajankohtaisia ihmisoikeuskysymyksiä. YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon esitti avajaispuheessaan huolensa ihmisoikeuksien puolustajien tilanteesta maailmalla. Monet valtiot ovat kaventaneet kansalaisjärjestöjen toiminta-alaa ja ihmisoikeuksien puolustajat eri puolilla maailmaa ottavat suuren riskin taistellessaan yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Ihmisoikeusjärjestöjen aktiivisella toiminnalla on erityisen tärkeä merkitys YK:n ihmisoikeusjärjestelmälle sekä tiedon että analyysin tarjoajina. Ihmisoikeusjärjestöt tarkkailevat hallitusten toimia ihmisoikeussuositusten toimeenpanossa ja noudattamisessa. YK:n ihmisoikeuskomissaari Navi Pillay kritisoikin omassa puheenvuorossaan valtioita, jotka joko estävät tai rankaisevat ihmisoikeusaktivisteja yhteistyöstä YK:n ihmisoikeuskoneiston kanssa.
Viime viikolla ihmisoikeusneuvoston ohjelmassa oli paneelikeskustelu kansalaisyhteiskunnan tilan turvaamisesta ja yhteistyön lisäämisestä kansalaisjärjestöjen ja valtioiden välillä. Eri puolilla maailmaa kansalaisjärjestöjen toimintatila tuntuu kaventuneen viime vuosina. Ihmisoikeuspuolustajien asemaa tarkastelevan erityisasiantuntijan, Margaret Sekaggyan, raportin mukaan toiminnan rajoittaminen, aktivistien perusteeton pidättäminen, sieppaaminen ja jopa murhat ovat monissa maissa arkipäivää. Kiinalaisen ihmisoikeusaktivistin Cao Shunlin kuolema viime perjantaina on omiaan lisäämään keskustelua ihmisoikeuspuolustajien asemasta. Cao tuomittiin vankilaan rauhanomaisten mielenosoitusten järjestämisestä, joissa vaadittiin suurempaa roolia ihmisoikeusjärjestöille Kiinan määräaikaistarkastelussa ihmisoikeusneuvostossa. Hän menehtyi vankeudessa. Ihmisoikeusneuvoston viime maaliskuussa hyväksymän päätöslauselman mukaan valtioiden tulee taata ihmisoikeuspuolustajien asema yhteiskunnassa. Myös YK:n yleiskokous hyväksyi loppuvuodesta ensimmäisen päätöslauselman naispuolisten ihmisoikeusaktivistien aseman turvaamisesta. Viimeviikkoisessa paneelikeskustelussa muutamat valtiot kuten Etiopia, Pakistan, Kiina ja Venäjä korostivat edelleen aktivistien velvollisuutta kansallisten lakien noudattamiseen, vaikka nämä olisivatkin kansainvälisten ihmisoikeusstandardien vastaisia.
Tällä hetkellä myös monet maakohtaiset ihmisoikeustilanteet vaativat kansainvälisen yhteisön erityishuomiota. Keski-Afrikan tasavallan kriisistä järjestettiin ihmisoikeusneuvoston ylimääräinen istunto jo tammikuussa, jossa tuomittiin osapuolten väkivallanteot ja ihmisoikeusrikkomukset. Keski-Afrikassa, kuten monessa muussakin nykyajan kriisissä, erityisesti naisten ja lasten oikeudet ovat uhattuina. Korkean tason kokoontumisessa paneelikeskustelun teemana olikin seksuaalinen väkivalta sodan keinona Kongon demokraattisen tasavallan konfliktialueilla. Ihmisoikeusneuvoston maaliskuun istunnossa pidetään myös vuosittainen lasten oikeuksia koskeva kokous.
Lisäksi helmikuussa julkistettu YK:n tutkimuskomission raportti Pohjois- Korean ihmisoikeusrikkomuksista on neuvoston käsittelyssä 17. maaliskuuta. Raportti perustuu maasta paenneiden henkilöiden todistajanlausuntoihin vankileireiltä ja pidätyskeskuksista, joissa väkivalta, kidutukset ja nälkä ovat arkipäivää. Myös Syyrian tutkimuskomission seitsemäs raportti, joka koskee ajanjaksoa heinäkuusta 2013 tammikuuhun 2014, tulee käsittelyyn 18. maaliskuuta. Raportin sisältö paljastaa jatkuvia vakavia ihmisoikeusrikkomuksia ja siviiliväestöön kohdistuneita julmuuksia. Näiden lisäksi tällä viikolla käsitellään erityisasiantuntijoiden raportit mm. Iranin ja Myanmarin tilanteesta.
Jakavia kysymyksiä
Vaikka ihmisoikeuksista vallitsee periaatteellisella tasolla yksimielisyys ja maat ovat sitoutuneet tiettyjen perusoikeuksien noudattamiseen, oikeuksien käytännön tulkinta ja painotuserot aiheuttavat kuitenkin jatkuvia erimielisyyksiä neuvoston jäsenten kesken. Länsimaat pyrkivät puolustamaan ihmisoikeuksien universaaliutta ja jakamattomuutta. Globaali Etelä taas näkee rikkaan Pohjoisen maat haluttomina vuoropuheluun taloudellisista ja sosiaalisista kysymyksistä. Myös monet kulttuuriset kysymykset ovat neuvostossa hankalasti ratkaistavissa.
Uskonnonvapaus ja toisaalta uskonnon herjaamisen tai kritisoimisen kieltäminen on ollut pitkään jakava tekijä länsimaiden ja islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) välillä. Länsimaiden näkökulmasta kyseessä on sananvapauden rajoittaminen ja jumalanpilkkaa koskevien lakien vahvistaminen tietyissä maissa. YK:n erityisraportoija varoittaa erityisesti tilanteista, joissa uskontoa käytetään kansallisen identiteetin vahvistajana. Usein uskonnolliset vähemmistöt ovat tällöin kärsijän asemassa. Toisaalta uskonnollinen viha ja uskonnollisten yhteisöjen vastakkainasettelut eri puolilla maailmaa uhkaavat yhteiskuntarauhaa; välineitä uskontojen rauhanomaiseen rinnakkaiseloon tarvitaan.
Viime vuosina neuvosto on käynyt vilkasta keskustelua myös perinteisistä arvoista, joiden määrittelystä ei vallitse yksimielisyyttä. Monien perinteisten tapojen ja arvojen voidaan nähdä vaarantavan ihmisoikeuksien universaaliuden. Monet valtiot näkevätkin erityisesti seksuaalivähemmistöjen oikeuksien (LBGTI) ajamisen perinteisten arvojen vastaisena. Esimerkiksi Uganda käytti neuvostossa puheenvuoron puolustaakseen maansa vastikään hyväksymää homoseksuaalisuuden kieltävää lakia. Venäjän kannan mukaan neuvostossa esitetyt ”ultraliberaalit” arvotulkinnat edellyttäisivät kaikkien maailmanuskontojen perinteisten normien muuttamista, ja siksi niitä ei tulisi edistää. Toisaalta perinteiset arvot liittyvät laajemminkin konservatiiviseen perhekäsitykseen ja sukupuolten väliseen roolijakoon. Viime viikolla joukko valtioita esitteli laajaa kannatusta saaneen lausunnon perheen suojelusta, joka länsimaiden näkökulmasta vaarantaa naisten oikeudet perheen sisällä.
Tulevaisuuden näkymiä
Ihmisoikeusneuvoston tulevaisuus näyttää menneisyyttä valoisammalta. Tämä ei silti välttämättä tarkoita vielä suuria parannuksia. Jakolinjoja on olemassa ja ne kipuilevat aika ajoin. Olennaista tulevaisuuden kannalta olisi se, etteivät jo olemassa olevat jakolinjat syventyisi uudelleen. Länsimaat eivät aina voi toimia syyttäjän roolissa ja muut istua syytettyjen penkillä. Itsekriittisyys voisi lisätä lännen, erityisesti EU:n vaikutusvaltaa neuvostossa. Talouskriisin aikaansaama sosiaalinen kriisi monessa Euroopan unionin maassa voi tarjota mahdollisuuksia pohtia ja keskustella ihmisoikeusongelmista myös Euroopan maaperällä. Tähän mennessä halua itsekritiikkiin ei kuitenkaan ole löytynyt ja monille EU-maille erityisesti siirtolaisten ja vähemmistöjen asemaan liittyvät keskustelut koetaan vaikeiksi. Toisaalta monien kehittyvien maiden tulisi vastaavasti kantaa kortensa kekoon ihmisoikeusvelvoitteiden täytäntöönpanossa. Pelkkä puhe ei riitä, vaan todellisia tekoja tarvitaan.
Ihmisoikeusneuvoston poliittisen ilmapiirin muutos vaatii myös ei-valtiollisten toimijoiden tehokasta osallistumista sen työskentelyyn. Uudet teknologiset mahdollisuudet lisäävät foorumin näkyvyyttä ja kansalaisjärjestöjen osallistumismahdollisuuksia valtioiden asettamista rajoituksista huolimatta. Sosiaalinen media on jo muuttanut ihmisoikeusneuvoston käytänteitä ja tullee myös tulevaisuudessa moninaistamaan keskustelujen osallistujakuntaa esimerkiksi sähköisten viestien, liveseurannan ja videoneuvottelujen avulla.
Maaliskuun lopulla päästään arvioimaan, minkälainen dynamiikka ihmisoikeusneuvostossa tänä vuonna vallitsee. Mistä päätöslauselmista päästään yhteisymmärrykseen ja missä piilevät suurimmat jakolinjat. Mielenkiintoista on myös seurata, vaikuttaako maailmanpoliittinen tilanne, erityisesti Ukrainan kriisi ja sen seuraukset, valtioiden toimintaan ja liittoumien syntyyn ihmisoikeusneuvostossa.
LÄHTEET:
YK:n ihmisoikeusneuvoston kotisivut http://www.ohchr.org/en/hrbodies/hrc/pages/hrcindex.aspx
UN Webcast (lähetykset netissä) http://webtv.un.org/live-now/watch/25th-regular-session-of-the-human-rights-council/2178978642001/
Ramcharan Bertrand (2011): The UN Human Rights Council, Routledge.
Pohjois-Korean tutkimuskomissio http://www.ohchr.org/en/hrbodies/hrc/coidprk/pages/commissioninquiryonhrindprk.aspx
Syyrian tutkimuskomissio http://www.ohchr.org/EN/HRBodies/HRC/IICISyria/Pages/IndependentInternationalCommission.aspx
ISHR Cao Shunlin tapauksesta http://www.ishr.ch/news/un-human-rights-council-must-demand-accountability-death-cao-shunli
YK:n erityisraportoija uskonnonvapaudesta http://www.ohchr.org/en/NewsEvents/Pages/DisplayNews.aspx?NewsID=14350&LangID=E
Artikkelikuva: Hanna Tuominen
