Neljä vuotta aikaa pelastaa maailma – vaalilupauksista realismiin

Kansa (tai osa kansasta) on puhunut ja uudet kunnanvaltuutetut ovat valitut. Nyt on neljä vuotta aikaa pelastaa tai parantaa maailmaa vai mitä se olikaan, mitä tuli luvattua äänestäjille.

Kunnan tehtävänä on järjestää kuntalaisille palveluja kuntalaisten antamalla rahoituksella. Se, miten ja minkälaisia palveluja kunta järjestää, riippuu kunnanvaltuutetuista. He ovat keskeisessä asemassa siinä, miten kunnan resurssit kohdennetaan. Näissä resurssien kohdentamispäätöksissä vaalilupaukset lunastetaan tai rikotaan.

Resurssien kohdentamisessa pitää kuitenkin muistaa kolme keskeistä asiaa. Kuntalaisten ja kansalaisten antaman verorahoituksen pitäisi riittää kunnan kaikkien palvelujen järjestämiseen pitkällä aikavälillä (kunnan talouden tulisi olla tasapainossa). Resurssien käytön pitäisi olla mahdollisimman hyvää (kunnan pitäisi toimia tuloksellisesti). Tehtävästä tekee haastavan se, ettei resursseja ole koskaan tarpeeksi suhteessa kuntalaisten toiveisiin ja tarpeisiin (kunnan resurssit ovat rajalliset).

Kunnanvaltuutetun tehtävä resurssien kohdentamisessa ei ole mitenkään helppo. Talouden perusongelma, niukkuus, ei katoa mihinkään, sen vuoksi suuri painoarvo on valinnoilla; mitä, mihin, milloin. Kunnan tavoitteena on kuntalaisen hyvinvoinnin maksimointi. Jää kunnanvaltuutettujen päätettäväksi, maksimoituuko tuo hyvinvointi parhaiten esimerkiksi täällä Tampereella rakentamalla rantatunneli, peruskorjaamalla kaupungin virastotalo, antamalla päiväkotien henkilökunnalle palkankorotukset vai miten? Päätökset ovat vaikeita ja ne edellyttävät palvelutarpeiden priorisointeja sekä myös konkreettisten ja abstraktien asioiden vastakkainasettelua. Rantatunnelin osalta esimerkiksi, minkälainen on Tampereen rantatunnelin kustannus-hyötyanalyysi? Miten arvottaa pitkälle tulevaisuuteen kohdistuvia hyötyjä rahamäärässä jo nyt? Niin ja miten asettaa vastakkain nyt syntyvät kustannukset ja tulevaisuuden hyödyt?

Koska tarpeita ja toiveita kuntapalveluille on rajattomasti ja aina on vähemmän keinoja ja resursseja tyydyttää niitä, tulee usein mieleeni, että voiko resurssien kohdentamistehtävässä koskaan onnistua. Onko kuntalainen koskaan tyytyväinen? Kuntalaisten tyytyväisyyteen vaikuttavat tietenkin monet tekijät, yksi kiinnostavimmista on kuntalaisen odotukset kuntapalveluilta. ”Mulle heti kaikki”-kuntalainen ei ole koskaan tyytyväinen, mutta ”edes jotain”-kuntalainen voi olla hyvinkin tyytyväinen. Näihin kuntalaisten odotuksiin kunnan on vaikea vaikuttaa. Myös mielikuvilla on merkitystä. Joskus äänekkäimpiä kritisoijia ovat ne kuntalaiset, jotka eivät ole käyttäneet kuntapalveluja.

En kadehdi luottamushenkilöä. Kuntauudistuksen sekä sote-uudistuksen vaiheita tutkiessa ja seuratessa on tiuhaan käynyt mielessä, miten ihanan helppoa onkaan olla tutkija. Tutkijana voin analysoida, jäsentää, selvittää, argumentoida. Voin tunnistaa ja nimetä toimijoita, käyttäytymismalleja ja informaation rajallisuutta. Voisin niin puolustaa kuin vastustaa analyysini näkökulmista ja vaikkapa päivästä riippuen ja usein käyttäen vielä samoja argumentteja. Kuntapäättäjänä niin ei kuitenkaan voi tehdä, kun lupaus äänestäjille on annettu, sen mukaan on toimittava. Kukaan ei halua olla takinkääntäjä.

Tutkijana tietysti myös tuotan informaatiota, jota päätöksentekijät voisivat hyödyntää. Tämän ajatusmallin taustalla on usein rationaalisuuden harha, enkä viittaa tällä tutkijan rationaaliseen objektiivisuuteen. Viittaan siihen käsitykseen, että päätökset syntyisivät tutkitun tiedon perusteella. Päätöksiä voi syntyä myös tutkitusta tiedosta huolimatta tai tiedon omalaatuisten, virheellisten tai väärienkin tulkintojen perusteella. Tämähän on hyvin inhimillistä. Kannustan kuitenkin tutkimusten hyödyntämiseen. Kuntia nimittäin tutkitaan paljon yliopistoissa ympäri Suomen ja tietysti kansainvälisestikin.

Yksi keino päästä tutkimuksen jalanjäljille ovat Kunnallistieteen yhdistyksen järjestämät tilaisuudet sekä julkaisema Kunnallistieteellinen aikakauskirja. Kunnallistieteellisestä aikakauskirjasta on tänä vuonna tulossa erityisesti kuntauudistusta koskeva teemanumero (4/2012).

Toisin kuin usein luullaan, myös kuntatalous on inhimillistä. Se on mitä suurimmassa määrin inhimillistä; kunnan käytössä olevien resurssien kohdentamista ja käyttämistä mahdollisimman hyvin kuntalaisten hyväksi. Tähän työhön toivotan onnea.

Onnea valituille ja onnea matkaan!

Katso myös Lotta-Maria Sinervo & Jarmo Vakkuri, toim. (2012): Inhimillinen kuntatalous. Johtamiskorkeakoulu, Tampereen yliopisto.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*