Vihapostia filosofille

Kuva: Hao Wang / Unsplash (CC0)
Lukuaika: 4 min. 

Tutkijaan kohdistuva vihaposti ei liity aina suoraan tutkimusaiheisiin. Osallistuminen yhteiskunnalliseen keskusteluun voi altistaa tutkijan laajalle vihamieliselle palautteelle.

Omat tutkimusaiheeni teoreettisen filosofian alalla ovat siinä määrin epäkäytännöllisiä ja vaikeaselkoisia, että ne tuskin koskaan kiinnostavat mediaa tai varsinkaan herättävät kummoisempia reaktioita.

Olen kuitenkin saanut oman kohtuullisen osani nettiraivosta ja häirinnästä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumisen, joidenkin haastattelulausuntojeni, blogikirjoitusteni ja sosiaalisessa mediassa esittämieni kommenttieni seurauksena.

Ensimmäinen kokemukseni julkisuuden kiroista liittyi vuonna 2013 median ”huippufilosofina” jalustalle nostaman Pekka Himasen ympärillä velloneeseen kohuun, joka horjutti jopa pääministerin asemaa. Kommentoin aihetta lyhyesti akateemisen ammattifilosofin näkökulmasta kohun käynnistäneessä Long Playn artikkelissa.

Olin kuvitellut, että asia jäisi minun osaltani siihen. Himanen ja tämän nimekkäät tukijat kuitenkin saivat mediassa paljon palstatilaa. He julistivat kaiken kritiikin kateudesta kumpuavaksi tai poliittisesti motivoiduksi sekä täysin perusteettomaksi. Tässä tilanteessa koin tarpeelliseksi argumentoida kriittisiä näkökohtia perusteellisemmin blogissani.

Jotkut esittämäni huomiot nousivat perinteiseenkin mediaan. Tämän seurauksena muutama pääministeripuoleen edustaja tuli Facebook-seinälleni suorastaan aggressiivisesti nälvimään ja jankuttamaan sekä kyseenalaistamaan akateemisen ammattitaitoni ja rehellisyyteni.

Maahanmuuttokeskustelu ja parodian rajat

Olen toiminut opiskeluajoistani asti ihmisoikeuksien puolesta ja rasismia vastaan. Olenkin seurannut huolestuneena muukalaisvihalla ratsastavan oikeistopopulismin nousua ja rasististen asenteiden normalisoitumista ja kovenemista Suomessa. Olen kirjoittanut aiheen tiimoilta blogissa ja sosiaalisessa mediassa välillä vakavammin, välillä humoristisemmin.

Keväällä 2015 mieltäni kaihersi perussuomalaisten julkaisema kyseenalainen ”selvitys”, joka laski maahanmuuton hinnan yhteiskunnalle. Pitkien pääsiäispyhien pitkästyttämänä kirjoitin Facebook-seinälleni sitä parodioivan pakinan.

Siinä esitettiin täysin keksittynä tutkimustuloksena, että perussuomalaiset ovat maksaneet Suomelle sata miljardia euroa. Lopuksi kehotin lähettämään moderniin yhteiskuntaan sopeutumattomat perussuomalaiset takaisin sinne mistä ovat tulleetkin, esimerkiksi Kajaaniin – vitsi oli siinä, että olen itse kotoisin Kajaanista.

Ilmeisesti monilla muillakin oli tylsää, sillä kirjoitus levisi minulle täysin odottamatta internetissä kulovalkean tavoin, ja jotkut lehdetkin julkaisivat otteita siitä. Myös valemedia MV-lehti uutisoi asiasta omalla tyylillään.

Seurauksena oli massiivinen minuun kohdistuva vihan hyökyaalto. MV-lehden keskusteluketjussa kyseltiin kotiosoitettani ”vierailua” varten. Monissa kommenteissa fantasoitiin sisällissodasta ja puhdistuksista. Viestilaatikkoni täyttyivät törkyviesteistä.

Huumori onkin ilmeisesti sallittua vain, jos se kohdistuu vähemmistöihin.

Huumori onkin ilmeisesti sallittua vain, jos se kohdistuu vähemmistöihin. Vielä pari kuukautta myöhemmin Vartti Etelä-Karjalan päätoimittaja Ari Toivonen halusi osoittaa julkisesti täydellisen medialukutaidottomuutensa ottamalla kirjoitukseni täysin vakavasti.

Hän kirjoitti pääkirjoituksessaan tuohtumuksesta punaisena, että minä muka peräänkuuluttaisin Stalinin puhdistusten kaltaisia toimia Suomeen. Se lietsoi uuden minuun kohdistuvan vihapostin aallon. Itse pääkirjoitus ei enää verkosta löydy, mutta vaatimuksestani lehden julkaisema vastineeni teksti löytyy.

Dialogin mahdottomuus

Keväällä 2018 ajauduin pieneen sanaharkkaan helsinkiläisen kaupunginvaltuutettu Atte Kalevan (kok.) kanssa. Arvostelin sosiaalisessa mediassa hänen karkean yleistäviä lausuntojaan lehdistölle. Ne olivat mielestäni omiaan lietsomaan ennakkoluuloja ja vihaa muslimeja kohtaan.

Lisäksi hän levitti alan yliopistotutkijoista perättömiä, loukkaavia väitteitä. Sotatieteen maisteri Kaleva myös esiintyy julkisuudessa kyseenalaisesti islamilaisen uskonnon ja kulttuurin asiantuntijana.

Kävi nopeasti selväksi, että järkevä keskustelu Kalevan kanssa on mahdotonta: hän laittaa räikeästi sanoja toisten suuhun ja vääristelee tosiasioita. Hän ei keskustele vaan esittää jonkinlaista ohjelmanumeroa omalle kohdeyleisölleen.

Kaleva on sittemmin toistuvasti solvannut minua omilla foorumeillaan sekä esimerkiksi perussuomalaisten Suomen Uutisissa. Hän on halventanut ammattitaitoani ja leimannut minut väkivaltaisiin uusnatseihin verrattavan oletetun toisen ääripään edustajaksi.

Kalevan osoittamana kimppuuni ovat sosiaalisessa mediassa käyneet suurina joukkoina paitsi tavanomaiset rasistipiirit myös Kalevan puoluetoverit. Kommentointia ei voi arvostella ainakaan liiallisesta asiallisuudesta.

Puoluepoliittinen sitoutuneisuus ja törkyposti

Porua nostatti myös se, että otin elokuussa 2018 kriittisesti kantaa professori Tapio Puolimatkan hämmennystä herättäneeseen kirjoitukseen. Puolimatka esitti siinä tieteen auktoriteetilla, että tasa-arvoinen avioliitto on vain ensiaskel salaliitossa, jonka tavoitteena on lopulta lapsen seksuaalisen hyväksikäytön laillistaminen.

Puolimatkaa puolustamaan ryhmittyi erikoinen liittoutuma fundamentalistikristittyjä ja äärioikeistoa. Pahamaineinen MV-lehti teki asiasta jutun, eikä unohtanut mainita minua nimeltä. Lopun voikin taas arvata.

Kovin lämpimästi ei monissa oikeistolaisissa piireissä otettu vastaan myöskään perusteellista kriittistä kirjoitustani huippusuositusta internet-älyköstä Jordan Petersonista ja aiheesta antamiani haastattelulausuntoja. Palaute on ollut runsasta ja suuressa määrin myös epäasiallista.

Olen ollut suuren osan elämästäni puoluepoliittisesti sitoutumaton. Minua ovat kiinnostaneet lähinnä ihmisoikeudet ja ympäristö, ja olen toiminut erilaisissa kansalaisliikkeissä hyvinkin erilaisia poliittisia taustoja omaavien ihmisten kanssa.

Monissa piireissä se, että olen julkisesti vasemmistolainen, näyttää antavan oikeuden luopua kaikista käytöstavoista ja solvata minua pidäkkeettömästi ja tosiasioista piittaamatta.

Viime vuosikymmenen lopun kiistanalainen yliopistouudistus sai kuitenkin maljani vuotamaan yli, ja halusin aktivoitua poliittisesti. Siinä tilanteessa vasemmistoliitto, jonka piirissä yliopistouudistus erityisesti näytti herättävän kriittistä keskustelua, tuntui luonnollisimmalta valinnalta.

Olen kertonut puoluekantani esimerkiksi blogissani. Monissa omasta mielestään paremmin käyttäytyvissä piireissä se, että olen julkisesti vasemmistolainen, näyttää antavan oikeuden luopua kaikista käytöstavoista ja solvata minua pidäkkeettömästi ja tosiasioista piittaamatta.

Toistuvat kaavat

Kun kokemusta törkypostista ja internetin alalaidan kommenteista on sen verran kuin minulla, niissä alkaa huomata toistuvia kuvioita. Yksi toistuva, halpa veto on tietysti kyseenalaistaa mielenterveyteni. Toinen suosittu strategia on halventaa ammattitaitoani tutkijana ja opettajana.

Toistuvasti väitetään, että olisin saanut työpaikkani yliopistolla pelkästään poliittisin perustein ilman tieteellistä pätevyyttä. (Salaliittoteoria kulttuurimarxistisesta yliopistosta elää ja voi hyvin.) ”Sääliksi käy Raatikaisen opiskelijoita”, olen saanut lukea useammin kuin kerran.

Kiinnostava yksityiskohta ovat levitetyt huhut, että olisin lakannut jo vuosia sitten tekemästä ja julkaisemasta tutkimusta. Eräs henkilö jankkasi äskettäin Twitterissä ”varmana tietona”, etten olisi julkaissut vuoden 2014 jälkeen mitään tutkimusta.

Yksi toistuva veto on tietysti kyseenalaistaa mielenterveyteni. Toinen suosittu strategia on halventaa ammattitaitoani tutkijana ja opettajana.

Hommafoorumilla on pantu paremmaksi: ”Raatikaisen julkaisuhalu ja -kyky loppuivat noin vuonna 2007.” (Todellisuudessa olen toki tehnyt ja teen tutkimusta aktiivisesti koko ajan.)

Tällaisen suurella joukolla toteutetun ölinän ei tietystikään ole tarkoituskaan keskustella. Tavoitteena on vain ja ainoastaan vaientaa kohde ja saada tämä pitämään suunsa kiinni jatkossakin.

Usein esitetään, että nettikeskustelun taso paranisi, jos kaikki esiintyisivät omilla nimillään. Oma kokemukseni on, että se ei muuttaisi paljoakaan. Ikävä kyllä kuvatunlaiseen kyseenalaiseen häiriökäyttäytymiseen eivät syyllisty vain anonyymit tai valeprofiilien takaa toimivat äärioikeistolaiset tai rasistiset trollit vaan myös hyvin monet henkilöt aivan omilla nimillään.

Joukossa on esimerkiksi yrittäjiä, perinteisten puolueiden kunnanvaltuutettuja ja muita edustajia sekä toimittajia. Ihmiset voivat sanoa internetissä jokseenkin uskomattomia asioita aivan omalla nimellään ja kasvokuvallaan.

Panu Raatikainen on filosofian professori Tampereen yliopistossa ja teoreettisen filosofian dosentti Helsingin yliopistossa.

Kirjoitus on osa Siitä viis -hankkeen toteuttamaa Kun tutkija kohtaa vihaa -sarjaa.

Lisää aiheesta

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*