Kansalaisyhteiskunta ajetaan ahtaalle ympäri maailmaa

Kansalaisten, järjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden vapauksien rajoittaminen kiihtyy ympäri maailmaa. Kansalaisyhteiskunnan tilaa kaventaa myös nouseva nationalismi. Suomenkin suunta on ollut leikata kansalaisjärjestöille jaettavista kehitysyhteistyövaroista.

Kansalaisyhteiskunnan tilaa on kavennettu tai sitä ei käytännössä ole lainkaan 169:ssä maailman maassa. Kansalaisten, kansalaisjärjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden yhdistymis-, kokoontumis- ja ilmaisuvapauksia rajoitetaan etenkin Afrikan ja Lähi-idän maissa. Siellä, missä kansalaisvapaudet toteutuvat heikosti, on usein myös suuret tuloerot ja alhainen inhimillinen kehitys.

1990-luku oli kansalaisyhteiskuntabuumin aikaa kehitysmaissa, ja kansalaisjärjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden määrä kasvoi räjähdysmäisesti. Sotilasdiktatuurien alasajo ja siirtyminen monipuoluedemokratiaan eri puolilla Afrikkaa ja Latinalaista Amerikkaa vahvstivat kansalaisten yhteiskunnallista osallistumista ja aktivismia.

Heikentyvä kehitys

Nyt tilanne on muuttunut. Esimerkiksi vuosien 2012 ja 2015 välisenä aikana hyväksyttiin 120 kansalaisyhteiskunnan tilaa heikentävää lakia 60 eri maassa. Niillä kontrolloidaan esimerkiksi julkisia protesteja, kansalaisten kokoontumista, kansalaisjärjestöjen rekisteröintiä ja ulkomaista rahoitusta.

Etenkin ihmisoikeus- ja demokratiajärjestöt sekä ne aktivistit, jotka kyseenalaistavat poliittisen ja taloudellisen eliitin valta-asetelmia, ovat olleet rajoitusten kohteina. Hallitukset ja yritykset eivät halua, että niiden toimia valvotaan.

Kansalaisyhteiskunta nähdäänkin usein vaarana valtaapitäville.

Syitä tilanteen heikkenemiselle on monia. Monissa maissa, kuten Etiopiassa, Keniassa ja Sudanissa, käydään terrorismin vastaisen taistelun nimissä sisäpoliittista peliä oppositioäänien ja hallinnon kriitikkojen hiljentämiseksi. Terrorismin vastaisia lakeja on manipuloitu kansalaisjärjestöjen toimintaa vastaan.

Kansalaisyhteiskunta nähdäänkin usein vaarana valtaapitäville, ja sen tilaa kavennetaan osana poliittisen opposition hiljentämistä. Thaimaassa hallinnon kritisoiminen on kriminalisoitu kokonaan.

Nationalismi kaventaa tilaa

Kansalaisyhteiskunnan tilaa kavennetaaan myös osana kasvavaa nationalismia, jolloin hallinnolle kriittiset kansalaisyhteiskunnan toimijat esitetään ulkomaisten intressien ajajina. Tätä tapahtuu niin Venäjällä ja Unkarissa kuin Boliviassa ja Intiassa.

Perinteisten kehitysyhteistyöavunantajien rooli kansainvälisessä kehityksessä on vähentynyt. Kehitysmaiden uudet rahoittajat, kuten Kiina, eivät vaadi demokratiaa, ihmisoikeuksia tai kansalaisvapauksia. Etelän kansalaisjärjestöillä ja yhteiskunnallisilla liikkeillä on täten yhä harvempia tukijoita.

Lisäksi eurooppalaiset kehitysyhteistyötoimijat korostavat aikaisempaa enemmän yksityisen sektorin roolia kehityksen aikaansaajana. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä taloudellisen ja poliittisen eliitin intressit sekoittuvat usein keskenään.

Esimerkiksi Brasiliassa, Hondurasissa, Kolumbiassa, Etelä-Afrikassa ja Filippiineillä on viime vuosina murhattu maaoikeus-, alkuperäiskansa- ja ympäristöaktivisteja. He ovat niitä, jotka ovat paljastaneet monikansallisten yritysten ja hallinnon väärinkäytöksiä luonnonvarojen hyväksikäytössä.

Vielä 1960–1980-luvuilla Yhdysvallat ja monet Euroopan maat pönkittivät avoimesti esimerkiksi Latinalaisen Amerikan sotilasdiktatuureja omien taloudellisten intressiensä vuoksi. Kun valtio ja yksityissektori kehitysmaissa nyt taas vahvistuvat, kriittistä kansalaisyhteiskuntaa tarvittaisiin nykyistä enemmän valvomaan niiden läpinäkyvyyttä, vastuuta ja oikeudenmukaisuutta.

Jos yhteiskunnalliselle aktivismille ja keskustelulle ei ole tilaa, mahdollisuus osallistua etsitään muualta.

Internet, sosiaalinen media ja aktivistien globaali verkostoituminen ovat kasvava vaara sekä autoritaarisille hallitsijoille että vastuuttomille globaalin talouden toimijoille. Globaalissa maailmassa kansalaisia on yhä vaikeampi pitää pimennossa oikeuksistaan ja globaalin talouden epäkohdista.

Jos yhteiskunnalliselle aktivismille ja keskustelulle ei ole tilaa, mahdollisuus osallistua etsitään muualta. Tämä on ongelma monissa Afrikan maissa, joissa valtaosa väestöstä on nuoria, mutta joissa politiikan ja talouden valta keskittyy yhä harvojen iäkkäiden miesten käsiin. Pelko siitä, että nuoret kääntyvät esimerkiksi väkivaltaisten ääriliikkeiden puoleen, ei ole täysin perusteetonta.

Suomen suunta

Suomi kuuluu kouralliseen niitä maailman maita, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on vielä vapaa. Suomella olisikin hyvät edellytykset puolustaa kansalaisyhteiskunnan vapautta ja moniäänisyyttä maailmanlaajuisesti ulko- ja kehityspolitiikassaan.

Kansalaisjärjestöt ja yhteiskunnalliset liikkeet toteuttavat demokraattisia tehtäviä, kun ne nostavat esiin erilaisia intressejä ja epäkohtia sekä tuovat kansalaisia yhteen. Kansalaisyhteiskunnan tilan puolustaminen globaalisti luo siis pohjaa demokratisoitumiselle ja kansanvallalle.

Kansalaisjärjestöt ja yhteiskunnalliset liikkeet toteuttavat demokraattisia tehtäviä.

Silti Suomi on leikannut yli 40 prosenttia kansalaisjärjestöille suunnatuista kehitysyhteistyövaroista. Monenkeskisiltä kehitysyhteistyötoimijoilta kuten YK-järjestöiltä, jotka ovat kansalaisyhteiskunnan tärkeitä tukijoita kehitysmaissa, on leikattu vielä enemmän. Lisäksi ihmisoikeuksia ja niitä puolustavien järjestöjen asemaa on viime aikoina kyseenalaistettu yhä äänekkäämmin myös Suomessa.

Euroopassa on toistakymmentä maata, joissa kansalaisyhteiskunnan tilaa on kavennettu viime vuosina. Suomen tulisi valita päinvastainen suunta.

Tämä artikkeli pohjaa Jyväskylän yliopiston kehitysmaatutkijoiden ulkoasiainministeriölle keväällä 2017 laatimaan kansalaisyhteiskuntaselvitykseen, jossa tutkittiin kansalaisyhteiskunnan toimijoiden roolia kehitysyhteistyössä.

VTT Eija Ranta aloittaa 2018 tutkijatohtorina Koneen säätiön rahoittamassa Murrosten Kuuba -hankkeessa Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksessa Turun yliopistossa.