Murtuuko maan tapa?
JSN:n päätökset tekevät näkyväksi median ja poliitikkojen kriisiytyneen suhteen, joka kertoo vielä laajemmista kehityskuluista.
Juha Sipilä (kesk.) on Suomen nykyinen pääministeri.
JSN:n päätökset tekevät näkyväksi median ja poliitikkojen kriisiytyneen suhteen, joka kertoo vielä laajemmista kehityskuluista.
On tulkinnanvaraista, miltä osin pääministeri Juha Sipilän poliittista retoriikkaa voi selittää uskonnolla. Sipilän näyllä hyvinvointivointivaltiosta on kuitenkin kiistatta poliittinen teologiansa.
Perustuslailla säännellään poliittista päätöksentekoa, joten sen tulkinta tapahtuu hyvin lähellä poliittista päätöksentekoa.
Onnistuisiko uskonnon analysointi politiikan osana paremmin, jos tarkasteltaisiin uskontoon liittyviä kulttuurisia jäsennyksiä ja niiden käyttöä sen sijaan, että oletetaan etukäteen uskonnon vaikuttavan tietyllä tavalla?
Pääministerin tiedotustilaisuus oli poliittinen esiintyminen, johon liittyy koreografia ei vain puheen vaan myös kehon tasolla.
Pääministeri Juha Sipilän suhtautumisessa valtaan kaikuvat luterilaisuuden perusopit, mistä syntyy jännitteitä valistuksen perinteen kanssa.
Tapaus Sipilä osoittaa, että myös Suomessa olisi syytä käydä periaatekeskustelua siitä, kuinka julkisen palvelun on voitava toimia vallan vahtikoirana ilman poliittista painetta.
Ainakin Talvivaara-Terrafamen kohdalla näyttää siltä, että ”kokonaisedun” määrittely taloudellisin termein on helpompaa saada menemään läpi kuin ympäristöstä puhumalla.
Juha Sipilän puheessa Suomi voidaan pelastaa kriisistä yrittäjyydellä. Valtion rooli tämän toteuttamisessa on lähinnä yrittämisen esteiden, tässä tapauksessa normien, purkajana.
Pääministeri Sipilä puhui tiedemaailman eliitille soveltamalla ajan poliittisuuden eri ulottuvuuksia ja ojensi sovinnon kättä samalla kun ohjasi tuhlailevaa ja harhailevaa akateemista maailmaa takaisin ruotuun.