Pääministeri Juha Sipilän poliittinen keho

Kuva: Laura Kotila / Valtioneuvoston kanslia

Keho on politiikan tapahtumapaikka. Pääministerin tiedotustilaisuus olikin poliittinen esiintyminen, johon liittyy koreografia sekä kehon että puheen tasolla.

Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) piti keskiviikkona 30.11. tiedotustilaisuuden. Sipilä vetosi siinä tunteisiinsa: Terrafame-uutisointi oli mennyt ”ihon alle”.

Pääministerin tunnekuohu näkyi myös hänen kehonkielessään. Miltä näyttää tunteiden ei-diskursiivinen, kehollinen kieli? Keho ja estetiikka jäävät tutkijoilla usein analyyttisen tarkastelun ulkopuolelle, mutta pääministerin televisioesiintymisen kehonkieli oli niin voimakasta, että se ansaitsee huomiota.

Pääministeri Sipilän poliittinen keho

GIF: Susanna Hast

Kehon liike on poliittista

Aivotutkija Antonio Damasion mukaan ihmiset tulkitsevat tunteita ensisijaisesti kehon, eivät kielen kautta. Siinä, miten keho ilmaisee tunteita, on tiettyä universaaliutta.

Esimerkiksi tutkija Amy Cuddy kertoo, kuinka urheilijoiden tuuletus onnistumisen jälkeen on yleismaailmallinen kehollinen reaktio. Myös sokeat urheilijat tekevät näin, mikä viittaa siihen, että se ei ole opittu tapa.

Käsien ilmaan nostaminen kuluttaa energiaa, eikä ole näin ollen järkevää kehon jaksamisen kannalta, mutta tuuletus tulee tunteesta. Kehonkielen lukeminen on ihmiselle luontaista, eikä se vaadi akateemista perehtyneisyyttä aiheeseen. Jo vastasyntynyt tulkitsee vanhempiaan vaivatta keholta keholle.

Liikkeen suunta, voima ja tempo ovat poliittisia.

Liikkeen suunta, voima ja tempo ovat poliittisia. Myös ääni on liikettä: tilaa ottavaa tai antavaa. Pääministerin tiedotustilaisuus täytyykin nähdä esiintymisenä, johon liittyy koreografia sekä kehon että puheen tasolla.

Poliittinen performanssi

Sipilän esiintymisessä näkyy hermostunut liikehdintä. Sipilän hermostuneisuus tekee hänestä inhimillisen, mutta räikeä kehollinen reaktio saa katsojan myös vaivaantumaan.

Sipilän keho välittää epämukavuutta. Kuten Damasio kertoo, kehon liike välittyy suoraan toiselle keholle, kun katsoja voi simuloida omassa kehossaan toisen kehon tilaa.

Ihmisillä onkin pitkälle kehittynyt ja hienovarainen kyky tulkita toisten tunteita juuri kehosta. Kehollisuus välittyy myös televisioruudun kautta, ilman läsnäoloa samassa tilassa.

Kineettistä empatiaa käsittelevässä kokoelmateoksessaan tutkija Adriano D’Aloia viittaa ruudulla oleviin kehoihin kvasikehoina, jotka ilmentävät elävyyttä, jota katsojan keho voi myötäillä.

Sipilä aloittaa tiedotustilaisuuden reippaana ja hymyssä suin naurahdellen, kuinka on paljon väkeä paikalla – ikään kuin asian saama huomio yllättäisi häntä. Letkautuksen on tarkoitus rentouttaa, luoda kepeyttä niin tilaan kuin kehoon.

Sipilä tulee miltei vauhdikkaana puhujapöntön taakse: eloisana, elastisena kehona. Eloisuutta ja rentoutta vahvistaa spontaani ”oho” ja murteinen puhetyyli. Mutta kun hän alkaa vihdoin puhua asiaa, kehoon tulee mukaan vaivaannuttavaa ja pakonomaista liikehdintää.

Sipilän katse pysyy fokusoituneena kaikkien kysymysten ja vastausten ajan. Pääministerin koreografian ydin on katseen tarkkana pitämisessä ja sillä tavoin vahvistaa luottamusta yleisöönsä.

Pääministerin koreografian ydin on katseen tarkkana pitämisessä.

Matala ääni liitetään yleisesti valtaan. Pääministeri Sipilän puhe pysyy vakaana, joskin äänen kireys viittaa jännitykseen, joka tilaisuuden loppua kohden alkaa paikoin helpottaa pehmentäen ääntä.

Tilaa Sipilä ottaa pitämällä tempon rauhallisena, hänelle tyypillisenä puhetapana. Valta-asemassa olevana hän tietää, että pääministerille annetaan puherauha.

Sipilä seisoo perinteisessä maskuliinisessa valta-asennossa, jossa kädet ovat irti kehosta levällään. Sormet tekevät kuitenkin hermostunutta edestakaista liikettä, ja hän ikään kuin hyväilee puhujanpöntön reunoja.

Keho heijaa lapsenomaisesti ylös ja alas, ja liike näyttää tulevan päkiöistä. Tämä yhdistettynä käsien liikkeeseen vie huomion katsojan visuaalisessa kentässä.

Kehon liike tekeekin Sipilän kertomuksen perheen kokemasta kärsimyksestä ja omasta tunteellisuudestaan uskottavan, koska hänen oma kehonsa elää tunnetta.

Katsojan on helppo eläytyä Sipilän tunteeseen, koska sen voi elää oman kehon kautta.

Katsojan on helppo eläytyä Sipilän tunteeseen, koska sen voi elää oman kehon kautta. Sipilän puhe ei näin tule ilmaistuksi niinkään faktuaalisena ja diskursiivisena vaan eletyn kehon kautta.

Sipilän pakonomainen heijaus saa hänen kehonsa näyttämään lähes tanssivalta. Kehon nytke näkyy myös muissa Sipilän esiintymisissä, mutta sitä vähemmän, mitä etäisempi aihe hänestä ihmisenä on.

Jos taas verrataan liikekieltä Sipilän viime vuoden televisiopuheeseen, huomataan, kuinka kehon heijaus jää pois, koska hän istuu, mutta sormet räpeltävät edelleen, tällä kertaa rukousasennossa.

Kehon liike tiedotustilaisuudessa viittaakin henkilökohtaiseen tunnekokemukseen, joka on pääministerin omasta toimesta nyt politisoitu ja tuotu julkiseksi sekä puheessa että kehossa. Pääministerin henkilökohtainen tunnereaktio selittää siis hänen käytöstään pääministerinä.

Kuka tahansa hermoilee kehon kautta henkilökohtaisen äärellä, erityisesti kameran edessä. Moni myös tunnistaa omat keholliset rektionsa, koska ne toistuvat ja niitä ei voi käskemällä saada pois. Kehollinen kokemus vaikuttaa esiintyjän itsevarmuuteen ja ulosantiin.

Kehotuntemusten tarkkailu esiintymishetkellä taas vielä kapasiteettia tarkkaavaisuudelta. Kehon kanssa tulee työskennellä ennen kuin tulee yleisön eteen.

Argumentointi ei koskaan yksin riitä poliittisessa performanssissa.

Se, mikä on kuitenkin mielenkiintoista Sipilän kehonkielessä, on henkilökohtaisen eletty kokemus osana tarinankerrontaa ja sen uskottavuutta. Argumentointi ei koskaan yksin riitä poliittisessa performanssissa.

Näin ollen poliitikko tai kuka tahansa puhuja voi yrittää kieltää kehonsa olemassaolon tai pyrkiä irrottamaan itsensä kehollisesta kokemuksesta, mutta hyödyllisempää olisi tulla tietoiseksi kehosta ja siitä, millä tavoin keho tietää, muistaa, kokee ja esittää.


Videon editointi: Susanna Hast

Poliitikko esiintyjänä

Jos kehosta luetaan Sipilän poliittisuutta, voidaan sanoa, että hänen esteettinen eletty kehonsa vahvistaa hänen puhuttua argumenttiaan siitä, että hänen sähköpostinsa selittyvät tunteella. Sipilä ei voi kuitenkaan kehollaan eikä puheellaan perustella sitä, mikä oikeutti Ylen painostukseen, koska hän ei voi myöntää painostaneensa.

Kehoon jää näin sama valheellisuuden ja epäluotettavuuden tunto kuin puheeseenkin, koska Sipilä väistelee vastuuta. Mielenkiintoisesti tunteellisuus ei ole Sipilälle feminiininen piirre (tunteellisuus heikkoutena), vaan hän liittää sen sujuvasti omaan johtajuuteensa ja maskuliinisuuteensa (perheen suojelu).

Kehoon jää näin sama valheellisuuden ja epäluotettavuuden tunto kuin puheeseenkin.

Sipilä ikään kuin normalisoi tunteen ja antaa sen näkyä myös kehossaan. Hän samalla politisoi median syyttämällä Ylen toimittajaa saamastaan ikävästä kansalaispalautteesta ja näyttämällä kehollaan, millaisen oikeutetun hermostuneisuuden koko koettelemus on saanut hänessä aikaan.

Keholliset reaktiot ovat harvoin tietoisia ja niitä on hyvin vaikea kontrolloida. Siksi onkin mielenkiintoista tarkastella kehon antamia poliittisia signaaleja. Samalla tapaa oma ”luentamme” toisen kehosta jää usein tiedostamattomaksi, intuitiiviseksi tulkinnaksi.

Oma ”luentamme” toisen kehosta jää usein tiedostamattomaksi, intuitiiviseksi tulkinnaksi.

Miksi meidän sitten tulisi tarkastella kehoja politiikan tapahtumapaikkana? Siitä syystä, että siellä missä on kehoja, on vallankäyttöä ja valtarakenteita.

Kehollinen analyysi Suomessa

Anglosaksisessa maailmassa poliittisten eliittien kehojen analysointi on paljon yleisempää kuin Suomessa. Esimerkiksi Hillary Clintonin ja Donald Trumpin vaaliväittelyjen kehonkieltä analysoivia artikkeleja löytyy valtava määrä.

Anglosaksisessa maailmassa poliittisten eliittien kehojen analysointi on paljon yleisempää kuin Suomessa.

Vaikka sanatonta viestintää pidetään tärkeänä, varsinaista analyysia suomalaisten poliitikkojen kehosta, liikkeestä, tunteista ja poliittisuudesta saa hakemalla hakea. Suomalaisessa keskustelussa poliittisen eliitin keho tuntuu kiinnostavan vain silloin, kun kyseessä on naisten ulkonäön arvostelu.

Keho kiinnostaa myös silloin, kun se laitetaan suurennuslasin alle. Esimerkiksi valokuvaaja Sakari Piipon ottamien kuvien kohdalla kuvastoa pyrittiin sensuroimaan, koska se koettiin vallanpitäjien julkisuuskuvan kannalta kiusallisena.

Toisaalta Sipilän Terrafame-pipon saama huomio on hyvä esimerkki siitä, miten keho kytkeytyy talouteen ja politiikkaan estetiikan kautta. Pääministerin päässä ei ollut mikä tahansa pipo. Piposta tuli nopeasti pääministerin vallankäyttöä symboloiva artefakti, jota muun muassa vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö arvosteli.

Presidentti Urho Kekkosen kompastumista vuonna 1956 kuvaillaan Ylen artikkelissa osoituksena hänen reaktionopeudestaan, kun taas vanhan presidentin vuonna 1980 tapahtunut kompastuminen sensuroitiin, koska häntä ei haluttu nöyryyttää.

Kompurointi kuuluu elämään, mutta kun se on julkista, se saa laajempia merkityksiä.

Kompurointi kuuluu elämään, mutta kun se on julkista, se saa laajempia merkityksiä. Poliittisten johtajien imagoja rakennetaan kehollisuuden kautta, mistä Venäjän presidentti Vladimir Putinin kuvasto on hyvä esimerkki. Sipilä ei ole urheilullinen hahmo kuten edeltäjänsä Alexander Stubb, vaan kehollisesti pikemminkin isämäinen.

Esiintyjän täytyy kestää yleisön katse, joka seuraa tiedostaen tai tiedostamatta esiintyjän kehon tapahtumia. Kyse ei ole vain pyrkimyksestä tulkita sanatonta viestintää. Keskeisintä on ymmärtää, millä tavalla keho on poliittinen toimija. Pääministeri Sipilä ei ole pelkkä puhuva pää, vaan elävä keho, joka ilmentää sosiaalis-kulttuurista hetkeä: henkilökohtaista ja universaalia yhtäaikaisesti.

Ranskalainen filosofi Jacques Rancière kirjoittaa esiintyjän ja katsojan välisestä kuilusta ja emansipaatiosta, joka kuroo umpeen tätä kuilua. Yksilöllisen ja kollektiivisen kehon, toimijan ja katsojan välinen raja ei hämärry kuitenkaan sillä, että katsojaa pidetään tiedon passiivisena vastaanottajana.

Katsoja on aktiivinen katsoessaan poliittista kehoa. Ei pääministeri Sipilä anna tietoa vastaanotettavaksi passiiviselle kansalle. Ihmiset ovat katsoessaan osallisia, tulkitsevia ja antavia. Valta ja tieto ovat kehojen välissä.

YTT Susanna Hast on tutkijatohtori Helsingin yliopistossa sekä muusikko. Hän tutkii tunteita ja sodan kokemusta. Hast tekee myös tanssiin, videoon ja äänitaiteeseen liittyviä hankkeita.

Lisää aiheesta

2 Comments

  1. Dr. Steven Haapalainen 4.12.2016 at 13:14

    Luin Sipilän kehonkielestä heti riistiriitaiset viestit sekä tuon pehmennetyn hyökkäyksen toimittajia kohtaan, ristiriitainen kommunikaatio kehon sekä puhutun kielen kautta. Katsojalle / kuuntelijalle ei lienyt jäädä epäselväksi totuuden osittainen peittely, sekä varsinkin pelko kaiken peiteltävän julkitulosta. Hermostunut olemus, todennäköisesti useammin harjoiteltu esim. peilin edessä tai sparraajan turvin, tuossa julkisessa esiintymistilanteessa keho alkoi kuitenkin pelkäävän paljastumista, stressireaktion aiheuttama adrenaliinin ja muiden välittäjäaineiden sekä hormonien vaikutuksesta et pysty peittelemään totuutta muuta kuin puheessasi, tosin Sipilän suullinen viestintäkin petti pahemman kerran. Tuossa puheessa hehkui pseudoitsemarmuus, liiallinen korostettu ”oho” ja egon pönkittäminen. Kaiken kruunasi perheen surun ja vaikeuden tuonti tilaisuuteen, siinä kohtaa puhe sekä keho antoi ymmärtää asian olevan vilpitön, sitä se ilmeisesti olikin osittain, mutta läpi paistoin kuitenkin pelko todellisen syyn julkitulosta. Pääministerin aseman tuoma varmuus antoi puhujalle etua, mutta myöskin haittaa.

    Jäämme odottamaan mitä jatkossa seuraa.

  2. Mikko A. Himanka 5.12.2016 at 11:16

    Summa summarum:

    Juha Sipilä on – yllättävää kyllä – ihminen.

    Yllättäväksi sen tekee se, että suomalainen poliitikko on tavannut olla teflonpintainen vahanaama, josta kaikki iskut pomppaavat jälkiä jättämättä. Perinteisesti tähän kouluttautuminen on aloitettu jo poliittisissa nuorisojärjestöissä ja kunnallispolitiikan kiemuroissa. Siellä saadut selkäänpuukotukset ovat kasvattaneet hänelle arpisen mutta paksun nahan. Vanha vitsi sanoo, että poliitikon nahka on niin jämäkkää tekoa, että hän pärjää mainiosti ilman selkärankaa.

    Sipilältä on nämä kurssit jääneet käymättä. Hän on koko ajan yrittänyt varjella perhettään, ensin rikastumisen ja sittemmin politiikan lieveilmiöiltä. Oman kuopuksen menettäminen iski pahimpaan mahdolliseen saumaan vaalien alla. Surutyö on yksilön että perheen tasolla pahasti kesken. Siihen ei ole aikaa eikä rauhaa. Sitä pahemmin aristaa tölväisyt perhettä kohtaan.

    Sen verran tunnen Juhaa henkilökohtaisesti, etten epäile hetkeäkään hänen altruistisia ”maan asiat kuntoon” -motiiveja koko politiikkaan lähdössä. Hän on tämän päätöksen seurauksena menettänyt kymmeniä miljoonia, rasittanut suuresti lähimpiensä elämää ja altistanut itsensä kuranheitolle. Business-elämän muutosjohtajan otteet törmäsivät kankeaan byrokratiaan ja muutosvastarintaan.

    Jos kaiken tämän päälle asetetaan hänen motiivinsa ja ihanteensakin kyseenalaiseksi, alkaa tulilanka savuta. Miksi tätä pitäisi teoretisoida tämän enempää. Kehon kieli kertoo väsyneestä ja ärtyneestä miehestä. Onneksi se on vielä Suomessa luvallista.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*