Arvio: When the War Comes
Ohjaus Jan Gebert (2018)
Jan Gebertin ohjaama When the War Comes on näyttävä mutta pintapuoliseksi jäävä kuvaus ääriliikkeen kehityksestä.
When the War Comes -dokumenttielokuvan alussa parikymppinen slovakialaismies, Peter Švrček, voi ylpeänä kertoa äidilleen läpäisseensä oppilaitoksensa loppukokeen. Sitten hän johtaa ”Slovakian alokkaat” (slov. Slovenskí branci, engl. Slovak recruits) -ryhmän jäsenet metsään harjoittelemaan erä- ja taistelutaitoja. Välillä Švrčekin on palattava kaupunkiin vakuuttamaan poliisit siitä, ettei aseiden kanssa marssinut joukkio aiheuta vaaraa ympäristölleen.
Suunnilleen vuosiin 2016–2017 sijoittuva dokumentti seuraa järjestön ja sen johtajan kasvua. Tekijöillä on ollut pääsy niin julkisiin tapahtumiin kuin harjoitusleireille, juhliin ja Švrčekin kotiinkin. Näin he onnistuvat kuvaamaan eri puolia ilmiöstä, jolla on linkkejä moniin kiinnostaviin ja huolestuttaviin ajankohtaisiin kehityskulkuihin.
Oman erityisvivahteensa Slovakian alokkaisiin tuo järjestön avoin panslavismi ja Venäjän ihailu.
Valmistautumisessa odotettuun yhteiskunnan romahtamiseen Slovakian alokkaat muistuttavat Yhdysvalloissa jo vuosikymmeniä vaikuttanutta militia-liikettä. Euroopan viitekehyksessä järjestö asettuu osaksi kautta maanosan tapahtunutta äärinationalististen, rasististen ja autoritaaristen liikkeiden nousua. Oman erityisvivahteensa Slovakian alokkaisiin tuo järjestön avoin panslavismi ja Venäjän ihailu.
Järjestön ilmeisen aktiivinen toiminta internetissä ja yhteyksien luominen muihin vastaaviin organisaatioihin on hyvä esimerkki sosiaalisen median roolista vaihtoehtoisen politiikan työkaluna.
When the War Comes ei valitettavasti kuitenkaan tartu kunnollisesti yhteenkään näistä teemoista.
Kuva ei kerro kaikkea
When the War Comes ansaitsee kiitosta visuaalisesta toteutuksestaan. Varsinkin Slovakian alokkaiden omissa harjoituksissa ja tapahtumissa kuvatut kohtaukset lainaavat taitavasti fiktiivisten (sotilas-)elokuvien kuvakieltä. Alussa harjoituksiin marssiva joukko piirtyy taivasta vasten kuin Pelastakaa sotamies Ryanissa (1998). Elokuvan loppupuolella Švrček puolestaan esiintyy jo klassisin kansanjohtajan elkein.
When the War Comes jää kuitenkin kiinnostavasta aiheestaan ja toimivasta teknisestä toteutuksestaan huolimatta pintapuoliseksi. Elokuvassa ei ole selostajaa, eikä perustietoja anneta myöskään esimerkiksi tekstiruutujen avulla. Näiden ratkaisujen vuoksi se jää lopulta hyvin informaatioköyhäksi.
Katsoja ei usein tiedä, milloin tai missä hänen näkemänsä asiat ovat tapahtuneet – saati kykene asettamaan näkemäänsä laajempaan kontekstiin, jota ei tarjota.
Slovakian alokkaiden jäsenten ja erityisesti Švrčekin puhetta elokuvassa kuullaan runsaasti. Varsinkin ulkomaisen, elokuvaa ilman taustatietoja lähestyvän katsojan on vaikeaa hahmottaa, mikä tästä puheesta on tilannesidonnaista opportunismia ja mikä ryhmän ideologian ydintä.
Olisi mielenkiintoista saada parempi kuva siitä, mitkä Slovakian alokkaiden toimintaa koskevista väitteistä pitävät paikkansa. Švrčekin kuullaan elokuvassa kehuskelevan koko maan kattavalla, 17 osastoa sisältävällä organisaatiolla ja omalla vierailullaan Itä-Ukrainan kapinallisalueilla saamassa oppia organisaationsa johtamiseen ja kehittämiseen separatistien puolella taistelevilta kasakkajoukoilta.
Kun on kyse nuoresta miehestä, joka selkeästi yrittää tehdä vaikutuksen, moiset puheet on ensin helppo ohittaa perättömänä kerskailuna, mutta myöhemmin Slovakian alokkaiden järjestämään tapahtumaan näyttää saapuvan vieraisille motoristijoukkio, jota väitetään Kremliä lähellä olevaksi venäläiseksi Yön sudet -jengiksi. Onko näin, ja mitkä Slovakian alokkaiden oikeat kyvyt, yhteydet ja taustat ovat, jää elokuvan pohjalta epäselväksi.
Puolueen synty
Elokuvassa kulkee rinnan ja limittäin kolme kehityskaarta. Näistä ensimmäinen ja tarinalle keskeisin on Švrčekin kehitys. Dokumentin aikana hän ei niinkään muutu kuin omaksuu uusia rooleja.
Rennon, politiikasta kiinnostuneen koti-minän päälle rakentuvat niin hyvin asiallisesti viranomaisten kanssa asioiva kansalaisaktivisti, tiukan sotilaallinen äkseeraaja kuin koululuokille ja televisiokameroille hymyilevä esiintyjäkin. Elokuva huipentuu Švrčekin nousuun Slovakian alokkaiden poliittiseksi siiveksi luodun ”Isänmaamme – Tulevaisuutemme” -puolueen johtajaksi.
Yhdessä johtajansa kanssa myös Slovakian alokkaat kehittyy, tai ainakin sen esitetään kehittyvän, moniulotteisemmaksi organisaatioksi. Koulutusleirit muuttuvat suurisuuntaisemmiksi ja vaativimmiksi. Organisaatio pyrkii aktiivisesti rekrytoimaan uusia jäseniä ja levittämään sanomaansa haastatteluiden ja julkisten esiintymisten kautta.
Slovakian alokkaiden johtohahmot käyvät henkilökohtaisesti vastaamassa kysymyksiin järjestöä kriittisesti arvioivassa keskustelutilaisuudessa ja pääsevät, ilmeisesti myötämielisen opettajan avustuksella, esittelemään panslavistista ideologiaansa ja omaa toimintaansa koululaisille.
Järjestö muuttuu ajan kuluessa autoritaarisemmaksi.
Järjestö muuttuu myös ajan kuluessa autoritaarisemmaksi. Sisäiset vaalit lopetetaan ja johtajien viroista tehdään käytännössä elinikäisiä. Lopulta järjestön pohjalta perustetaan uusi poliittinen puolue.
Dokumentin kolmas kehityskulku pyrkii seuraamaan nimettömäksi jäävän Slovakian alokkaiden jäsenen etenemistä järjestön sisällä. Lapsenkasvoinen nuorukainen viettää iltansa katsellen netistä järjestön videoita, kohoaa organisaation arvoasteikossa ja perustaa lopulta oman alaosaston, jonka harjoituksia hän johtaa yrittäen kopioida Švrčekin tyyliä.
Aina kaikki ei kuitenkaan mene niin hyvin kuin johtajalta odotetaan. Oman osastonsa perustamiskokouksessa mies ei ole valmistautunut riittävästi ja saa jälkikäteen kritiikkiä ”epäammattimaisesta” käytöksestä.
Elokuva pyrkii ilmeisesti antamaan katsojalleen tilan ja vapauden tulkita näitä kehityskulkuja oman harkintansa mukaan. Tulkinta jää kuitenkin katsojan omien oletusten ja arvioiden varaan. Keskeisiä hahmoja haastattelemalla kuva henkilöiden ja koko organisaation kehityksestä olisi saanut runsaasti lisää syvyyttä. Tällöin olisi luonnollisesti voinut olla mahdollista, että elokuvan tekijöitä olisi voitu kritisoida äärioikeiston äänitorvena toimimisesta.
Nuoret, vihaiset miehet?
Oman sivujuonteensa elokuvaan tuo Slovakian alokkaiden sisäinen dynamiikka. Varsinkin alkuun Slovakian alokkaiden harjoituksia johtavasta Švrčekistä jää kuva epävarmana johtajana, joka yrittää liikaa vakuuttaa seuraajiansa ja lähinnä matkii sotaelokuvista tuttua stereotypiaa merijalkaväen kouluttajasta.
Dokumentin mittaan koulutus muuttuu kuitenkin entistä rajummaksi. Uusien jäsenten nimet korvataan numeroilla. Heitä juoksutetaan ja harjoitutetaan, kunnes osa luopuu koulutuksesta ja yksi saa sairaskohtauksen.
Muutos suhtautumisessa uusiin jäseniin on huomattava, mutta jälleen kontekstin puuttuminen vaikeuttaa nähdyn ymmärtämistä. Onko kyse vain järjestön johtajien ja kouluttajien itsevarmuuden kasvusta ja jonkinlaisesta sadistisesta vallan huumasta, kuten dokumentti hieman antaa ymmärtää? Vai voisiko kyseessä olla hyvinkin laskelmoitu keino ryhmäyttää koulutuksesta selviäviä alokkaita ja taata järjestön jäsenten olevan riittävän motivoituneita ja kykeneviä fyysiseen toimintaan?
Vastaukset näihin kysymyksiin olisivat tärkeitä, jotta voitaisiin ymmärtää, millainen uhka Slovakian alokkaiden puolisotilaallinen toiminta ympäröivälle yhteiskunnalle on.
When the War Comes ei tue käsitystä siitä, että äärinationalismi olisi ensi sijassa syrjäytyneiden nuorten miesten aate. Švrček on selkeästi hyvinvoivasta kodista, ja hänen vanhempansa sekä tyttöystävänsä suhtautuvat miehen toimintaan kannustavasti. Tavallisten vapaaehtoisten taustoja elokuva ei avaa, mutta ainakaan esimerkiksi monille suomalaisille äärioikeistolaisille järjestöille tyypillistä humalassa heilumista ei järjestön vuosijuhlaa lukuun ottamatta ole havaittavissa.
Laajemmasta poliittisesta tilanteesta Slovakiassa ainut esiin nouseva ajankohtainen ilmiö ovat eräässä kohtauksessa valtatien vartta pohjoiseen vaeltavat pakolaiset, joita järjestön aktivistit jäävät halveksien katselemaan.
Järjestöllä näyttää olevan kannattajia ja yhteistyökumppaneita yhteiskunnan eri aloilla. Kouluvierailun lisäksi Slovakian alokkaat toimii järjestysmiehinä kulttuurifestivaaleilla. Laajemmasta poliittisesta tilanteesta Slovakiassa ainut esiin nouseva ajankohtainen ilmiö ovat eräässä kohtauksessa valtatien vartta pohjoiseen vaeltavat pakolaiset, joita järjestön aktivistit jäävät halveksien katselemaan.
Slovakian alokkaat -järjestö on ajankohtainen ja kiinnostava kohde dokumenttielokuvalle. Järjestön toiminnassa on helppo nähdä samankaltaisuuksia ja yhteyksiä äärinationalistisiin, liberaalille demokratialle vihamielisiin järjestöihin ympäri maailmaa.
When the War Comes on kiinnostava kurkistus tämänkaltaisen ryhmän sisälle, mutta valitettavasti se ei anna katsojalleen kylliksi eväitä kokonaiskuvan luomiseen.
DocPoint-dokumenttielokuvafestivaali järjestetään Helsingissä 28.1.–3.2.2019.
Mikko Räkköläinen on kansainvälisen politiikan väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa. Hänen väitöskirjansa käsittelee kaupallisten sotilas- ja turvallisuusyritysten vaikutuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikalle.
