Kansainvälisen politiikan yliopistonlehtorin Eero Palmujoen 60-vuotispäivän ja akateemisen uran juhlistamiseksi hänen kollegansa, opiskelijansa ja ystävänsä ovat koonneet Kansainvälinen yhteisö ja ilmastonmuutoksen hallinta -juhlajulkaisusarjan.
Julkaisu on omaan aikaamme – ja Palmujoen tutkimusteemoihin – päivitetty versio akateemisesta juhlakirja- eli Festscrift-perinteestä.
Palmujoki on Tampereen yliopistoon juurtuneen, mutta kansainvälisesti orientoituneen uransa aikana ehtinyt tutkia alueellistumista Kaakkois-Aasiassa, marxismi-leninismin roolia vietnamilaisessa poliittisessa ajattelussa, diplomatian mahdollisuuksia Kamputsean kysymyksessä, kansainvälisen kaupan sääntelyä ja kansainvälisten suhteiden normatiivista pohjaa. Kaikista näistä teemoista hän on julkaissut artikkeleita kansainvälisen politiikan tieteenalan keskeisissä aikakauslehdissä tai kirjasarjoissa sekä Suomessa että maailmalla.
Viime vuosina Palmujoki on paneutunut kansainväliseen ilmastopolitiikkaan ja ilmastonmuutoksen hallinnan mahdollisuuteen. Myös tämä juhlajulkaisu keskittyy tähän oman aikamme kenties merkittävimpään ihmiskuntapoliittiseen kysymykseen.
Tämä juhlajulkaisu keskittyy oman aikamme kenties merkittävimpään ihmiskuntapoliittiseen kysymykseen, ilmastonmuutokseen ja sen hallinnan mahdollisuuteen.
Juhlajulkaisun toteuttaminen tieteellisten teemojen ja tutkimustulosten popularisointiin keskittyvässä verkkolehdessä sopii ilmastopoliittisen tutkimusteeman luonteeseen: verkkojulkaisu on jo itsessään ympäristöteko, minkä lisäksi aihepiirin käsittely yleistajuisessa muodossa saavuttaa laajemman yleisön kuin perinteiset akateemiset julkaisumuodot.
Pyrkimys saavuttaa pieniä akateemisia piirejä laajempi yleisö on perustelua siksikin, että ilmastonmuutos ei valikoi. Se kiinnittyy meidän kaikkien elämään.
Sanna Kopra ja Milla Vaha tarkastelevat kirjoituksissaan ilmastonmuutoksen hallintaa kansainvälisen politiikan käytänteiden näkökulmasta. Kirjoituksista nousee esiin perustava kysymys: miten kansallisvaltioiden välisiä suhteita pitkään leimannut suurvaltavastuun instituutio olisi yhdistettävissä ilmastonmuutoksen hallintaan?
Kopra tarkastelee, miten Kiina on omaksunut suurvaltavastuun idean osaksi ilmastopolitiikkaansa. Samalla hän pohtii vastuullisuuden teemaa myös väitöskirjan tekijän ja tämän ohjaajan välisen keskusteluyhteyden näkökulmasta.
Vaha argumentoi, että vuonna 2017 Bonnissa järjestetyssä ilmastokokouksessa Fidzin pääministerin lanseeraama talanoa-dialogi tarjoaa yhden mahdollisen käytännön, jolla suurvaltojen solidaarisuus ja erityinen vastuu olisi mahdollista toteuttaa. Ilmastonmuutoksen pahimpiin häviäjiin kuuluvien pienten saarivaltioiden edustajan Fidzin aloite tuo näkyviin sen, kuinka globaali yhteisymmärrys jaetusta vastuusta – vähintään hallinnan pelisäännöistä – voi nousta kansallisen olemassaolon kohtalonkysymykseksi.
Pekka Virtasen kirjoitus käsittelee kansainvälisen ilmastohallinnan normeja ja käytäntöjä. Analyysi YK:n metsäkatoa hillitsevästä REDD+-ohjelmasta sekä sen soveltamisesta Mosambikissa nostaa esiin, kuinka kansainvälistä ilmastohallintaa toimeenpanevien ohjelmien valtiolähtöisyys sekä markkinaehtoistaminen voivat lisätä paikallisten pienviljelijöiden haavoittuvuutta.
Johanna Kentala-Lehtonen palaa kirjoituksessaan ilmastonmuutoksen hallinnan yleisiin trendeihin ja tarkastelee niitä kansainvälisten suhteiden oppialan teoriaperinteitä vasten. Kentala-Lehtonen esittää Palmujokeen tukeutuen, että ilmastonmuutoksen hallintaa ohjaavassa normistossa on sekä pirstaloitumisen että yhtenäistymisen piirteitä. Tätä ilmentävät muun muassa Yhdysvaltain presidentin Donald Trumpin kansallisia intressejä korostavan lähestymistavan haaste sekä toisaalta ei-valtiollisten toimijoiden mahdollisesti tuoma paine normien, standardien ja erilaisten valvontamekanismien yhtenäistymiselle.
Henna-Elise Selkälä avaa kirjoituksessaan ilmastopolitiikkaan vaikuttamaan pyrkivien ei-valtiollisten toimijoiden kokemusmaailmaa. Pro gradu -tutkimukseensa sisältyvän osallistuvan havainnoinnin pohjalta kirjoittava Selkälä tuo esiin, kuinka ilmasto-oikeudenmukaisuutta peräänkuuluttavat aktivistit ovat erilaisin ”vastarinnan koreografioin” valjastaneet kehonsa ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävän politiikan välikappaleiksi.
Juhlajulkaisusarjan päättävissä kirjoituksissa Harto Hakovirta ja Hannes Peltonen palaavat ilmastopolitiikan käytännöistä ja arjesta ihmiskunta- ja planeettapolitiikan suuriin kysymyksiin.
Hakovirta pureutuu kirjoituksessaan ilmastonmuutoksen luonteeseen tunnustettuna globaaliongelmana, jota hän vertailee ydinsodan vaaraan. Hakovirta katsoo, että ilmastonmuutoksen kaltaisen globaalihallinnan polttavan kysymyksen ratkaisee viime kädessä valtiollinen ja kansainvälinen politiikka. Vaikka tämä korostaa YK:n merkitystä maailmanorganisaationa, YK:n uudistaminen tai korvaaminen ”uudella YK:lla” näyttäisi edellyttävän kokemusta sokkimaisen uhan lähestymisestä – esimerkiksi ilmaston lämpenemisen jatkumista riittämättömästi hallittuna.
Peltonen palaa tulevaisuuteen luotaavassa kirjoituksessaan perustavaan kysymykseen ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Peltosen kirjoitus nostaa esiin kysymyksen siitä, tulisiko luontoa itsessään tarkastella ilmastonmuutokseen osallistuvana toimijana. Onko valistuksen ajalta omaan aikaamme periytynyt ihmislähtöinen tarkastelutapa ylipäätään kestävä ajatusmalli ilmastonhallinnan taustalla?
Lämpimät onnittelut Eero Palmujoelle juhlapäivän ja hienon tieteellisen uran johdosta!
Tapio Juntunen ja Anni Kangas ovat Palmujoen kollegoita Tampereen yliopistossa ja toimittaneen tämän juhlajulkaisun.
