Kasvisruokaa varusmiehille – Asevelvollisuus kasvatusinstituutiona

Kuva: Gabriel Gurrola / Unsplash (CC0)
Lukuaika: 3 min. 

Poliittinen vääntö varusmiesten kasvisruokailusta on ennen kaikkea vääntöä asevelvollisuudesta kasvatusinstituutiona – siitä, millaiset arvot nähdään hyveelliseksi ja millaisia vaihtoehtoja nuorille tarjotaan tai jätetään tarjoamatta.

Puolustusvoimat kertoi tarjoilevansa syksystä lähtien kasvisruokaa kahtena ateriana viikossa. Uudistusta on perusteltu kasvisruoan terveellisyydellä ja ilmastonmuutoksen hillitsemisellä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) paheksui voimakkaasti uudistusta ”ideologisena pakkotuputuksena”. Asevelvollisuus on kuitenkin instituutiona aina nojautunut ”ideologiseen pakkotuputukseen” ja ”kaikkien pakottamiseen samaan”, sillä koko historiallisen kaarensa aikana asevelvollisuudella on toteutettu kansakunnan yhdistämistä ja kansalaiskasvatusta.

Terve sielu terveessä ruumiissa

Sotatieteissä puhutaan sotilaan toimintakyvystä, sen kehittämisestä ja toimintakyvyn neljästä eri ulottuvuudesta, jotka ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja eettinen ulottuvuus. Nämä toimintakyvyn eri ulottuvuudet ovat toisiinsa limittäytyneitä, sillä ihminen on toiminnallinen kokonaisuus.

Kun puhutaan toimintakyvystä, liittyvät argumentit varusmiesten kasvisruokailun puolesta erityisesti sotilaan fyysisen ja myös eettisen toimintakyvyn kehittämiseen. Ravitsemustietelijöiden mukaan kasvisruoka sopii hyvin varusmiehille ja jopa huippu-urheilijatkin voivat olla kasvissyöjiä.

Asevelvollisuus on instituutiona aina nojautunut ”ideologiseen pakkotuputukseen” ja ”kaikkien pakottamiseen samaan”.

Tutkijoiden mukaan myös sota-aikana kasvisruoan osuus sotilaiden ruokavaliosta oli huomattavasti korkeampi kuin nykyisin. On ilmeistä, ettei kasvisruokavalio ollut vielä sota-aikana politisoitunut samalla tavalla kuin nykyaikana.

Sotilaan toimintakyvyn kehittämisen ja kansalaiskasvatuksen välinen ero on veteen piirretty viiva. Sotilaan fyysisen kunnon kehittäminen on samanaikaisesti myös kansanterveydellistä työtä.

Asevelvollisuuden tapa artikuloida kansalaisuutta liittyi läheisesti sen historialliseen merkitykseen kansallisvaltioiden luojana eli kansakunnan rakentajana. Asepalveluksen kautta luotiin ja luodaan edelleen ihanteellista, maskuliinista kansalaiskuvaa. Varusmiespalvelus on miehuuskoe, jonka kautta nuori mies oppii nämä hyveelliset elämäntavat ja kiinnittyy osaksi kansakuntaa. Historiallinen kansakoulu oli armeijan kaltainen kansalaiskasvattaja ja kansakunnan rakentaja sekä armeijaan valmistava kasvatuksellinen esiaste.

Viikoittaisia kasvisruokapäiviä on jo toteutettu viime vuosina peruskouluissa, joten tässä mielessä varusmiesten kasvisruokapäivä korostaa armeijan merkitystä kasvatusinstituutiona muiden kasvatusinstituutioiden joukossa. Varusmiespalveluksen suorittaa kuitenkin reilusti alle puolet koko ikäluokasta, eli viikoittainen laitoskasvisruoka jää suurimmalta osalta nuorista kokematta.

Suomen suurin terveyskoulu?

Asevelvollisuuden tai pitkälti vain varusmiespalveluksen tehokkuus terveyskasvatuksellisena instituutiona riippuu siitä, kuinka tiukassa institutionaalisessa kontrollissa varusmiehet yksilöinä ovat. Palveluksen alussa eli p-kaudella myönteiset kasvatukselliset vaikutukset ovat suurimmillaan, mutta palveluksen edetessä muun muassa makeisten ja limonadien kulutus lisääntyy.

Hieman kärjistetysti voi todeta, että itse palveluksella on myönteisiä terveydellisiä vaikutuksia, mutta nämä myönteiset terveysvaikutukset nollaantuvat varusmiesten vapaa-ajan terveyskäyttäytymisen muuttumisella entistä epäterveellisemmäksi. Palveluksen alussa vapaa-aikaa on vähemmän ja kontrollia enemmän, mutta palveluksen edetessä kontrollia on vähemmän ja henkilökohtaista vapautta enemmän.

Ruokailun suhteen varusmiesten ruokailurytmi muuttuu säännöllisemmäksi ja kasvisten sekä kuitupitoisten ruokien osuus ruokavaliossa kasvaa. Varusmiesten laitosruokailu on tutkija Anni Ojajärven mukaan kuin teollisen mittakaavan nopeaa suorittamista ja syöttämistä. Armeijan tiukka kontrolli yksilöstä omalta osaltaan edesauttaa myös huonoa terveyskäyttäytymistä kuten tupakointia, joka tarjoaa mahdollisuuden palveluksen aikana ylimääräiseen taukoiluun.

Sotilaan fyysinen suorituskyky on edelleen sodankäynnin teknistymisestä huolimatta tärkeää, vaikka varusmiesten on uutisoitu olevan huonommassa kunnossa kuin koskaan.

Varusmiespalveluksen pitkäaikaisia terveysvaikutuksia on tutkittu vähän, mutta 1970-luvulta lähtien tehdyt reserviläistutkimukset eivät anna kovin mairittelevaa kuvaa reserviläisten fyysisestä toimintakyvystä. Vain puolet reserviläisistä on fyysisen kuntonsa puolesta sijoituskelpoisia sodan ajan tehtäviinsä. Varusmiespalvelus kasvattaa yksilöä halutulla tavalla erityisesti palveluksen alussa, vaikka pidempiaikaiset vaikutukset näyttävät jäävän laihoiksi.

Varusmiesten kasvisruokailun edistäminen onkin ennen kaikkea toisten poliittinen voitto ja toisten poliittinen tappio.

Varusmiespalvelus on intensiivisyydestään huolimatta melko lyhyt koulu verrattuna vaikkapa peruskouluun, joten siltä ei pidä odottaa liikoja. Perinteiseen liikuntakoulutukseen on panostettu tähän mennessä huomattavasti enemmän kuin kasvisruokailuun. Mikäli liikuntakoulutuksen vaikutukset ovat jääneet ilmeisen lyhytaikaisiksi, niin kahdella kasvisruoka-aterialla per viikko tuskin saadaan käänteentekeviä muutoksia aikaan. Varusmiesten kasvisruokailun edistäminen onkin ennen kaikkea toisten poliittinen voitto ja toisten poliittinen tappio.

Kasvisruoan väri

Vaikka kasvisruoan lisäämistä suosittelevat tieteelliset näkökulmat ovat teoriassa politiikasta vapaita, liitetään kasvisruokailu vihreisiin ja vasemmistolaisiin arvoihin. Takavuosina kohahduttanut Helsingin koulujen viikoittainen kasvisruokapäivä osoittaa kansallis-konservatiivisten puolueiden suhtautuvan kasvisruokapäiviin kielteisesti.

Puolustusministeri Niinistön ja muiden kielteinen suhtautuminen varusmiesten kasvisruokailuun ei todennäköisesti liitykään itse kasviksiin, vaan kasvisruoalle luotuun poliittiseen merkitykseen. Tätä tulkintaa puoltaa se, ettei Niinistö ollut myöskään Ylen haastattelussa halukas selittämään tarkemmin kielteisestä suhtautumistaan kasvisruokapäivään, vaan tyytyi tuomitsemaan toimittajan kysymykset  ilman kummempia perusteluita “ideologiseksi agendajournalismiksi”.

Puolustusministeri Niinistön ja muiden kielteinen suhtautuminen varusmiesten kasvisruokailuun ei todennäköisesti liitykään itse kasviksiin, vaan kasvisruoalle luotuun poliittiseen merkitykseen.

Asevelvollisuus yhdistetään tänä päivänä helposti konservatiivisiin arvoihin ja kasvatusnormeihin, vaikka 1800-luvun maailmassa asevelvollisuus edusti radikaaleja Ranskan suuren vallankumouksen arvoja. Sotilaat ovat usein kiinnostuneempia asevelvollisuuden sotilaallisesta merkityksestä, siinä missä poliitikot ja siviilit lähestyvät asevelvollisuutta useammin sen sosiaalisen, yhteisöllisyyden ja rauhan ajan olemuksen kautta.

Eihän varusmiesten kasvisruokapäivä ole sotilaspoliittinen vaan ympäristöllinen ja kasvatuksellinen kiistakysymys. Varusmiesten kasvisruokapäivä on ennen kaikkea kansalaiskasvatuksen keino terveelliseen ruokavalioon sekä ympäristötietoisuuteen ja täten tietyssä mielessä tapa luoda uutta ymmärrystä kansalaisuudesta ja kansakunnasta.

Nationalismin on todettu olevan poliittinen kameoleontti, ja samaa voi todeta myös asevelvollisuudesta kasvatusinstituutiona. Kasvatuksen taustalla vaikuttava ideologia pystyy vaihtamaan väriä ajasta ja paikasta riippuen – sinisestä punavihreyteen tai punavihreydestä sinisyyteen. Itse salaatti ei ole täten varusmiesten kasvisruokailun vastustuksen kohde, vaan salaatin politisoituminen vihreällä värillä.

Hannu Salomaa on valtio-opin tohtorikoulutettava Tampereen yliopistosta. Hänen väitöskirjansa tarkastelee Suomen asevelvollisuudesta käytävää poliittista keskustelua ja valtataistelua.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*