Iso-Britannia ja Euroopan unioni

Lukuaika: 5 min. 

Professori Michelle Cini Bristolin yliopistosta luennoi Iso-Britannian ja Euroopan unionin suhteesta Eurooppa-tutkimuksen päivänä 29.8. Eurooppa-salissa. Luento toi esiin Britannian nykyisen EU-keskustelun taustoja ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita.

Nykytilanne

Iso-Britannian hallitus haluaa neuvotella uudelleen suhteensa Euroopan unionin kanssa ja järjestää tämän jälkeen kansanäänestyksen EU:n jäsenyydestä. Kansanäänestys olisi määrä pitää vuoden 2015 vaalien jälkeen, vuoteen 2017 mennessä. Britannia haluaa nähdä tulevaisuudessa Euroopan unionin, joka huomioi paremmin jäsenmaidensa kansallisia intressejä. Uudelleenjärjestelyyn liittyisi myös toimivaltuuksien palauttamista Brysselistä takaisin Lontooseen. Iso-Britannian pääministerin David Cameronin mukaan EU-jäsenyys on hyödyllinen, ja hän itse kannattaa unionissa pysymistä. Myös monet ulkovallat, etunenässä Yhdysvallat, ovat suositelleet Britannialle EU:ssa pysymistä. Mutta jopa Cameronin omasta kabinetista löytyy EU:n vastustajia. Eurooppa-kysymykset jakavat Britannian pääpuolueita, ja euroskeptisyys on entisestään lisääntynyt Itsenäisyyspuolueen kannatuksen kasvaessa. EU-jäsenyyden kannatus vaihtelee Iso-Britanniassa riippuen mielipidetutkimusten sanamuodoista, ja siksi mahdollisen kansanäänestyksen tulosta on vaikea ennustaa. Mielenkiintoisen lisän pohdintaan tuo Skotlannin itsenäisyysäänestys, jonka ajankohta osuu syyskuulle 2014.  Mitä tapahtuu jos Skotlanti julistautuu itsenäiseksi ja perinteisesti EU-myönteisempänä osana määrittelee vahvan suhteen EU:hun?

Historialliset taustatekijät

Britannian nykyistä EU-keskustelua tulisi professori Cinin mukaan tarkastella laajemmassa historiallisessa viitekehyksessä. Iso-Britannian siirtomaahistoria ja asema maailmanvaltana vaikuttavat brittien asenteissa. Yhteydet kansainyhteisön maihin olivat Eurooppaa merkittävämpiä. Lisäksi parlamentin asema on Britanniassa perinteisesti vahva ja demokratia hyvin tärkeä arvo. Tässä mielessä EU:n demokratiavaje ja toimivaltuuksien siirtäminen Brysseliin synnyttää briteissä vastustusta. Samoin federalismi tuntuu olevan nykyisin pääasiassa kirosana, vaikka 1930 -luvulla federalismi-liike olikin Britanniassa vahva. Iso-Britannian erityissuhde Yhdysvaltoihin vaikuttaa myös EU-asenteissa. Monet haluaisivat eroon sillanrakentajan asemasta Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. USA:n Britannialle antamat neuvot EU-kysymyksissä herättävät suurta ärtymystä. Myös toisen maailmansodan kokemukset ja myytit vaikuttavat brittien asenteisiin. Iso-Britanniaa ei koskaan ole miehitetty, eikä sillä myöskään ole ollut autoritaarista johtajaa kuten monessa muussa Euroopan maassa. Britannia on tässä suhteessa poikkeuksellinen, sivistyneempi versio Euroopasta. Vaikka tätä varhaisempaa historiaa ei ehkä koeta merkittävänä tekijänä EU-asenteiden taustalla, sen vaikutus on silti läsnä.

Toisen maailmansodan jälkeen Iso-Britannia jättäytyi vapaaehtoisesti integraatiokehityksen ulkopuolelle. Pitkän pohdinnan jälkeen Britannia kuitenkin päätti hakea yhteisöjäsenyyttä ja neuvottelut aloitettiin vuonna 1961. Neuvotteluprosessit kuitenkin keskeytyivät vuosina 1963 ja 1967. Ranskan presidentti Charles De Gaulle ei halunnut Britannian jäsenyyttä, sillä hän koki sen vaikeuttavan Ranskan pyrkimyksiä rakentaa yhteisöjä vahvasti oman mallinsa mukaisiksi. De Gaulle pelkäsi myös Yhdysvaltojen vaikutusvallan lisääntymistä Euroopassa. Cinin mukaan kaikkein tärkein historiallinen tekijä Iso-Britannian Eurooppa-suhteen taustalla on kuitenkin sen jäsenyyden myöhäinen ajankohta. Britanniasta tuli Euroopan yhteisön jäsen vasta vuonna 1973. Tällöin Iso-Britannia ei enää juurikaan päässyt muokkaamaan integraation pelisääntöjä, vaan joutui hyväksymään muiden laatimat säännöt. Britannian jäseneksi tulemisen aikoihin myös Euroopan nopean taloudellisen kehityksen vuodet olivat historiaa ja Eurooppa ajautui 1970-luvun öljykriisiin ja talouslamaan. Jäsenyys ei tuonut mukanaan toivottua talouden elpymistä. Pikemminkin tilanne näytti siltä, että kaikki olisi ollut paremmin ennen yhteisön jäsenyyttä. Suhtautuminen Euroopan integraatioon on aina jakanut brittipuolueita myös sisäisesti. Vanhat traditiot ja voimakkaat henkilöt, kuten Thatcher, ovat jättäneet jälkensä brittien integraatioajatteluun.

Britanniassa järjestettiin kansanäänestys Euroopan yhteisön jäsenyydestä vuonna 1975. Tällöin tuloksena oli 67,2 prosenttia jäsenyyden puolesta ja 32,8 prosenttia sitä vastaan. Vaikka tulos oli selvä, Cinin mukaan se ratkesi vasta loppumetreillä. Nykyisen tilanteen kannalta on mielenkiintoista pohtia, mikä johti myönteisen kannan vahvistumiseen äänestyksen lähestyessä ja voidaanko tästä oppia jotain. Ainakin vastustajat väittivät että jäsenyyttä tukevaan kampanjaan käytettiin enemmän rahaa. Toisaalta kyseessä oli ehkä se, että jäsenyyttä lopulta kannatettiin lähinnä käytännöllisistä ja instrumentaalisista syistä. Jäsenyyden kannattajat toivat esiin pääosin taloudellisia seikkoja ja jättivät poliittiset seuraukset enemmän taka-alalle.

EU-kielteisyys ja media

Britannian nykyisen Eurooppa-keskustelun taustalla on yleinen EU-kielteinen ilmapiiri. Mielipidemittausten mukaan jopa lähes puolet väestöstä vastustaa EU-jäsenyyttä ja noin 20 prosenttia on epävarmoja kannastaan. Jäsenyyden kannattajia on siis vain reilu kolmannes väestöstä. Tämä tekee Britanniasta kaikkein euroskeptisimmän maan. Mielipidemittausten kysymyksenasettelua tulisi kuitenkin pohtia tarkemmin, Cini huomauttaa. Jos ihmisiltä kysytään kantaa EU-jäsenyyteen uudelleenneuvotellun aseman jälkeen, enemmistö olisikin valmis äänestämään EU-jäsenyyden puolesta. Kysymyksen muotoilu on hyvin tärkeää. Kansanäänestyksen järjestäminen nopeassa aikataulussa saa myös laajalti kannatusta väestön keskuudessa. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että Eurooppaa koskevia asioita ei yleisesti koeta kovinkaan tärkeinä Britanniassa. EU ei yksinkertaisesti herätä intohimoja. Näin ollen vaikka kansanäänestystä kovasti toivotaan, sen äänestysprosentti tuskin nousee korkeaksi, Cini arvioi.

Medialla on myös vaikutusta brittien EU-asenteisiin tai se heijastaa niitä suuremmassa mittakaavassa. Suurin osa tabloid-lehdistöstä suhtautuu EU:hun kielteisesti. Osa neutraaleistakin kanavista, kuten BBC, raportoi EU-asioista puolueellisesti, joskus jopa virheellisesti. Ainoastaan Financial Times ja Independent voidaan nähdä Eurooppa-myönteisinä. Cinin mukaan on kuitenkin vaikeaa sanoa, heijastaako media vain yleistä EU-kielteistä ilmapiiriä, vai muokkaako se ilmapiiriä haluamaansa suuntaansa. Todennäköisesti molempia tapahtuu, mutta lehdistön raportoinnilla on vaikutusta yleisen keskustelun suuntaan Euroopasta ja integraatioprosessista.[1]

Britannian puoluepolitiikka

Britannian puoluepolitiikka myös selittää osin, miten nykyiseen tilanteeseen on jouduttu. Osa konservatiiveista on perinteisesti muodostanut Britannian EU-vastaisuuden ytimen, mutta puolueen sisällä on jakolinjoja Eurooppa-kysymyksissä. Nyt konservatiivit ovat joutuneet muodostamaan koalition kaikkein EU-myönteisimmän puolueen, liberaalidemokraattien kanssa. Konservatiivit ovat pyrkineet välttämään kokonaan keskustelua Euroopasta, kuitenkaan siinä onnistumatta. Cinin mukaan konservatiivit ovat omaksuneet ”ennaltaehkäisevän” linjan suhteessa Eurooppaan. Eurooppa-asioita pyritään lykkäämään pidemmälle tulevaisuuteen esimerkiksi laatimalla arvio EU-jäsenyyden vaikutuksista Britannialle. Suoraa toimintaa luvataan vasta arvion jälkeen. Toisaalta konservatiivit ovat myös halunneet ottaa kovan linjan monissa EU-kysymyksissä, kuten EU:n budjettineuvotteluissa ja sopimusneuvotteluissa. Kovalla linjallaan konservatiivit pyrkivät osoittamaan kykynsä huolehtia Britannian kansallisista intresseistä EU:ssa. Samalla oppositio pyritään saamaan näyttämään heikolta ja jakautuneelta. Konservatiivien oma jakautuneisuus pyritään peittämään lupauksilla kansanäänestyksestä.

Britannian itsenäisyyspuolue Ukip (United Kingdom Independent Party) on ottanut tavoitteekseen Britannian irrottamisen EU:sta. Puolueen historiallinen tausta on kuitenkin hajanainen ja sillä on taipumusta sisäisiin ongelmiin ja skandaaleihin. Puoluetta johtaa karismaattinen ja erittäin suosittu europarlamentaarikko Nigel Farage. Ukip on menestynyt vaaleissa erittäin hyvin; se nousi vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa Britannian toiseksi suosituimmaksi puolueeksi 16,5 prosentin kannatuksella ja sai 11 paikkaa Euroopan parlamenttiin. Puolue on ollut erityisen suosittu paikallistasolla (n. 23 % paikallisvaaleissa toukokuussa 2013), kun taas valtakunnallisella tasolla (parlamenttivaaleissa) sen menestys on ollut vaatimattomampaa. Itsenäisyyspuolueen kannatuspohjaa on pyritty laajentamaan esimerkiksi maahanmuuttoteemalla,[2] mutta puolue haluaa tehdä selvän pesäeron äärioikeistoon. Itsenäisyyspuolueen kannatuksen kasvulla on ollut merkittävää vaikutusta Britannian valtapuolueisiin, erityisesti konservatiiveihin. Pääpuolueet ovat joutuneet muotoilemaan uudestaan poliittisia linjauksiaan esimerkiksi maahanmuuttokysymyksissä.

Britannian työväenpuolueesta on löydettävissä varovaisen EU-myönteisiä vivahteita. Työväenpuolue kuitenkin pelkää EU-kannanottojen vaikutusta tulevaan vaalimenestykseensä. Työväenpuolueelta ei ole myöskään löydettävissä selkeää Eurooppa-politiikkaa. Cinin mukaan on edelleen epäselvää, tuleeko puolue sitoutumaan EU-kansanäänestyksen järjestämiseen ennen vuoden 2015 vaaleja. Ainakin työväenpuolue jättäytyi pois kansanäänestystä koskevan lakiehdotuksen toisesta käsittelystä heinäkuussa. Työväenpuolueen EU-myönteisimmät tahot pysyttelevät puolueessa enemmän taka-alalla.

Britannian tulevaisuus EU:ssa tai sen ulkopuolella

Johtopäätöksenä Cini toteaa, että kaikilla edellä mainituilla tekijöillä on merkitystä Britannian määritellessä uudelleen suhdettaan EU:hun. Britannian nykytilanne on monessa mielessä jatkumoa sen aiempaan integraatiopolitiikkaan. Onko Britannia tulevaisuudessa osa EU:ta vai sen ulkopuolella on edelleen avoin kysymys. Tulevaisuuteen vaikuttaa erityisesti työväenpuolueen kanta kansanäänestykseen, Ukipin menestys eurovaaleissa ja vuoden 2015 parlamenttivaalien tulos. Britannian irtautuminen EU:sta, Brexit, on Cinin mukaan epätodennäköistä, mutta silti mahdollista. Kansanäänestyksen tuloksen arvioiminen on vaikeaa, koska ei ole selvää, miten britit vastaavat mielipidemittauksiin. Toisaalta paljon on kiinni myös tulevasta kampanjoinnista. Brittien mielipiteet EU:sta tuntuvat jakautuvan alueellisesti melko paljon, reuna-alueiden ollessa EU-myönteisimpiä. Tämä jako ei kuitenkaan välttämättä Cinin mukaan enää päde, vaan jakolinjoja voi olla myös esimerkiksi maaseutu-kaupunki akselilla.

On myös hyvä huomioida, kuten Juha Jokela Ulkopoliittisesta instituutista toi tilaisuudessa esille, että oikeastaan EU on myös jättänyt Britannian sivuasemaan integraatiossa. Britannia on integraatiokehityksen kovan ytimen ulkopuolella. Onko siis EU jättämässä Britannian vai Britannia EU:n? Britannian ajautuminen ulos EU:n keskuksesta on saanut aikaan sen, ettei Britannia ole kyennyt kehittämään unionia haluamaansa suuntaan. Nyt tämän vähäisen vaikutuksen seuraukset alkavat tulla esiin.

Mitä tulee tapahtumaan, jos Britannia äänestää EU:sta irtautumisen puolesta? Millainen voisi olla Britannian erityistie? Mitä mahdollisuuksia Britannialla olisi EU:n ulkopuolella? Voisiko se seurata Sveitsin ja Norjan malleja? Britannian intresseissä on säilyä EU:n sisämarkkinoilla ja säilyttää taloudelliset hyödyt. Mutta EU tuskin on halukas neuvottelemaan uusista kahdenvälisistä erityissuhteista Britannian kanssa. Britannian hallituksen puheet ovat saaneet kylmäkiskoisen vastaanoton monissa EU-maissa, euroskeptisiä puolueita lukuunottamatta. On selvää, ettei Britannia voi valita integraatiosta ainoastaan sen hyödyllisiä puolia.

Onko brittiläisessä euroskeptisyydessä sitten jotain ainutlaatuista? Professori Michelle Cinin mukaan voitaisiin ajatella, että Britannia on euroskeptisyyden kehto, mutta ilmiö on silti hyvin samankaltainen Britanniassa kuin muuallakin Euroopassa. Britit ovat perinteisesti korostaneet suvereeniuttaan ja parlamentin tärkeää asemaa. Ongelmaksi Cini näkee sen, ettei Britannian EU-jäsenyyden hyödyistä ja haitoista käydä todellista keskustelua. EU-asiat nähdään hyvin toissijaisina. Siksi onkin ihme, että EU-jäsenyydestä on tullut niin iso kysymys. Euroopan talouskriisi ja säästötoimenpiteet ovat osiltaan vaikuttaneet haluun keskustella Britannian ja EU:n suhteen uudelleenmäärittelystä. Tässä mielessä kansanäänestyksen ajankohdalla saattaa myös olla merkitystä.

Lisätietoa

Cameronin linjapuhe Euroopasta: http://www.youtube.com/watch?v=8Ls60Wbq_dk

Konservatiivipuolueen Eurooppa-politiikka: http://www.conservatives.com/Policy/Where_we_stand/Europe.aspx

Itsenäisyyspuolueen (Ukip) poliittiset linjaukset EU:sta: http://www.ukip.org/issues/policy-pages/what-we-stand-for


[1] ks. Britannian lehdistöstä ja euroskeptismistä: http://www.social-europe.eu/2013/04/the-british-press-and-euroscepticism-mirror-or-magnifying-glass/

[2] Ks. esimerkiksi http://www.ukip.org/newsroom/news/852-british-taxpayers-should-not-paying-for-benefits-for-migrants

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*