DocPoint-arvio: Kapina elonkirjon puolesta

Kuva: DocPoint
Lukuaika: 4 min.

Elokuva Rebellion seuraa uuden ympäristöliikkeen perustamista Iso-Britanniassa. Aktivismin haasteet eivät lopu kansalaisten herättelyyn tai sisäisiin erimielisyyksiin toiminnan tavoitteista ja keinoista. Uhkana ovat myös poliisiväkivalta ja oikeistohallitusten pyrkimykset rajoittaa demokratian peruspilareita, sanan- ja kokoontumisvapautta.

Rebellion on katsottavissa verkossa DocPoint-dokumenttielokuvafestivaalien ajan 31.1.-6.2.2022.

 

Maia Kenworthyn ja Elena Sánchez Bellotin dokumenttielokuva Rebellion kuvaa Elokapinana Suomessa tunnetun Extinction Rebellionin (XR) synnyn alkuvaiheita Iso-Britanniassa. Elokuva kertoo liikkeen radikaalien taktiikoiden vaikutusvallasta mutta myös valtion väkivaltaisista tukahduttamispyrkimyksistä. Samalla se valottaa intiimisti uuden ympäristöliikkeen myrskyistä alkua ja sisäisiä jännitteitä.

Valtioiden ja teollisuuden toimet ilmastonmuutosta ja kuudennetta massasukupuuttoa vastaan näyttävät kutistuneen päästökauppaan, hamassa tulevaisuudessa siintävään hiilineutraaliuteen ja päästökompensaatioilla kikkailuun.

 Elokuva valottaa intiimisti uuden ympäristöliikkeen myrskyistä alkua ja sisäisiä jännitteitä.

Tyytymättömyydestä näennäisratkaisuihin ilmasto- ja ympäristökatastrofin syventyessä joukko aktivisteja perusti lokakuussa 2018 uuden toimintaryhmän, jolle he antoivat nimen Extinction Rebellion – kapina sukupuuttoa vastaan. Heidän tavoitteenaan oli herätellä ihmisiä huomaamaan nykyisten toimien riittämättömyys ja synnyttää uusi liike, joka kamppailee kaikin keinoin elollisen elämän tuhoutumista vastaan.

Dokumentintekijät Kenworth ja Bellot pääsivät kuvaamaan läheltä tämän aktivistiryhmän vimmaista syntyä ja laajenemista globaaliksi liikkeeksi vuoden 2019 aikana.

 

Ilmastoapatiaa vastaan

Extinction Rebellionin vaatimuksena on ollut alusta alkaen se, että vallanpitäjien tulisi julistaa ilmastohätätila. Jotta viesti menisi perille, he pyrkivät mahdollisimman suureen mediahuomioon. Huomion ja sen luoman poliittisen paineen vuoksi isot mielenosoitukset keskustojen ytimissä ja väkivallaton kansalaistottelemattomuus ovat aktivismin keskeiset työkalut.

Dokumentti seuraa XR:n ensimmäisen massatapahtuman – ”Huhtikuun kapinan” (The April Rebellion) – järjestämistä Lontoossa huhtikuun 2019 aikana, jolloin aktivistit valtaavat tärkeitä kaupallisia ja poliittisia alueita, kuten Oxford Circus’in, Waterloon sillan ja Parliament Squaren.

Yksitoista päivää kestävässä suurmielenosoituksessa aktivistit pitävät puheita rekan lavoilta, istuttavat puita, huutavat iskulauseita kylttien kanssa, skeittaavat kaduille tuoduilla rampeilla ja tanssivat karnevalistisissa tunnelmissa. Päättäväinen mutta riehakas henki välittyy käsin kosketeltavana: ilmassa on toivoa.

Dokumentti seuraa myös läheltä, miten XR:n aktivistit kiinnittävät itsensä ketjuilla tai liimalla fossiilikapitalismia edustavien yritysten, kuten Shellin, pääkonttoreiden oviin. Näin poliiseilta vie aikaa pidättää ja viedä protestoijia putkaan – sillä välin media ehtii paikalle raportoimaan aktivistien viestin.

Päättäväinen mutta riehakas henki välittyy käsin kosketeltavana: ilmassa on toivoa.

Kuten eräs aktivistiryhmän ydinjoukosta huomauttaa, XR:n harjoittama väkivallaton suora toiminta ja kansalaistottelemattomuus ovat saaneet vaikutteita muun muassa 1900-luvun alun suffragetti- eli äänioikeusliikkeestä ja etenkin sen radikaalista siivestä. Työläisnaiset taistelivat Britanniassa naisten äänioikeuden puolesta niin mielenosoituksilla ja nälkälakoilla kuin parlamenttitalon kaiteisiin kahliutumalla.

Suffragettiliikkeen keskeisin iskulause ”Tekoja, ei sanoja!” (engl. Deeds not words!) saa uuden ja kiinnostavan tulkinnan elokapinallisilla, joiden ydinviesti maiden hallituksille kuuluu ”Kertokaa totuus!” (Tell the truth!). Totuuden kertomista voidaan pitää myös radikaalina tekona eikä vain sanahelinänä. Ajatuksena on, että tosiasioiden paljastaminen ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta pakottaisi toimimaan.

 

Paine kasvaa

”Huhtikuun kapina” on tehokas. Aktivistiryhmän keskushahmot iloitsevat siitä, että poliisi on pidättänyt kahdeksan päivän aikana yhteensä 1130 aktivistia. Eli hiukan enemmän kuin suffragettien vuosien mittaisessa suorassa toiminnassa yhteensä. Juhlan aiheena eivät kuitenkaan ole pelkät pidätykset vaan se, että protestoijien ääni on kuultu.

Toukokuussa brittiparlamentti julistaa ilmastohätätilan ensimmäisenä valtiona maailmassa.

Aktivistien mielenosoitukset ja muut painostustaktiikat tuottavat tulosta, sillä Britannian vanavedessä ilmastohätätilan julistavat myös muuan muassa New Yorkin ja Pariisin kaupungit sekä Japanin valtio. Liike kasvaa globaaliksi ja sen tuttuja, massasukupuuton kiihtymiseen viittavia tiimalasisymboleja nähdään mielenosoittajien kylteissä ympäri maailmaa.

Jotta pelkistä ilmastojulistuksista ryhdyttäisiin myös ilmastotekoihin, XR kasvattaa painetta jatkamalla Lontoossa mielenosoituksia ja kansalaistottelemattomuutta. Dokumentin perusteella on selvää, että painetta lisää myös Lontoon poliisi.

Aktivistien mielenosoitukset ja muut painostustaktiikat tuottavat tulosta, sillä Britannian vanavedessä ilmastohätätilan julistavat myös muuan muassa New Yorkin ja Pariisin kaupungit sekä Japanin valtio.

Oikeistohallituksen mandaatilla poliisi kieltää kaikki Extinction Rebellionin mielenosoitukset ja muut ”melua” aiheuttavat tempaukset syksyllä 2019, tekee ”ennaltaehkäisevän” iskun XR:n päämajaan ja varastoon sekä häätää väkivaltaisin ottein rauhanomaiset mielenosoittajat kaduilta ja puistoista.

XR:n mielenosoitusten kieltäminen Lontoon alueelta kytkeytyy Britannian hallituksen ehdotukseen uudesta rikoslaista, joka pyrkii muun muassa rajoittamaan yhteiskuntaa ”häiritseviä” protesteja ja lisäämään poliisin valtuuksia niiden kitkemisessä. Kenet tahansa, jonka katsotaan rikkovan lakia, voitaisiin pidättää ja tuomita jopa kymmeneksi vuodeksi vankilaan.

Oikeistohallituksen mandaatilla poliisi kieltää kaikki Extinction Rebellionin mielenosoitukset ja muut ”melua” aiheuttavat tempaukset.

Viranomaisten otteiden koventuminen sanan- ja kokoontumisenvapautta käyttäviä aktivisteja vastaan tuo mieleen Elokapinan rauhanomaisen mielenosoituksen Suomessa lokakuussa 2020, jonka poliisi keskeytti suihkuttamalla mielenosoittajia kaasusumutteella. Poliisi perusteli voimatoimiaan sillä, että mielenilmaus aiheutti haittaa liikenteelle.

Britanniassa korkein oikeus lopulta kumosi XR:n mielenosoituskiellon lainvastaisena, mutta ehdotus uudeksi rikoslaiksi on edelleen käsiteltävänä. Suomessa puolestaan mielenosoittajien kaasusumutukseen osallistuneita poliiseja epäillään pahoinpitelystä ja virkarikoksista.

 

Sisäiset jännitteet

Dokumentti rajaa aktivistien tarkastelun muutamaan avainhahmoon, jotka ovat olleet perustamassa Extinction Rebellionia. Vaikka liike on pyrkinyt toimimaan demokraattisesti ilman hierarkiaa ja johtajia, entinen luomuviljelijä Roger Hallam Walesista näyttäytyy elokuvassa johtohahmona. Satojen jatkuva epäonnistuminen poikkeuksellisen runsaiden sateiden vuoksi pakotti hänet omien sanojensa mukaan perustamaan XR:n.

Hallam on ristiriitainen henkilö. Hän puhuu kärjistäen, pilke silmäkulmassa ja nauraa räiskyvästi heitoilleen. Hallam näkee, että yhteiskunnan halvaannuttaminen ja pidätykset suffragettien hengessä ovat XR:n tärkein tapa saada asialleen näkyvyyttä. Hän pitäytyy jääräpäisesti omissa näkemyksissään, vaikka muut aktivistit olisivat eri mieltä paitsi keinoista ja kohteista, myös liikkeen sisäisistä neuvottelustrategioista.

Dokumentissa Hallamin suoran toiminnan ryhmä esimerkiksi kiipeää junavaunujen katoille Lontoon aamuruuhkassa. Huonoa harkintaa osoittaa se, että liikenteen pysäyttäminen ei kohdistunut rikkaaseen eliittiin vaan työväenluokkaisiin matkustajiin.

Hallamin dominoiva ja kompromisseihin taipumaton tyyli yhdistettynä poliisin koviin otteisiin liikettä kohtaan ajaa ydinjoukon erimielisyyksiin. Monet aktivistit haluavat laajentaa huomiota ympäristöasioista sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, antirasismiin ja ihmisoikeuksiin. Hallam puolestaan kokee tämän sivupoluille poukkoiluna.

Liikenteen pysäyttäminen ei kohdistunut rikkaaseen eliittiin vaan työväenluokkaisiin matkustajiin.

Esimerkiksi aurinkopaneelien ja sähköautojen akkujen valmistukseen tarvittavan koboltin louhinnassa Kongon demokraattisessa tasavallassa on käytetty lapsityövoimaa. Rikkaiden maiden vihreä siirtymä uhkaa siis vahvistaa kolonialistisen kapitalismin valtarakenteita, jos ympäristökriisiä ratkaistaan välittämättä tasa-arvosta ja globaalista oikeudenmukaisuudesta.

Jännite tavoitteiden välillä henkilöityy Hallamin ja hänen tyttärensä, nuorempaa aktivistipolvea edustavan Savannah Lovelockin väliseksi kiistaksi aktivistien kokouksessa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään mehevästä sukupolviriidasta, kuten dokumentti näyttää vihjaavan tunnepurkausta tallentaessaan.

Kokenut juristi ja entinen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) raporttien pääkirjoittaja Farhana Yamin – joka liimasi itsensä ”Huhtikuun kapinan” aikana Shellin pääkonttorin ulkolaatoitukseen – korostaa jo elokuvan alkumetreillä, että ympäristökriisin ratkaisu edellyttää globaalia oikeudenmukaisuutta.

Epädemokraattinen toiminta koituu lopulta Hallamin syrjäyttämiseksi XR:stä.

 

Kapina jatkuu

Ympäristöliikkeen uuden tulemisen ohella Kenworthyn ja Bellotin dokumentti kuvaa oivallisesti nykyajan aktivismin haasteita. Kuten elokuva näyttää, ne eivät lopu passiivisten mutta ilmastotoimien vaatimattomuuden havahduttamien joukkojen herättelyyn. Tai sisäisiin erimielisyyksiin toiminnan tavoitteista ja keinoista.

Uhkana ovat myös poliisiväkivalta ja oikeistohallitusten pyrkimykset rajoittaa demokratian peruspilareita, sanan- ja kokoontumisvapautta. Toisaalta mediakeskustelukin on toisinaan vääristänyt ilmastoaktivismia: kohteena on usein protestoijien toiminta eikä heidän viestinsä.

Seuraava kapina siintää jo horisontissa.

Siinä missä dokumentti valaa uutta uskoa joukkovoimaan ilmastonmuutoksen ja lajituhon vastustamisessa, globaali pandemia varjostaa sen tulevaisuutta. Koronarajoitusten takia ympäristöaktivismin kohtalona on viime vuosina ollut isojen mielenosoitusten välttäminen ja toiminnan siirtäminen virtuaaliseksi.

Tämä tuskin on kapinan loppu. Seuraava ”Huhtikuun kapina” siintää jo horisontissa.

 

Filosofi Sanna Karhu (FT, VTM) työskentelee tutkijatohtorina sukupuolentutkimuksessa Helsingin yliopistossa. Hän on erikoistunut feministiseen filosofiaan, poliittiseen filosofiaan, queer- ja transteoriaan, ekofeminismiin ja kriittiseen eläintutkimukseen.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*