Perinteisiä vaimoja vai vaarallisia agitaattoreita? Osa 1: al-Holin leirin naisten häiritsevät valinnat

”Isis-vaimoiksi” nimetyt naiset ärsyttävät eri tavalla kuin alueelle lähteneet miehet. Keskustelu näiden naisten palauttamisesta Suomeen on latautunutta, koska heidän valintansa häiritsee vallalla olevaa käsitystä sukupuolirooleista ja naisten yhteiskunnallisesta roolista.

Suojelupoliisin tietojen mukaan Irakin ja Syyrian konfliktialueille on matkustanut noin 80 suomalaista, joista noin 20 tiedetään saaneen surmansa. Vilkkainta alueelle matkustus oli vuosina 2012–2016, jolloin kalifaatti eli menestyksekkäintä kauttaan. Nykyisin monet alueelle lähteneistä haluaisivat palata takaisin Suomeen. Kevääseen 2020 mennessä noin 20 henkilöä oli palannut Suomeen omatoimisesti eli ilman valtion apua. Heidän lisäkseen elokuun alussa palasi leirillä oleskellut nainen lapsineen. Ulkoministeriö ei ole ottanut kantaa siihen, kuinka monta lasta ja naista al-Holin leirillä tällä hetkellä oleskelee.

Al-Holin leirin naisten ja lasten palauttaminen Suomeen sekä naisten suhde terroristijärjestö Isisiin on puhuttanut laajasti julkisuudessa jo yli vuoden ajan. Politiikasta-lehdessä asiaa on käsitelty muun muassa turvallisuuden sekä humanitarismin näkökulmista. Erityistä huomiota on saanut alueelle vietyjen tai siellä syntyneiden lasten kestämätön asema.   Keskustelun keskiöön on useissa tapauksissa noussut kysymys siitä, onko naisilla oikeus toivoa tai ainakin yhdessä tapauksessa vastustaa kotimaahan palautusta.

Keskustelussa Al-Holin palautuksista keskeinen rooli on ollut lasten statuksella alaikäisinä ja täten erityistä suojelua ansaitsevina sekä alueelle lähteneiden sukupuoleen liitetyillä ominaisuuksilla.  Naiset on nähty paitsi potentiaalisina sotarikollisina myös vaarallisina Isisin ideologian levittäjinä sekä lapsensa vaaralle altistaneina ja yhteiskuntaamme uhkaavaan ideologiaan kasvattavina äiteinä. Niin kutsutut ”Isis-vaimot” näyttäytyvät omat ihmisoikeutensa, kansallisuutensa kautta saamansa vapaudet ja tasa-arvon hylänneinä, ympäröivän yhteiskunnan silmissä tasa-arvonormien vastaisesti käyttäytyvinä naisina.

Naiset on nähty paitsi potentiaalisina sotarikollisina myös vaarallisina Isisin ideologian levittäjinä sekä lapsensa vaaralle altistaneina ja yhteiskuntaamme uhkaavaan ideologiaan kasvattavina äiteinä.

Tässä kaksiosaisen tekstin ensimmäisessä osassa näkökulmamme on alueelle lähteneiden naisten ristiriitainen asema ja rooli valinnanvapauden sekä tasa-arvon paradoksin tulokulmasta tarkasteltuna. Tarkastelemme sitä, miksi nämä “Isis-vaimoiksi” nimitetyt naiset ärsyttävät ja herättävät keskustelua eri tavalla kuin alueelle lähteneet miehet. Pohdimme valinnanvapauden, sukupuolten tasa-arvon ja naisten yhteiskunnallisten sekä perheroolien näkökulmista sitä, miksi keskustelu alueelle lähteneiden naisten palauttamisesta Suomeen on ollut niin latautunutta.

Tasa-arvoisen oikeusvaltion kansalaisesta kalifaatin alamaiseksi

Suomi on valittu jo kolmesti maailman onnellisimmaksi maaksi. Tutkimuksessa on kartoitettu muun muassa ihmisten valinnanvapautta, anteliaisuutta, terveyttä, sosiaalisia tukiverkostoja, bruttokansantuotetta sekä valtiollista korruptiota. Pohjoismaat ovat poikkeuksellisen tasa-arvoisia ja hyvinvoivia valtioita, joiden on nähty olevan erityisesti naisille maailman parhaita paikkoja elää.

Tästä huolimatta noin 80 henkilöä Suomesta on päättänyt matkustaa Irakin ja Syyrian konfliktialueelle rakentamaan kalifaattia ja oman näkemyksensä mukaan etsimään parempaa, enemmän arvojensa mukaista elämää. Alueelle matkustaneista miehistä monien tiedetään saaneen surmansa taisteluissa tai joutuneen paikallisiin vankiloihin. Viranomaiset ovat ohjanneet Isisiin kytköksissä olleet naiset ja lapset al-Holin pakolaisleirille Koillis-Syyriaan. Arvioidaan, että kesän 2020 aikana palanneiden lisäksi pakolaisleirillä on yhä 7 suomalaista naista sekä ainakin 17 alaikäistä lasta, joista osa on syntynyt konfliktialueella.

Vapaaehtoinen osallistuminen oman valtion ulkopuolisiin konflikteihin on historiallisesti tarkasteltuna tuttu toimintamalli Suomessa. Suomalaisten tiedetään olleen osallisina lukuisissa kansainvälistä huomiota saaneissa konflikteissa aina Espanjan vuosien 1936–1939 sisällissodasta vapaaehtoisiin SS-sotilaisiin ja Bosnian sisällissotaan. Näiden lisäksi yksittäisiä suomalaisia on osallistunut lukuisiin konflikteihin ympäri maailmaa.

Vapaaehtoinen osallistuminen oman valtion ulkopuolisiin konflikteihin on historiallisesti tarkasteltuna tuttu toimintamalli Suomessa.

Viranomaisten suhtautuminen ilmiöön ja toimintaan osallistuneisiin henkilöihin on ollut pääsääntöisesti kielteistä. Esimerkiksi Espanjan sisällissotaan osallistumista pyrittiin Suomessa estämään kriminalisoimalla (HE 16/1938) alueelle matkustus.

Isisin kalifaatin muodostukseen on osallistunut ennen näkemätön määrä ympäri maailmaa saapuneita vapaaehtoisia, mikä on asettanut kansallisten toimien lisäksi haasteita myös kansainväliselle yhteistyölle. Mikään aikaisemmista konflikteista ei ole mobilisoinut yhtä suurta suomalaisten joukkoa, ja erityisen poikkeuksen muodostaa naisten ja lasten osallisuus.

Kun alueelle matkanneiden naisten asemaa ja mahdollisia palautuksia alueelta on pohdittu, esiin ovat nousseet etenkin kysymykset naisten roolista Isisin ideologian levittäjinä ja agitaattoreina, sekä se, mikä todella on ollut heidän roolinsa kalifaatissa. Naiset on usein esitetty julkisessa keskustelussa potentiaalisesti jopa alueelle lähteneitä miehiä vaarallisempina, sillä heidän katsotaan olevan vastuussa ideologian sosiaalisesta levittämisestä sekä olevan aatteellisesti sitoutuneita kasvattamaan lapsensa kalifaatin ideologian mukaisesti.

Naiset on usein esitetty julkisessa keskustelussa potentiaalisesti jopa alueelle lähteneitä miehiä vaarallisempina, sillä heidän katsotaan olevan vastuussa ideologian sosiaalisesta levittämisestä sekä olevan aatteellisesti sitoutuneita kasvattamaan lapsensa kalifaatin ideologian mukaisesti.

Suhtautuminen vapaaehtoisesti ideologisista syistä alueelle lähteneisiin naisiin on ollut erilaista kuin keskustelu taistelemaan lähteneistä miehistä.  Miehen valinta tarttua aseisiin ja lähteä taisteluun vieraille maille ei heiluta käsitystä nuorten miesten rooleista tai vallitsevasta sukupuolijärjestelmästä. Valinta näyttäytyy usein jokseenkin ymmärrettävänä, vaikka se tuomittaisiinkin moraalisesti. Isisin riveihin taistelemaan lähteneiden miesten valintaa on usein selitetty esimerkiksi syrjäytyneisyydellä ja sillä, etteivät nuoret, usein maahanmuuttajataustaiset miehet ole sopeutuneet yhteiskuntaan.

Vaikka sekä miehiin että naisiin voidaan soveltaa samaa argumenttia tietoisesta, vapaaehtoisesta lähdöstä ja suomalaisen yhteiskuntajärjestyksen hylkäämisestä eli kurjuuden ja sorron valinnasta tasa-arvon sijaan suhtautuminen naisten, erityisesti äitien, lähtöön konfliktialueelle on tässä suhteessa ollut voimakkaan kielteistä. Se on sisältänyt sävyjä moraalisesta närkästyksestä. Erityisen paljon on puhuttanut kysymys siitä, onko naisilla moraalista oikeutta palata Suomeen heidän kerran täältä vapaaehtoisesti lähdettyään.

Vaimoja vai jihadisteja?

Ovatko alueelle matkanneet naiset passiivisia yksityisen tilan piiriin suljettuja vaimoja vai aktiivisesti osana kalifaattia toimineita jihadisteja?  Kansallismielisestä tulokulmasta tarkasteltuna naiset on perinteisesti esitetty passiivisina, kodin ja yksityisen tilan piiriin suljettuina hahmoina. Kansakunnan puhtauden, arvojen ja jatkuvuuden suojelu nousee nationalismeissa usein keskeiseksi tekijäksi.

Näissä tarinoissa naiset ja heidän ruumiinsa esitetään puhtauden symbolisina vaalijoina, joiden tärkein tehtävä on turvata kansakunnan jatkuvuus äitiyden sekä tähän liittyvän kasvatustyön kautta. Henkisiltä ominaisuuksiltaan naiset esitetään rauhanomaisina ja hoivaluontoisina, sotatoimiin luonteensa vuoksi sopimattomia. Miehisiksi rooleiksi jäävät aktiivinen kansalaisuus sekä kansakunnan, naisten ja lasten suojelu.

Tätä asetelmaa Suomessa historiallisesti haastaneina, ärtymystä ja halveksuntaa sekä jopa vihaa nostattaneina naisina nousevat esiin erityisesti sisällissodan punaiset naiset ja naissotilaat. Heidän roolinsa aktiivisesti sotaan osallistuneina toimijoina, jopa taistelijoina, mutta myös uutta ideologisesti potentiaalisesti saastunutta sukupolvea synnyttävinä ja kasvattavina äiteinä nähtiin erityisen raskauttavana. Kuten esimerkiksi Tiina Lintusen väitöskirjasta käy esiin, punaisia äitejä kutsuttiinkin muun muassa halventavilla nimityksillä “naarassudet” ja “pahuuden lähteet”. Esitettiin jopa, että heidät tulisi vaarallisen ominaisuutensa vuoksi steriloida, jopa tappaa.

Nykykeskustelussa konfliktialueelle matkustaneista ”Isis-vaimoista” sadan vuoden takaiset äitiyteen ja naisten lisääntymiseen liittyvään ylisukupolviseen ideologiseen uhkaan liittyvät kaiut ovat jälleen läsnä: ideologisesti turmeltuneiden äitien lapset esitetään mahdollisesti vaaralliselle ideologialle niin vahvasti altistuneina, että heidän sopeutumisensa ympäröivään yhteiskuntaan voi olla hankalaa.

Keskustelussa konfliktialueelle matkustaneista ”Isis-vaimoista” sadan vuoden takaiset äitiyteen ja naisten lisääntymiseen liittyvään ylisukupolviseen ideologiseen uhkaan liittyvät kaiut ovat jälleen läsnä.

Toisin kuin perinteiset roolit hylänneet ja sukupuolijärjestelmää vahvasti keikuttaneet, jopa aseet kädessä taistelleet punaiset naiset, nykyiset ”Isis-vaimot” ovat osallistuneet kalifaatin toimintaan pääsääntöisesti erilaisten tukitoimien sekä perinteisten sukupuoliroolien kautta. Al-Holin leirillä haastatellut naiset kuvaavat elämäänsä kalifaatissa keskenään yhtenevin sanoin. Naisten roolit ovat noudatelleet perinteisiä sukupuolirooleja: he ovat olleet kotona kokkaamassa, siivoamassa ja kasvattamassa lapsia miesten toimiessa kodin ulkopuolella.

Naiset eivät omien sanojensa mukaan osallistuneet kalifaatin varsinaiseen toimintaan, vannoneet sille uskollisuutta tai tienneet sen toiminnasta. Isisin hirmuteot tapahtuivat jossain oman arjen ulkopuolella, paikoissa joihin naisilla ei ollut pääsyä.

Naimattomina alueelle lähteneiden naisten kohtalo oli karumpi. Avioliiton solmiminen oli edellytys yhteisöön pääsylle: Isis eristi naimattomat naiset omiin rakennuksiinsa, jossa he elivät suljettua elämää, kunnes joku alueelle saapuneista ulkomaalaisista vierastaistelijoista päätti valita heidät vaimokseen. Perheen solmiminen oli Isisin keino saada vierastaistelijat kotiutumaan uuteen kotimaahansa, ja tiukkojen sosiaalisten normien vuoksi vapaa seurustelu oli kiellettyä.

Naisten rooli Isisin kalifaatissa näyttäytyy heidän omissa kertomuksissaan patriarkaalisen yhteisön konservatiivisena naisroolina: yksityiseen elämänpiiriin, perheeseen ja lapsiin kiinnittyvänä eikä näin aktiivisesti yhteiskunnallisena. Perinteisen naisen roolin, yksityiseen ja perheeseen kiinnittyvään elämänpiirin eristäytymisen on usein nähty tekevän naisista epäpoliittisia, jopa passiivisia.

Naisten rooli Isisin kalifaatissa näyttäytyy heidän omissa kertomuksissaan patriarkaalisen yhteisön konservatiivisena naisroolina: yksityiseen elämänpiiriin, perheeseen ja lapsiin kiinnittyvänä eikä näin aktiivisesti yhteiskunnallisena.

Siksi alistumisen miesten valtaan kalifaatissa voisi nähdä tekevän naisista vähemmän syyllisiä ja edesvastuullisia, irrallisia terroristijärjestön ideologisesta agendasta ja hirmuteoista. Näin naisten roolia ei kuitenkaan ole julkisessa keskustelussa nähty. Vaikka naisten rooli Isisin kalifaatissa vaikuttaa olleen vahvasti miehille alisteinen, on heidän asemaansa ideologian levittäjinä ja agitaattoreina korostettu.  Heidät on nähty valitsemansa elämäntavan mannekiineina ja näin ollen terrorijärjestön rekrytointiin ja mielipiteen muokkaukseen osallistuvina aktiivisina toimijoina sekä uutta ideologisesti “aivopestyä” sukupolvea kasvattavina äiteinä.

“Isis-vaimoihin” liitetyn vaarallisuuden ja häiritsevyyden auraa on keskusteluissa lisännyt se, että he ovat nimenomaan tehneet aktiivisen valinnan hylätä oikeutensa, hyvinvointivaltion naisille tuoman liikkumavaran ja tasavertaiset mahdollisuudet. Paradoksaalisesti he ovat lähtiessään tehneet aktiivisen ideologisen ja liberaalin lähtömaan tasa-arvopolitiikan mahdollistaman valinnan luopua oikeuksistaan ja siirtyä suomalaisesta normatiivisesta näkökulmasta katsottuna sorrettujen leiriin.

Naisten häiritsevät valinnat ja tasa-arvon paradoksit

Tämä siirtymä nähdään yhteiskuntaa läpileikkaavien tasa-arvon ideaalien vastaisena valintana. ”Isis-vaimojen” radikaalia valintaa voi hahmottaa myös toisen lännessä viime vuosina huomiota herättäneen tasa-arvoisissa yhteiskunnissa syntyneen ja perinteisiin sukupuolirooleihin nojaavan traditional wife eli tradwife -trendin kautta.

Länsimaiset, hyvinkin etuoikeutetussa asemassa olevat tradwife-elämäntavan valinneet naiset ilmoittavat haluavansa elää parisuhteessaan ja yhteiskunnallisen osallisuutensa suhteen perinteisten, heteronormatiivisten ja vahvan miesjohtoisten sukupuoliroolien mukaisesti: he jättäytyvät pois työelämästä, palvelevat miestään, alistuvat kyseenalaistamatta hänen tahtoonsa ja omistautuvat perheelleen ja yksityiseen piiriin.

Tämä perinteisten, patriarkaalisten roolien vapaaehtoinen omaksuminen naisille vapaan yhteiskunnallisen toiminnan ja taloudellisen itsenäisyyden mahdollisuudet takaavassa yhteiskunnassa herättää paitsi kummeksuntaa, myös paheksuntaa ja moraalista närkästystä: miksi kukaan haluaisi luopua oikeudestaan ja mahdollisuudestaan olla vapaa, itsenäinen ja tasavertainen toimija? Tradwife-vakaumuksen mukaan elävät kuitenkin perustelevat valintaansa juuri vapaalla tahdolla, jopa feministisellä oikeudella tehdä omat elämäntapavalinnat.

Yhteiskunnallisen hiljaisuuden sijaan niin ”Isis-vaimojen” kuin tradwidfe-ideologian valinneiden toimintaan kuuluu ajatus oman valinnan näkyväksi tekemisestä, sen poliittisen puolen esiin nostamisesta.

Tästä näkökulmasta feministisen valinnanvapauden piiriin kuuluu myös oikeus luopua omasta oikeudestaan olla “vapaa”, itsenäinen toimija ja yhteiskunnallinen aktiivinen, kodin piirin ja miesvallan ulkopuolinen subjekti.

Yhteiskunnallisen hiljaisuuden sijaan niin ”Isis-vaimojen” kuin tradwidfe-ideologian valinneiden toimintaan kuuluu ajatus oman valinnan näkyväksi tekemisestä, sen poliittisen puolen esiin nostamisesta. ”Isis-vaimojen” vaaralliseksi toiminnaksi onkin nimetty juuri heidän vaikuttavuutensa sosiaalisessa mediassa ja vahvuudekseen vallan vaikuttaa alttiisiin mieliin verkossa tapahtuvan “vertaisrekrytoinnin” keinoin.

Samaten tradwife-valinnan tehneet ovat usein aktiivisia sosiaalisen media kanavissa tehden elämäntapaansa tunnetuksi verkkoyhteisöissä. Näin ollen myös valittu “perinteinen rooli” on poliittinen ja aktiivisesti yhteiskunnallinen kannanotto, henkilökohtaisen poliittista, poliittisen ytimessä olevaa.

Näennäisesti poliittisesta ja yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta irtisanoutumisen sijaan Yhdysvalloista peräisin oleva elämäntapa sisältää poliittisen ideologian, joka kytkeytyy usein jopa rasistiseen valkoisen ylivallan puolustamiseen ja tätä kautta entisen valkoisen, heteronormatiivisen ja patriarkaalisen “kulta-ajan” haikailuun.

Paradoksaalisesti lännen tradwife-ideologian edustajat ja ”Isis-vaimot” vertautuvatkin monelta osin toisiinsa.

Vaikkakin ideologisesti varsin eri laidalta, myös ”Isis-vaimot” haikailevat perinteisten, uskonnollisesti perusteltujen “puhtaiden” miesvaltaisten sukupuoliroolien perään. Näin ollen, paradoksaalisesti, lännen tradwife-ideologian edustajat ja ”Isis-vaimot” vertautuvatkin monelta osin toisiinsa. Varsin erilaiset ryhmät ovat molemmat päättäneet valita sukupuolten tasa-arvon sijaan toisenlaisen, ympäröivän vallitsevan yhteiskunnan näkökulmasta normeista häiritsevällä tavalla poikkeavan, monille käsittämättömän tien.

Molemmat näyttäytyvätkin häiritsevinä ja vaarallisina vallitsevien sukupuoliroolien, naisten vapaan valinnan ja yhteiskunnallisen roolin suhteen. Naisten näennäinen epäpoliittisuus ja oletetusta yhteiskunnallisesta roolista sivuun jättäytyminen onkin näin itse asiassa räikeän poliittista, vallitsevien normien näkökulmasta ärsyttävää, ja jopa yhteiskunnallisesti vaarallista. Näin myös al-Holin leirin ”Isis-vaimojen” tekemät valinnat hankaloittavat julkista keskustelua palautuksista ja vaikeuttavat asian poliittista ratkaisemista.

VTK Minttu Hyökyvaara työskenteli Suomen Akatemian HYTE, Terroristinen väkivalta globaalina mediatapahtumana -projektissa harjoittelijana. Hän valmistelee pro gradu -tutkielmaansa vierastaisteluilmiöstä Helsingin yliopistolla.

VTT Noora Kotilainen on tutkijatohtori Maanpuolustuskorkeakoulussa ja vieraileva tutkija Helsingin yliopistossa poliittisen historian oppiaineessa. Kotilainen on väitellyt kärsimyksen ja sodan kuvien asemasta maailmanpolitiikassa. Hän on kiinnostunut visuaalisuuden asemasta kansainvälisessä politiikassa, mediasta, muuttoliikkeestä, väkivallasta, humanitarismista ja ihmisyyden politiikasta sekä ihmis- ja eläinoikeuksista.