Presidentinvaaleissa opittiin, että Suomen politiikka muistuttaa entistä enemmän itäistä Keski-Eurooppaa. Liikkeet ovat voimissaan ja menneisyys korostuu.
Suomen presidentiksi valittiin kansanliikkeen vahva ja karismaattinen johtaja, joka sai vahvan mandaatin ja koko kansan tuen. Vaaleissa näkyy pettymys Juha Sipilän hallitukseen: neljä kärkiehdokasta ei ole profiloitunut kolmijalkaisen hallituksen edustajina vaan jopa päinvastoin.
Presidentin nähdään olevan politiikan yläpuolella, ja puoluepolitiikkaa pidetään vähän likaisena. Uudelleen valittu presidentti Sauli Niinistö mainitsi erikseen, ettei käyttänyt verorahoja kampanjassaan.
Unkarin politiikasta väitelleen tutkijan silmin Suomen politiikka seuraa itäisen Keski-Euroopan trendejä. Vaaleissa menestyivät perinteisten puolueiden sijaan liikkeet. Vasemmiston kannatus kutistui. Naiset ovat heikompia, verorahoja ei ole hyvä käyttää ja politiikka nähdään likaisena pelinä.
Suomen politiikka seuraa itäisen Keski-Euroopan trendejä.
Euroopan unionin ja Venäjän rajamailla korostuu itsenäisyys ja kontrolli omasta maasta. Kyse on myös kampanjan aikana esiin nousseesta menneisyyden käsittelystä.
Politikointia menneisyyden käsittelyllä
Totuuskomissiot, kommunistimenneisyys ja historialliset vääryydet – ja se, ollaanko näitä riittävästi käsitelty – ovat olleet esillä itäisessä Keski-Euroopassa viime vuosina. 1980-luvun lopussa Itä-Euroopassa elettiin niin kutsuttuja transitiovuosia eli siirtymää demokratiaan. Neuvostoliiton romahtaminen ja siirtymä lamaan 1980-luvun kasinotaloudesta vaikutti myös Suomen politiikkaan.
Perussuomalaisten Laura Huhtasaari vaatii totuuskomissiota käsittelemään 1990-luvun lamaa. Menneisyyden vääryydet voivat olla jopa henkilökohtaisia, kuten Paavo Väyrysen takaumat Harri Holkerin hallituksesta ja 1990-luvun alun päätöksistä Euroopan unioniin ja euroon liittymisestä. RKP:n Nils Torvaldsin jo vuosikymmeniä sitten taakse jättämäänsä kommunistimenneisyyttä ruodittiin intensiivisesti mediassa.
Unkarissa oikeistolainen valtapuolue, Viktor Orbánin Fidesz, väitti jo vuonna 2010, että eroa menneeseen ei ole tehty tarpeeksi. Monilla suomalaisilla mielipidevaikuttajilla Björn Wahlroosista alkaen on kommunistinuoruus. Valtavirtaistuuko tämä kritiikki koskettamaan heitäkin vai voidaanko todeta, että on aikoja ja tapoja?
Suomalaiseen yhteiskuntaan 1980-luvun ja myöhemmin lama-ajan päätökset vaikuttavat yhä monin tavoin: Mihin näistä tulisi paneutua? Ja missä määrin nämä eronteot tai yksittäisen toimijan nuoruusvuodet ovat relevantteja politiikassa?
1990-luvulla kuviteltiin, että ihmisoikeudet ja demokratia oltiin jo saavutettu itäisessä Keski-Euroopassa. Moni näistä maista liittyi Euroopan unioniin heti Suomen, Ruotsin ja Itävallan jälkeen seuraavassa aallossa. On aika ymmärtää, että siirtymä demokratiaan ei ole suora prosessi. Demokratia ei suinkaan aina vain parane ja demokratiaa voi ymmärtää monin tavoin.
Haastajat vaisuja, kun työ ja hyvinvointi esillä
Vaaleihin liittyy aina poliittinen tilanne. Tällä kertaa Suomen politiikassa debatoitiin vaalien aikaan työn ja hyvinvoinnin teemoista. Nämä eivät kuitenkaan hyödyttäneet vasemmistoa, mutta ne oletettavasti veivät kärkeä radikaalioikeiston kannatuksesta.
Tämä ”uusi normaali” haastoi koko kenttää ja vallanpitäjiä. Etenkin Huhtasaaren ja jossain määrin Väyrysen retoriikassa oli vaikutteita populistipuolueilta ja jopa Yhdysvaltain presidentiltä Donald Trumpilta. Aika näyttää, miten nämä teemat valtavirtaistuvat, mutta juuri normalisoitumisen logiikka voi käydä heitä vastaan.
Kenties päivänpolitiikan teema ei auttanut myöskään vihreiden Pekka Haavistoa, joka näihin kysymyksiin verrattuna näyttäytyi harmaana diplomaattina. Vuoden 2012 vaalikampanjaan liittyvistä teemoista oli jo täytetty tasa-arvoinen avioliittolaki ja Haaviston parisuhteesta Antonio Floresin kanssa oli tullut ”uusi normaali”.
Vahvat maan isät, vasemmisto ja naiset marginaalissa
Itäisessä Keski-Euroopassa vasemmisto ei pärjää – ei ainakaan perinteisiin tai omiin asemiinsa vetoamalla. Nostalgiaääniä voi saada, jos pystyy mobilisoimaan uskoa vahvoihin johtajiin ja vanhoihin hyviin aikoihin. Meillä Suomessa tällainen henkilö olisi tietenkin Urho Kekkonen.
Suhteessa kaikkiin Niinistön kilpakumppaneihin näkyvän Suomi100-kampanjan jälkeen istuvan presidentin etumatka oli liian pitkä. Niin presidentinvaaleissa vuonna 2012 kuin eduskuntavaaleissa 2015 oli ollut paljon intoa. Moni pettyi hallitukseen ja saattoi pohtia sitä, paraneeko politiikka vaihtamalla ja olisiko parempi, että suhde Venäjään jatkuu perinteisillä raiteilla.
Suhteessa kaikkiin Niinistön kilpakumppaneihin näkyvän Suomi100-kampanjan jälkeen istuvan presidentin etumatka oli liian pitkä
Vaaleista puuttui into. Miksi nämä vaalit kannatti käydä, kun äkkiseltään pienet numerot saaneille puolueille voisi vaaleista koitua hallaa?
Vasemmistossa edustettiin tai tuotiin esiin arvoja. Reaktiot olivat erilaisia: Haatainen kertoi, että Niinistö oli jo presidenttikaudellaan tuonut saman linjan kuin SDP, mutta Haatainen itse on kampanjassaan ottanut esiin ”laajan turvallisuuden” käsitteen. Merja Kyllönen korosti, että kampanjan aikana presidentti oli saatu omaksumaan samoja arvoja kuin vasemmistoliitto – rauhan, eriarvoisuuden vähentämisen ja ilmastonmuutoksen. Pienten puolueiden rooli usein onkin syöttää toisten agendoille.
Tätä taktiikkaa ajoi myös Torvalds, jonka mukaan vaaleissa kannatti nostaa Nato-kysymystä esille. Vaalitulosta hän selitti politiikan myrskyillä: haettiin turvallista isähahmoa eikä uusia avauksia. Isähahmot ovat itäeurooppalaisittain suosittuja ja valta on miehillä. Näissä presidentinvaaleissa naisehdokkaiden yhteenlaskettu kannatus oli 13,2 prosenttia.
Oppia ja harjoitusta
Haavisto, Huhtasaari ja Väyrynen, kolme suurinta Niinistön jälkeen, pääsivät testaamaan kampanjoidensa valtakunnallista voimaa. Saa nähdä, miten paljon vaalit ennakoivat vuoden 2019 eduskuntavaaleja ja niissä esiin nousevia teemoja.
Tällä kertaa työkaluksi niin poliittisen meidän luomiseen kuin erontekoon kelpasi myös menneisyys. Niinistön ylivoimainen vaalivoitto kertoo myös siitä, että sisällissodan satavuotisvuoden alussa vastakkainasettelun arvet eivät näy.
Itäistä Keski-Eurooppaa kannattaa tarkkailla oppiakseen.
Itäistä Keski-Eurooppaa kannattaa tarkkailla oppiakseen. Retoriikan ja vahvojen johtajien omaksumisen sijaan kannattaa analysoida myös maiden poliittista kehitystä.
Esimerkiksi Unkarin vaalit huhtikuun 8. päivänä kertovat vahvoista johtajista ja monien opposition puolueiden kykenemättömyydestä uusiutumaan. Siellä vahvan opposition puutteessa myös medialait ja erilaiset vastapuolen toimintamahdollisuuksia heikentävät toimet ovat menneet ja menossa läpi.
Dosentti, PhD Emilia Palonen on valtio-opin yliopistonlehtori (ma.) Helsingin yliopistossa.
