EU-vaalit ja unionin suunta: Sosiaalinen Eurooppa pyrkii pois talouspolitiikan varjosta

Eu-liput liehuvat
Sosiaaliset kysymykset ja tasa-arvo ovat nousseet Euroopan unionissa näkyvämpään rooliin, kun EU:n sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden välistä hierarkiaa on yritetty purkaa. Eurovaalien tulos vaikuttaa siihen, jatkuuko positiivinen kehitys.

Euroopan unionin sosiaali- ja tasa-arvopoliittiset päätökset näkyvät ja tuntuvat ihmisten ja yritysten arjessa muun muassa syrjintään, vanhempainvapaaseen ja työaikaan liittyvänä sääntelynä. Kansalaiset myös haluavat sosiaalisempaa Eurooppaa. Silti sosiaaliset kysymykset ja tasa-arvo eivät ole eurovaalikeskustelun keskiössä.

Sosiaali- ja tasa-arvopolitiikka ovat tärkeitä teemoja eurovaalien alla myös siksi, että niihin liittyy paljon poliittisia vastakkainasetteluja ja jakolinjoja. Euroopan parlamentissa sosiaalisiin kysymyksiin ja tasa-arvoon liittyvät kiistat ovatkin viime vuosina lisääntyneet sekä poliittisten ryhmien välillä että niiden sisällä.

Lisäksi sosiaalipolitiikka ja tasa-arvopolitiikka liittyvät perustavanlaatuisiin kysymyksiin integraatiosta, EU:ta ohjaavista arvoista ja hierarkioista EU:n eri tavoitteiden välillä.

Tässä kirjoituksessa tarkastelen Ursula von der Leyenin komission sosiaali- ja tasa-arvopolitiikkaa ja peilaan sitä pidempiaikaisiin kehityskulkuihin. Lisäksi arvioin eurovaalien mahdollisia vaikutuksia näiden politiikka-alueiden tulevaisuuteen ja suuntaan.

Kohti sosiaalisempaa Eurooppaa?

EU-tasolla sosiaali- ja tasa-arvopolitiikkaa on tehty talouspolitiikan varjossa. Yhtäältä EU:n integraatio on suuntautunut markkinoihin. Sosiaalipolitiikka ja monet tasa-arvokysymykset on perinteisesti nähty jäsenmaiden omana asiana, eikä integraatio ole ollut yhtä syvää kuin talouden piirissä.

Toisaalta EU:n sosiaali- ja tasa-arvopolitiikkaa on alusta lähtien tehty markkinoiden ehdoilla. Tavoitteena on ollut työllisyyden, tuottavuuden ja talouskasvun lisääminen, ei niinkään hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistäminen.

Sosiaalisten tavoitteiden rooli EU:n agendalla on riippunut komissioiden poliittisista prioriteeteistä. EU:n enenevä keskittyminen talouskasvuun ja työllisyyteen 2000-luvun alussa sekä finanssi- ja eurokriisiä seurannut talouskuripolitiikka johtivat sosiaali- ja tasa-arvopoliittisten tavoitteiden asteittaiseen sivuuttamiseen.

EU:n sosiaali- ja tasa-arvopolitiikkaa on alusta lähtien tehty markkinoiden ehdoilla. Tavoitteena on ollut työllisyyden, tuottavuuden ja talouskasvun lisääminen, ei niinkään hyvinvoinnin ja tasa-arvon edistäminen.

Sosiaaliset tavoitteet palasivat agendalle 2010-luvun puolivälissä. Komission presidentti Jean-Claude Juncker julisti, että luottoluokittajien miellyttämisen lisäksi EU:n tulisi tavoitella myös ”sosiaalista tripla-A:ta.”

Junckerin komissio vahvisti rahaliiton ja talouspoliittisen ohjauksen sosiaalista ulottuvuutta. Lisäksi se julkisti Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin, eli aloitteen, jonka tarkoitus on antaa EU-kansalaisille uusia ja entistä vahvempia sosiaalisia oikeuksia.

Sosiaalipolitiikan kunnianpalautus ja taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden tasapainottaminen on jatkunut von der Leyenin komission aikana. Von der Leyen lupasi poliittisessa ohjelmassaan, ettei taloudellisia päämääriä enää aseteta sosiaalisten tavoitteiden ja oikeuksien edelle: ”sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja hyvinvointi ovat etusijalla.” Von der Leyenin tavoite oli luoda ”talous, joka toimii ihmisten hyväksi”, ei edeltäjiensä tapaan muokata ihmisiä markkinoiden tarpeisiin.

Sosiaali- ja tasa-arvopolitiikan uudet välineet

Mitä von der Leyenin komissio sai sosiaali- ja tasa-arvopolitiikan kentällä aikaan? Jo pelkästään hyväksyttyjen välineiden ja aloitteiden määrä paljastaa, ettei sitoutuminen EU:n sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseen jäänyt puheen tasolle.

Von der Leyenin kaudella on hyväksytty paljon uutta sosiaalipolitiikkaan liittyvää EU-lainsäädäntöä. Sukupuolten tasa-arvoa on edistetty muun muassa palkka-avoimuuteen, naisiin kohdistuvan väkivallan ja lähisuhdeväkivallan torjuntaan ja pörssiyhtiöiden hallitusten tasa-arvoon liittyvillä direktiiveillä. Sosiaalipolitiikan puolella keskeisiä saavutuksia olivat vähimmäispalkkoja ja alustatyötä koskevat direktiivit.

Komissio on edistänyt tasa-arvopoliittisia ja sosiaalisia tavoitteita myös pehmein keinoin. Yksi esimerkki on eurooppalainen hoito- ja hoivastrategia, joka sisältää suosituksen pitkäaikaishoivasta ja aiempaa tiukemmat tavoitteet varhaiskasvatukselle. Pehmeisiin välineisiin kuuluu myös muun muassa ylisukupolvista köyhyyttä katkova lapsitakuu, ja asunnottomuuden vähentämisen eurooppalainen foorumi.

Komissio on edistänyt tasa-arvopoliittisia ja sosiaalisia tavoitteita myös pehmein keinoin. Yksi esimerkki on eurooppalainen hoito- ja hoivastrategia, joka sisältää suosituksen pitkäaikaishoivasta ja aiempaa tiukemmat tavoitteet varhaiskasvatukselle.

Von der Leyenin komissio myös lisäsi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymysten näkyvyyttä EU:n agendalla tasa-arvon unioni -käsitteen avulla. Käsitteen alla julkaistiin sukupuolten tasa-arvoon, anti-rasismiin, vammaisten oikeuksiin, romaneiden asemaan ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvoon liittyvät monivuotiset strategiat. Komissio otti myös askeleita tasa-arvonäkökulman sisällyttämiseksi kaikkeen EU:n politiikkaan. Von der Leyenin komissio lisäsi siten merkittävästi EU:n välineitä edistää tasa-arvoa ja sosiaalisia tavoitteita jäsenmaissa.

Tasa-arvo- ja sosiaalipolitiikka irtautuivat myös jossain määrin niitä pitkään kahlinneesta markkinalogiikasta. Säätely ulotettiin naisiin kohdistuvan väkivallan vastustamisen kaltaisiin teemoihin, joilla ei ole välitöntä kytköstä markkinoihin. Myös poliittisen puheen tasolla tasa-arvon ja sosiaalisten oikeuksien itseisarvo korostui.

Omien haastattelujeni mukaan monissa jäsenmaissa osaan uusista aloitteista suhtaudutaan kuitenkin skeptisesti. Niiden nähdään lähinnä lisäävän raportointia ja byrokratiaa sen sijaan, että ne vaikuttaisivat kansalaisten elämään.

Sosiaaliset tavoitteet EU:n talouspoliittisessa ohjauksessa

EU edistää sosiaalisiin oikeuksiin ja tasa-arvoon liittyviä tavoitteita myös talouspoliittisen ohjauksen kautta, etenkin niin kutsutun eurooppalaisen ohjausjakson ja siihen liittyvien maakohtaisten suositusten välityksellä. Jotta EU:n sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden tasapainoa ja sen mahdollisia muutoksia voisi ymmärtää, on tarkasteltava myös tätä puolta.

EU:n talouspoliittisen ohjauksen keskeiset viestit ovat usein ristiriidassa EU:n tasa-arvo- ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden kanssa. Samalla kun sosiaalipoliittiset asiakirjat puhuvat oikeudesta terveydenhoitoon tai pitkäaikaishoivaan ja asettavat määrällisiä tavoitteita päivähoitopaikoille, komissio suosittelee jäsenmaille budjettikuria ja taloudellista kestävyyttä edistäviä uudistuksia sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Osana talouspoliittista ohjausta joitain jäsenmaita on myös ohjeistettu vahvistamaan sote-palveluita ja parantamaan sosiaaliturvaa. Nämä suositukset eivät kuitenkaan velvoita jäsenmaita samassa mittakaavassa kuin finanssipolitiikkaan liittyvät suositukset, jotka saattavat vaatia päinvastaisia toimia.

EU edistää sosiaalisiin oikeuksiin ja tasa-arvoon liittyviä tavoitteita myös talouspoliittisen ohjauksen kautta, etenkin niin kutsutun eurooppalaisen ohjausjakson ja siihen liittyvien maakohtaisten suositusten välityksellä.

Koska koronapandemia vaikutti EU:n talouspoliittisen ohjauksen prosesseihin, on hankala arvioida, missä määrin von der Leyenin komissio lopulta korjasi sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden epätasapainoa.

Finanssipoliittisten sääntöjen väliaikainen hyllyttäminen ja EU:n elpymisväline tarjosivat tilaa sosiaalisten tavoitteiden edistämiseen osana talouspoliittista ohjausta. Jäsenmaat ovatkin käyttämässä yli neljänneksen elpymisvälineeltä saamistaan varoista tähän tarkoitukseen. Komission esitys elpymisvälineeksi ei kuitenkaan huomioinut tasa-arvoa ja sosiaalisia kysymyksiä, vaan Euroopan parlamentti toi ne mukaan.

Tasa-arvo ja sosiaaliset kysymykset ovat myös olleet entistä näkyvämmin esillä monissa talouspoliittisen ohjauksen asiakirjoissa. Finanssi- ja sosiaalipoliittisten suositusten välinen hierarkia ei kuitenkaan ole muuttunut. Suositukset sote-palveluiden ja eläkkeiden taloudellisesta kestävyydestä ovat pandemian jälkeen palanneet.

Eurovaalit ja sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuus

Eurovaalit käydään tilanteessa, jossa tasa-arvo – ja sosiaalipoliittiset kysymykset ovat nousseet EU-agendalla näkyvämpään rooliin ja jossa sosiaalisten ja taloudellisten tavoitteiden välistä hierarkiaa on yritetty purkaa. Vaalien tulos vaikuttaa siihen, jatkuuko tämä kehitys.

Ensimmäinen avoin kysymys liittyy tasa-arvon ja sosiaalisten tavoitteiden rooliin tulevan komission agendalla. Von der Leyenin mahdollinen jatkokausi voi tarkoittaa positiivisen kehityksen jatkumista.

Komission puheenjohtaja tarvitsee kuitenkin parlamentin enemmistön tuen itselleen ja ohjelmalleen. Enemmistöön tarvittavan keskustaoikeiston riveissä on paljon meppejä, jotka eivät eri syistä halua vahvempaa sosiaalista Eurooppaa

Jos vahvempaa tasa-arvo- ja sosiaalipolitiikkaa kategorisesti vastustava laitaoikeisto kasvaa, saadaanko keskeltä ja vasemmalta tarpeeksi isoja enemmistöjä edistyksellisten neuvotteluasemien taakse?

Toinen kysymys liittyy siihen, millaisia kompromisseja ja enemmistöjä parlamentissa on mahdollista ensi kaudella saada sosiaalisen lainsäädännön tueksi. Euroopan parlamentti on perinteisesti asemoinut itsensä sosiaalisen Euroopan ja tasa-arvon puolustajaksi vastahankaista neuvostoa vastaan. Parlamentti ei kuitenkaan ole aina onnistunut saamaan vaatimuksiaan läpi instituutioiden välisissä neuvotteluissa.

Parlamentti on pystynyt löytämään laajoja poliittisia liittoutumia komission esityksiä tukevien ja vahvistavien kompromissien taakse, vaikka eri puolueryhmistä tuleva vastustus on välillä ollut äänekästä. Jos vahvempaa tasa-arvo- ja sosiaalipolitiikkaa kategorisesti vastustava laitaoikeisto kasvaa, saadaanko keskeltä ja vasemmalta tarpeeksi isoja enemmistöjä edistyksellisten neuvotteluasemien taakse?

Kolmas tulevaisuuteen liittyvä kysymys koskee tapaa, jolla EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta puhutaan, ja se koskee myös meitä tutkijoita. Kuten tässäkin kirjoituksessa, EU:n sosiaalisesta ulottuvuudesta on usein keskusteltu suhteessa EU:n taloudellisiin päämääriin.

Ilmastokriisiin vastaaminen ja vihreän siirtymän merkittävä rooli EU:n agendalla edellyttää kuitenkin näkökulman laajentamista. Tulevaisuudessa kyse ei ole vain EU:n talous- ja sosiaalipoliittisten tavoitteiden suhteesta ja kamppailusta, vaan talouden, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden suhteesta ja keskinäisriippuvuuksista. Ilmastonmuutoksen torjunnan ja vihreän siirtymän on oltava osa EU:n sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliset kysymykset on huomioitava EU:n ilmastopolitiikassa.

FT Anna Elomäki työskentelee akatemiatutkijana Tampereen yliopistossa. Elomäen nykyinen tutkimushanke käsittelee EU:n talouspoliittisen ohjauksen vaikutuksia ja prosesseja jäsenmaissa.

Artikkeli on osa EU-vaalit ja unionin suunta -juttusarjaa.

Artikkelikuva: Alexandre Lallemand / Unsplash

1 ajatus aiheesta “EU-vaalit ja unionin suunta: Sosiaalinen Eurooppa pyrkii pois talouspolitiikan varjosta”

  1. Ilkka Kajaste

    Keskustelussa Euroopan tulevaisuudesta ei ole sivuttu lainkaan kysymystä jäsenvaltioiden taloudellisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä. Komission laskelmat osoittavat, että kestävyysriskit ovat useiden maiden kohdalla tuntuvia. Tämä johtuu väestön ikääntymisedtä ja kasvupotentiaalin heikkenemisestä. Tämä koskee erityisesti sosiaalista unionia, koska huoli ikääntyvän väestön hyvinvoinnista on akuutti. Ukraina, laajentuminen ja ilmasto syrjäyttävät vaalien yhteydessä unionin sisäistä tasapainoa koskevat kysymykset, jotka ovat sekä sosiaalisia että taloudellisia. Kaiken kaikkiaan näyttää vähän siltä, että vaalikeskustelu ei ole ihan oikeilla raiteilla.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top