Islam, laïcité, Macron ja tasavallan arvot

Cédric Lafont / Wikimedia commons (CC BY-SA 3.0)
Lukuaika: 5 min.

Tunnustuksettomuutta eli laïcité-periaatetta pidetään Ranskan tasavallan neljäntenä arvona – vapauden, veljeyden ja tasa-arvon lisäksi. Edeltäjiensä tavoin presidentti Macronin tavoitteena on luoda tasavallan islam, jolla islam sopeutuisi Ranskaan. Valtion liika puuttuminen islamiin voidaan kriitikkojen mukaan nähdä kuitenkin laicité-periaatteen vastaisena.

Ranskassa opettaja Samuel Patyn murha lokakuussa 2020 on herättänyt toistuvan keskustelun tasavallan arvoista. Patyn murhasi 18-vuotias tsetseeni tämän näytettyä oppilailleen sarjakuvalehti Charlie Hebdon kiistanalaiset kuvat profeetta Muhammedista.

Kysymys laïcité-periaatteen ja islamin suhteesta on erityisen ajankohtainen joulukuussa, kun periaatteen julistamisesta tulee täyteen 115 vuotta joulukuun yhdeksäs päivä 2020. Samana päivänä esitetään presidentti Emmanuel Macronin mietintö uudesta separatismi-laista ministerineuvostolle.

Ennen kaikkea ranskalaiset pohtivat tasavallan, islamin ja laïcitén kompleksista suhdetta, joka juontaa juurensa maan siirtomaamenneisyyteen. Ranskan tapahtumat ovat herättäneet laajaa keskustelua myös Suomessa. Näissä kuitenkaan ei ole aina huomioitu Ranskan erityistä kontekstia.

 

Islam, laïcité ja kansallisuus

Nykyisen Ranskan tasavallan tunnuslause liberté, égalité, fraternité – vapaus, veljeys, tasa-arvo – on kirjoitettu Ranskassa jokaisen koulun eteen. Koulujen tehtävä on Ranskassa opettaa tasavallan arvoja ja kasvattaa tasavaltalaisia. Kouluilla on tärkeä tehtävä esimerkiksi maahanmuuttajien integraatiossa. Ranska tai sen kansalaisuus ei perustu etnisyydelle tai alkuperälle, vaan tarkoittaa ennen kaikkea tasavallan arvojen hyväksymistä.

Kuuluisa laïcité-periaatteen tutkija Jean Bauberot erottelee sille jopa seitsemän erilaista tulkintaa, kuten laïcité identitairen, joka tarkoittaa sitä, että laïcité on osa ranskalaista identiteettiä. Tulkinta saattaa tosin usein peittää sen, että kristinusko on silti eräänlaisena lähtökohtaisena oletuksena taustalla ranskalaisessa yhteiskunnassa. Siksi ilmaisua laicite identitaire käyttävät yleensä pääasiassa oikeistopopulistit, mutta myös Nicolas Sarkozy herätti presidenttinä kohua toteamalla että ”Ranskan juuret ovat kristilliset”.

Ajan myötä jokainen laïcitén ympärillä käyty parlamentaarinen keskustelu on synnyttänyt uudenlaisen tulkinnan.

Ajan myötä jokainen laïcitén ympärillä käyty parlamentaarinen keskustelu on synnyttänyt uudenlaisen tulkinnan.

Lisäksi Marie-Claude Lutrandin ja Behdjat Yazdekhastin vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan islam on auttanut nuoria tuntemaan itsensä enemmän ranskalaiseksi. Eräs tutkimukseen haastatelluista nuorista naisista toteaa, ettei voi olla hyvä muslimi, jos ei ole hyvä kansalainen.

Tutkimukset muistuttavat, että islamia harjoitettiin 1970-luvun alkuun asti enimmäkseen yksityistiloissa, jolloin rinnakkaiselo oli sopuisaa lähinnä siksi, että islam ei näkynyt ranskalaisessa julkisessa tilassa. Maahanmuuttajat asuivat halvoissa hotelleissa ja lähiöissä (banlieus) ja säilyttivät tiiviit suhteet kotimaihinsa, joihin heidän oli tarkoitus palata.

Nykyiset ristiriidat liittyvät juuri julkisissa tiloissa näkyviin uskonnollisiin symboleihin, kuten hijab-huiviin. Vuonna 1989 kahden koulutytön hijabista kärjistyi kiista, jonka perusteella uskonnolliset symbolit, kuten hijab kiellettiin julkisissa tiloissa lailla vuonna 2004.

 

Hajanainen islam ja erityistapaus Ranska

Suurin osa ranskalaisista muslimeista on kotoisin Algeriasta, Marokosta tai Tunisiasta, mitä selittää maan siirtomaaperinne. Poliittisesti ranskalaiset muslimit eivät ole järjestäytyneitä. Heitä löytyy useista puolueista, mutta ennen kaikkea puoluepolitiikan ulkopuolelta. Suurin osa koulutukselliseen eliittiin kuuluneista muslimeista ei näe itseään ensisijaisesti muslimina.

Ranskalaisten muslimien kompleksisesta suhteesta politiikkaan kertoo esimerkiksi se, että oikeistolaisessa ja kansallismielisessä Rassemblement Nationale -puolueessa oli alkuaikoina mukana useita Algerian ranskalaisia, harkeja. Harkit tulivat vuonna 1962 Ranskaan Algerian itsenäistyttyä Ranskan siirtomaavallasta verisen sodan jälkeen.

Algerian sodan veteraani ja puolueen johtaja Jean-Marie Le Pen vastusti esimerkiksi 1980–1990-luvuilla vietnamilaisia ja afrikkalaisia maahanmuuttajia, muttei pohjois-afrikkalaisia tai islamia yleensä. Hänen tyttärensä, niin ikään puolueen johtoon noussut Marine Le Pen on ajanut esimerkiksi kansallisuutta Algerian harkeille. Hänen entinen puolisonsa, puolueen jäsen Louis Aliot on taustaltaan harki.

 

Tasavallan islam

Ensimmäisen yrityksen yhdistää Ranskan muslimit hallinnollisesti teki Nicolas Sarkozy sisäministerinä 2003. Sarkozy vahvisti useiden muslimiorganisaatioiden sateenvarjo-organisaation Le Conseil français du culte musulman (CFCM) perustamisen.

Ranskassa esimerkiksi katolisilla ja juutalaisilla on oma hallinnollinen organisaationsa. CFCM oli tärkeä hallinnollinen uudistus, sillä sen myötä Ranskan valtio tunnusti islamin osaksi yhteiskuntaa. CFCM:n tehtävä on yhtenäistää Ranskan islamia, muun muassa päättämällä juhlapyhistä, moskeijoiden rakentamisesta ja halal-lihasta. Se toimii myös muslimien virallisena edustajana hallituksen välillä.

CFCM:ää on kritisoitu siitä, että se ei kerää taakseen kaikkia muslimeja. CFCM ei ole onnistunut täyttämään tehtäväänsä ja toimimaan aitona sateenvarjo-organisaationa, sillä esimerkiksi vaikutusvaltainen Pariisin moskeijan edustajisto erosi siitä muun muassa uskonnollisten pyhien tulkintaerojen takia.

Sekä presidentti Nicolas Sarkozy että presidentti Francois Hollande ovat yrittäneet muodostaa erityistä tasavallan islamia.

Myöhemmin presidenttinä Sarkozy sekä presidentti Francois Hollande ovat osaltaan yrittäneet muodostaa erityistä tasavallan islamia. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole islamia Ranskassa, vaan erityinen Ranskan tasavallan islam, joka sopeutuu tasavaltaan. Esimerkiksi imaamit koulutettaisiin Ranskassa ja varmistettaisiin, että moskeijat eivät saisi ulkopuolista rahoitusta.

Hollanden yritys kaatui esimerkiksi Marokossa koulutettaviin imaameihin. Myös nykyinen presidentti Emmanuel Macron on pyrkinyt edistämään asiaa asiantuntijoiden kuulemisella vuodesta 2018. Macron esittää uutta lakia, jonka tarkoitus on suitsia radikalismia. Ongelmalliseksi on koettu, että muslimit itse eivät ole osallistuneet keskusteluun islamin tulevaisuudesta Ranskassa. Useat muslimit eivät halua tulla nähdyksi uskonsa kautta ja useiden organisaatioiden välillä on ristiriitoja.

Macron esittää mietintönsä tasavallan islamista ja separatistista toimintaa määrittelevästä laista joulukuussa 2020. Lain keskeinen tarkoitus on kansallinen koheesio. Nyt terrori-iskujen myötä esimerkiksi CFMC:n tulee hyväksyä se, että imaamit tulee lisensioida, jotta radikalisaatiota voidaan ehkäistä. Lisäksi CMFC:n tulee sitoutua tasavallan arvoihin.

Macronin separatismin ehkäisemiseen pyrkivässä mietinnössä yritetään vähentää radikalisaatiota esimerkiksi siten, että imaamit koulutetaan Ranskassa.

Mietinnössä yritetään vähentää radikalisaatiota esimerkiksi siten, että imaamit koulutetaan Ranskassa. Mietintöä on moitittu etukäteen siitä, että jos valtio puuttuu liikaa uskonnon harjoittamiseen, se puuttuu samalla laïcité-periaatteeseen.

Samalla esimerkiksi tunnettu islamin tutkija professori Olivier Roy kritisoinut Macronin näkemystä, jonka mukaan radikalisaatio tulee ulkoa. Royn mukaan ranskalaiset muslimit radikalisoituvat esimerkiksi netissä. Muslimit ovat kritisoineet esitystä, sillä se edellyttää islamin rakenteellista uudistusta.

Esimerkiksi nykyisin Ranskassa työskentelevät imaamit, joiden juuret ovat ulkomailla ja joiden palkka voidaan maksaa ulkomailta, esimerkiksi Turkista, joutuisivat jättämään paikkansa, koska he eivät ole saaneet koulutustaan Ranskassa. Tämä tietäisi uskonnollisille yhteisöille uusia kulueriä.

 

Macronin viestintä ja laïcitén politisointi

Laïcité-periaate esiintyi harvakseltaan Macronin puheissa vuoden 2017 presidentinvaalien jälkeen. Tuolloin hän kannatti liberaalia visiota uskonnon ja yhteiskunnan suhteesta.

Sosiologi Raphael Ligeurin mukaan Macron on liittänyt laïcité-keskusteluun esimerkiksi separatismin käsitettä vasta vuodesta 2019 lähtien. Ligeurin mukaan Macron on tietoisesti politisoinut laïcité-periaatetta. Monet journalistit ja tutkijat pitävät tätä taktikointina, sillä tämän vuoden joulukuussa Macron tulee esittämään mietinnössään laïcité-periaatteeseen liittyvien käytäntöjen päivittämistä.

Esitystä ovat valmistelleet sisäministeri Gerald Darmanin sekä kansalaisasioiden vastaava virkahenkilö Marlene Schiappa. Parlamentin keskusteluun päivitetty periaate-esitys tulee alkuvuodesta 2021.

Presidentti Macron on profiloitunut Ranskan arvojen ja laïcitén puolustajana. Tämän voidaan katsoa kohottaneen hänen suosiotaan: Macronin suosio marraskuussa 2020 oli ranskalaisittain poikkeuksellisen korkea 41 prosenttia, eli reilusti enemmän kuin hänen edeltäjillään samassa vaiheessa presidenttiyttään.

Useissa keskusteluissa on ehdotettu laïcitén uudelleen määrittelyä.

Macronin viestintää on kritisoitu populismista ja osoittelevaisuudesta. Esimerkiksi tutkija Emmanuel Todd on huomauttanut, että Macronin on saatava myös kansallisen rintaman ja kristillisen oikeiston ääniä tullakseen valituksi vuonna 2022. Näin Macronin nykyisen asemoitumisen voidaan katsoa olevan osa hänen vaalistrategiaansa.

Financial Times arvosteli Macronia siitä, että tämän toiminta stigmatisoi Ranskan islamia ja polarisoi sitä. Macron avasi vastauksessaan artikkeliin omaa käsitystään ja tarkensi sanavalintojensa merkityksiä niin, että hän oli puhunut islamistisesta terrorismista, ei islamista itsestään. Sen sijaan Macron korosti, että Ranska on sekularistinen eli maallinen maa, joka arvostaa islamin saavutuksia.

Professori Roy osallistui myös tähän keskusteluun. Roy huomautti, että laïcité-periaate on alun perin esitetty vuonna 1905, jolloin vallalla olivat konservatiiviset kristilliset arvot. Esimerkiksi naisilla ei ollut oikeutta äänestää ja homoseksuaalisuus oli kielletty. Macronin ajamat arvot ovat taas liberaaleja 1960-luvun arvoja sisältäen sekä tasa-arvon että homoseksuaalisuuden sallimisen. Roy kysyy haastavasti, että mikä Macronin arvoissa on erityisen ranskalaista.

Ranskan keskustelussa on kyse viidennen tasavallan identiteetistä ja siitä, mikä muslimien asema siinä.

Ranskalaiset intellektuellit ovat vuodesta 1989 lähtien puhuneet uudesta laïcitésta. Useissa keskusteluissa on jopa ehdotettu laïcitén uudelleen määrittelyä. Esimerkiksi entinen valtiosihteeri ja juristi Benoist Apparu on puhunut uuden lain mahdollisuudesta.

Periaatteen avaaminen ja uudelleenmäärittely olisi kuitenkin erittäin poikkeuksellinen prosessi, koska kyse on perustuslakiin vuonna 1946 kirjatusta periaatteesta.

Macronin pyrkimyksellä tasavallan islamista on varmistaa kansallinen yhteenkuuluvuuden tunne ja islamin rakenteellinen uudistus sisältäpäin. Liika puuttuminen esimerkiksi islamiin on nähty paradoksaalisesti tasavallan arvojen – laïcitén –vastaisena. Ranskan keskustelussa on kyse viidennen tasavallan identiteetistä ja siitä, mikä muslimien asema siinä.

Keskustelua hämmentää myös laïcitéhen yhdistetty käsite sananvapaus, joka ymmärretään myös varsin väljästi. Erityisesti Euroopassa populismi on ladannut tähän uusia merkityksiä.

VTM, FM Laura Parkkinen on vapaa toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Parkkinen työstää väitöskirjaa ja työskenteli 2018-2020 Sorbonnen yliopistossa.

1 Trackback / Pingback

  1. Raimo Pesonen: Huumoria ja päämiehiä – CREAT

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*