Maahanmuuttopolitiikkaa perussuomalaisittain

Perussuomalaisten uusi maahanmuuttopoliittinen ohjelma todettiin ilmestyessään mm. rasistiseksi ja perustuslain vastaiseksi. Kuva: Wikimedia Commons (Kaihsu Tai)
Lukuaika: 4 min. 

Perussuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma ei ainoastaan piirrä negatiivista kuvaa Suomeen muuttavista ihmisistä vaan myös aiemmasta maahanmuuttopolitiikasta.

Perussuomalaisten 5. helmikuuta julkaisema maahanmuuttopoliittinen ohjelma on herättänyt runsaasti julkista keskustelua. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen (sd.) ja Firenzen European University Instituten professori Martin Scheinin arvioivat joidenkin sen linjausten olevan ristiriidassa perustuslain kanssa.

Myöhemmin Yle Kioskin haastattelussa Helsingin yliopiston valtionsääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen totesi ohjelman sisältävän ”rasistiseksi luonnehdittavia piirteitä”. Samaa juttua varten haastatellun Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan ohjelma on ”muukalaisvastainen”.

Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini sekä ohjelmaa laatinutta työryhmää johtanut europarlamentaarikko Jussi Halla-aho puolustivat ohjelman linjauksia. Perustuslain muuttamisen vaatiminen ei ole puolueiden vaaliohjelmissa tavallista. Periaatteellisella tasolla se on kuitenkin mahdollista. Perussuomalaisten puoluesihteeri Riitta Slunga-Poutsalo totesikin Ilta-Sanomien haastattelussa, että ”kansanedustajan tehtävä lainsäätäjänä koskee tarvittaessa myös perustuslain uudistamista”.

Työryhmää johtaneen Halla-ahon kädenjälki näkyy ohjelmassa, jossa korostetaan Halla-ahonkin usein käsittelemiä aiheita: turvapaikka- ja perheenyhdistämispolitiikan kiristämistä sekä kustannuksia ja erilaisia epäkohtia, joita maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin ja Suomeen muuttamiseen esitetään liittyvän. Samat teemat olivat vahvasti esillä myös perussuomalaisten vuoden 2011 vaaliohjelman maahanmuuttoa käsitelleessä osuudessa.

Muutosten vaatiminen maahanmuuttopolitiikkaan on yksi perussuomalaisten viime vuosien menestyksen osatekijöistä. Vuoden 2011 vaaleja analysoineessa Muutosvaalit 2011 –tutkimuksessa todettiin, että ”halu tiukentaa maahanmuuttopolitiikkaa ja maahanmuuttajien etuja” vaikutti kahdella kolmesta perussuomalaisia äänestäneistä joko ratkaisevasti tai melko paljon äänestyspäätökseen (Borg 2012, 201).

Kapea kuva muuttajista

”Maahanmuuttoa ei pidä nähdä eikä käsitellä kokonaisuutena”, todetaan ohjelman alussa. Tämän kerrotaan tarkoittavan, että ”Pakolais- ja turvapaikkapolitiikka on siis pidettävä erillään työperäisen maahanmuuton hallinnoinnista.” Toteamuksesta huolimatta ohjelmassa syyllistytään juuri tähän. Vaikka erilaisten maahanmuuttajien muuton motiivit, haasteet ja tarpeet sekä lainsäädäntö ovat moninaiset, viitataan perussuomalaisten ohjelmassa maahanmuuttoon toistuvasti yksikössä.

Ohjelmassa keskitytään valtaosaltaan Euroopan ulkopuolelta EU-maihin ja Suomeen suuntautuvaan muuttoon, joka kattaa noin puolet tilastoidusta Suomeen muutosta. Lisäksi ohjelman polttopisteessä ovat puolueen aiempien linjapaperien tapaan turvapaikanhakijoihin liitetyt kysymykset.

Vuonna 2014 Suomesta haki turvapaikkaa 3 651 henkilöä. Vuonna 2013 myönteisen päätöksen sai 1 827 turvapaikanhakijaa, jotka muodostivat kansainvälisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneiden perheenjäsenten (875) kanssa noin 14 prosenttia kaikista maahanmuuttoviraston sinä vuonna myöntämistä oleskeluluvista. Perussuomalaisten ohjelma keskittyy suurelta osin tämän maahanmuuttajien vähemmistön käsittelyyn.

Taloudellinen hyöty ja lieveilmiöt

Ohjelman ensimmäisellä sivulla kiteytetään puolueen maahanmuuttopolitiikan lähtökohta: ”Maahanmuuttopolitiikan ja -lainsäädännön tarkoitus on mahdollistaa Suomen kannalta hyödyllinen tai vaikutuksiltaan neutraali maahanmuutto, mutta samaan aikaan ehkäistä sellaista muuttoliikettä, josta on taloudellista tai yhteiskunnallista vahinkoa Suomelle.”

Maahanmuuttopolitiikan tarkoituksena on siis varmistaa Suomen hyötyminen. Lause määrittelee muuttoliikkeen voivan olla kolmen laatuista: ”Suomen kannalta hyödyllistä”, ”vaikutuksiltaan neutraalia” tai ”taloudellista tai yhteiskunnallista vahinkoa Suomelle” aiheuttavaa. Perussuomalaisten ohjelma keskittyy näistä kategorioista vahvimmin viimeiseen.

Perussuomalaiset tarkastelee Suomeen muuttavia ihmisiä ennen kaikkea taloudellisena kysymyksenä. Ohjelma jakaa maahanmuuttajat selkeästi kahteen luokkaan; Suomen kannalta hyödyllisiin ja hyödyttömiin. Mittapuuna ovat euroissa laskettavat kustannukset tai tulot, joita heistä esitetään koituvan Suomen valtiolle, muut mittarit tai näkökulmat katsotaan toisarvoisiksi.

Hyödyllisiä ovat ihmiset, jotka työllistyvät, hoitavat oman elämänsä ja sitoutuvat yhteiskuntaan ilman valtion merkittävää tukea. Erityishuomio annetaan hyödyttömiksi arvioiduille, joiksi lasketaan erityisesti kansainvälisen suojelun perusteella Suomeen muuttavat sekä pitkälti myös ulkomaalaiset opiskelijat. Hyödyttömiksi arvioitujen muuttajien sopeutumista sekä ulkomaalaisten opiskelijoiden pitempiaikaista asettumista Suomeen epäillään painokkaasti.

Perussuomalaisten ohjelmassa viitataan toistuvasti lieveilmiöihin, jotka ovat seuranneet tai seuraamassa, mikäli maahanmuuttajia koskevaan politiikkaan tai lainsäädäntöön ei tehdä muutosta. Suomeen ulkomailta muuttaviin ja Suomessa pidempään asuneisiin maahanmuuttajataustaisiin ihmisiin liitetään ohjelmassa voittopuolisesti kielteisiä määreitä. Suomeen esitetään pyrittävän muun muassa ”turvapaikkashoppailun” ja ”lumeavioliittojen” kautta.

Ohjelma viittaa toistuvasti myös Euroopan ulkopuolelta Eurooppaan ja Suomeen suuntautuvaan ”elintasosiirtolaisuuteen” ja ”vaikeasti kotoutuviin” tai huonosti työllistyviin ihmisiin. Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten ihmisten maassa oleskelu uhkaa perussuomalaisten tulkinnassa suomalaista yhteiskuntaa monin tavoin, muun muassa ”gettoutumisen”, ”jihad-turismin” ja ”järjestäytyneen rikollisuuden” muodoissa.

Suomeen muuttavien ihmisten lisäksi teksti piirtää negatiivisen kuvan aiemmasta maahanmuuttopolitiikasta sekä nimeltä mainitsemattomien piirien ”sinisilmäisestä maailmansyleilystä”, joka on osaltaan syyllinen ”turvapaikkajärjestelmän ja perheenyhdistämismenettelyn häikäilemättömään käyttöön elintasosiirtolaisuuden väylänä”.

Poliittisten diskurssien tutkija Teun van Dijk (2006) on puhunut edellä mainitusta esittämistavasta yleisesti käytettynä keinona kuvata oman ryhmän ulkopuoliset tahot negatiivisessa valossa (negative other-presentation), millä pyritään perustelemaan oman ryhmän ideologiaa ja ehdotettuja ratkaisuja.

Muuttajien määrän vähentäminen yleisratkaisuna?

Perussuomalaiset esittää maahanmuuttopolitiikan nykytilanteen kestämättömänä. Puolueen perusratkaisut useimpiin maahanmuuton mukanaan tuomiin haasteisiin ovat valvonnan tiukentaminen ja maahantulon rajoittaminen sekä erityisesti kansainvälisen suojelun perusteella myönnettävien oleskelulupien määrän pienentäminen. Tarvitaan tiukempaa, maahanmuuttoa vähentävää ja maahanmuuttajataustaisia ihmisiä pakottavaa lainsäädäntöä. Maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan konkretian pohdinta uhkaa kuitenkin jäädä lukijan eteen vyörytettävien, maahanmuuttoon liitettyjen epäkohtien ja kustannusten alle.

Ohjelmassa todetaan painokkaasti, että kotouttaminen on epäonnistunut. Perussuomalaiset ei kuitenkaan juuri nosta esille käytännön keinoja kotouttamisen kehittämiseen tai Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien työllistämiseen ja yhteiskuntaan osallistamiseen.

Puolueen ratkaisut kotoutumiseen ja integraatiopolitiikkaan lähtevät maahanmuuttajasta itsestään käsin. Suomeen muuttavalla ihmisellä on vastuu, jopa velvollisuus, sitoutua yhteiskuntaan ja elättää itsensä. Useiden muiden eduskuntapuolueiden näkemyksistä eroten perussuomalaisten ohjelmassa ei esitetä, että yhteiskunnan tulisi merkittävästi avustaa muuttavaa ihmistä sopeutumisessa.

Ohjelmassa jää epäselväksi, miten perussuomalaiset edistäisivät hyödylliseksi tulkitsemaansa muuttoliikettä. Konkreettiset toimintaehdotukset tämän suhteen uupuvat, vaikka viimeisissä lauseissa todetaan: ”Suomen on pysyttävä avoimena yhteiskuntana niille, joilla on kyky ja halu huolehtia omista asioistaan ja elää talossa talon tavalla.” Tämän jälkeen kuitenkin muistutetaan, että ”on ehkäistävä kalliiksi tulevien vapaamatkustajien muuttoa”, ja että ”turvapaikkajärjestelmän yleinen hyväksyttävyys paranee, kun sen hyväksikäyttö siirtolaisuuden väylänä tehdään vaikeammaksi”.

Ulkomaisen työvoiman Suomeen muuttoon liittyviä kysymyksiä käsitelläänkin toden teolla vain yhdessä kappaleessa seitsemänsivuisessa asiakirjassa. Tässä kohdin ohjelmassa esiintyy muuten harvinainen ajatus maahanmuuton positiivisesta vaikutuksesta Suomelle: EU:n alueella vallitsevan työvoiman vapaan liikkuvuuden todetaan ”täydentävän riittävällä tavalla työvoiman tarjontaa suomalaisilla työmarkkinoilla”.

Muut puolueet vastinparina

Viime vuosina muiden puolueiden rooli maahanmuuttokeskustelussa on usein ollut enemmän reagoimista perussuomalaisten asettamaan haasteeseen kuin omien linjauksien aktiivista esille nostoa. Toki teemaan liittyviä näkökohtia sisältyy kaikkien puolueiden vaaliohjelmiin, mutta ne ovat usein yksittäisiä lauseita ja monesti sivuroolissa.

Toisaalta jokainen eduskuntapuolue on 2000-luvulla julkaissut aihepiiristä laajemman erityisohjelman. Perussuomalaisia lukuun ottamatta puolueet eivät kuitenkaan pidä maahanmuuttoaiheita yhtä hanakasti esillä, sillä ne eivät näe niitä yhtä tärkeinä yhteiskuntapolitiikan kysymyksinä, eivätkä katso aihepirin käsittelystä olevan merkittävää poliittista hyötyä.

Siinä missä muut puolueet usein näkevät maahanmuuttoon liittyvän mahdollisuuksia, ylitettäviä haasteita ja hyötyjä, perussuomalaiset näkee tiukalla lainsäädännöllä suitsittavia lieveilmiöitä, suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelujen hyväksikäyttäjiä sekä kamppailua suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä. Kansallismielisyydestä ja yhteiskunnassa vaikuttavasta tyytymättömyydestä ammentavalle oppositiopuolueelle tämä on sopiva näkökulma maahanmuuttoon, mutta istuuko se hallitukseen pyrkivän puolueen profiiliin?

Perussuomalaisten liityttyä 2010-luvun alussa kannatukseltaan ”kolmen suuren” rinnalle sen näkemyksiä maahanmuuttopolitiikasta on kyseenalaistettu julkisessa keskustelussa aiempaa herkemmin. Erityisesti kannatukseltaan pienemmät eduskuntapuolueet ovat reagoineet kärkkäästi perussuomalaisten avauksiin. Vastakkainasettelu saattaa olla hyödyllistä molemmille osapuolille. Itsensä julistamiselle perussuomalaisten vastavoimaksi oli tunkua erityisesti vuoden 2011 eduskuntavaalien ja vuoden 2012 presidentinvaalien alla.

Perussuomalaiset taas on toistuvasti – populistipuolueille tyypilliseen tapaan – pyrkinyt esittämään itsensä puolueena, joka puhuu avoimesti tabuina pidetyistä aiheista, kuten maahanmuutosta, sekä vastavoimana aiemmalle, paikalleen jähmettyneeksi kuvaamalleen politiikalle.

Muiden puolueiden soisi tulevissa vaaleissa vastaavan tähän haasteeseen käymällä ennakkoluulottomasti asiapohjaista keskustelua maahanmuutto- ja kotouttamispolitiikan nykytilasta ja suunnasta.

Lähteet

Borg, Sami (2012) ‘Perussuomalaiset’, s. 191–210 teoksessa S. Borg (toim.) Muutosvaalit 2011. Oikeusministeriö.

van Dijk, Teun A. (2006) ’Discourse and manipulation’. Discourse & Society, 17(2): 359–383.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*