Nationalismin tutkimus keskittyy kansallismielisyyden ilmiön tarkasteluun eri näkökulmista.
Tänä vuonna vietetään pesäpallon 100-vuotisjuhlaa muistamalla pelin ensimmäisten sääntöjen julkaisemista ja ensimmäisen kauden pelaamista. Se, miten pesäpallosta tehtiin kansallispeli ja miten kansallispelin asema ymmärretään tänään, kertoo kiinnostavalla tavalla siitä, miten kansakuntapuheen tulevaisuusorientaatio on muuttunut.
Jan Gebertin ohjaama When the War Comes on näyttävä mutta pintapuoliseksi jäävä kuvaus ääriliikkeen kehityksestä.
Haluamme sitä tai emme, valtiot ovat tarjonneet ja ilmeisesti myös edelleen tarjoavat voimakkaan yhteenkuulumisen tunteen.
Mikä on eurooppalaisen oikeuden nykypäivä ja tulevaisuus?
Asevelvollisuudella on Suomessa edelleen menneisyydestä kumpuava tarkoitus kansakunnan rakentajana. 1800-luvun nationalismi on havaittavissa Suomen asevelvollisuudessa, mutta asevelvollisuuden sovittaminen nykyisen ajan kontekstiin muuttuu entistä vaikeammaksi.
Kamppailu äänestäjistä on näkynyt demareiden lähentymisessä oikeistopopulistisen retoriikan kanssa. Pohjoismaisen sosiaalidemokratian taustalta löytyvä hyvinvointivaltionationalismi on yhteydessä oikeistopopulistiseen nationalismiin.
Politiikasta kysyi tutkijoilta Suomen nationalistis-poliittisista historianarratiiveista: mitä kerromme ja korostamme, mitä puolestaan jätämme kertomatta?
Kansalaisten, järjestöjen ja yhteiskunnallisten liikkeiden vapauksien rajoittaminen kiihtyy ympäri maailmaa. Suomenkin suunta on ollut leikata kansalaisjärjestöille jaettavista kehitysyhteistyövaroista.
Kansalliset valuutat antavat valtioille välineitä harjoittaa omaehtoisempaa talouspolitiikkaa. Valtiokeskeiseen makrotalouden hallintaan liittyy kuitenkin myös merkittäviä ongelmia.
Venäjällä kulttuuripolitiikkaa ohjaa asetus, jonka mukaan kulttuurin tulee juurruttaa venäläisiin kansallista ylpeyttä ja isänmaallisuutta. Sampo Terhon valinta kulttuuriministeriksi tuo päivänvaloon sen, että myös Suomen valtionjohdossa vaikuttaa kulttuurinationalistinen ajattelutapa.
