Venezuelan humanitaarinen kriisi ei ole enää vain maan sisäinen ongelma

Lukuaika: 4 min. 

Venezuelan presidentti Nicolas Maduron jatkaessa epäonnistunutta politiikkaansa maa kärsii infrastruktuurin ja terveydenhuollon rapautumisesta, hyperinflaatiosta, elintarvike- ja lääkepulasta sekä yleisestä turvattomuudesta. Tämä on ajanut venezuelalaisia massoittain muuttamaan pois kotimaastaan, jopa siinä määrin, että muut alueen maat ovat tiukentaneet rajakontrolliaan viime viikkoina.

Venezuela on historiallisesti ollut jatkuvasti liikkeessä ollut maa. Viime vuosisadalla vallitsi maan sisäinen muuttoliike, kun venezuelalaiset muuttivat maalta kaupunkeihin. Tämän lisäksi rikas Venezuela houkutteli siirtolaisia ympäri maailmaa. Enää tämä on vain häivähdys menneisyydestä, joka näkyy lähinnä kaksoiskansalaisuuksien määrässä.

Chávezin öljypolitiikan seuraukset

Venezuela oli ennen yksi Latinalaisen Amerikan rikkaimmista valtioista. Presidentti Hugo Chávezin aikaan (1999–2013) öljyn maailman markkinahinnat olivat korkealla. Chávez pystyikin rahoittamaan politiikkaansa niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin maailman suurimpiin kuuluvien öljyvarantojensa avulla.

Tämä politiikka toi mukanaan monia ystäviä, jotka olivat valmiita saamaan oman osansa halvasta tai joskus jopa melkein ilmaisesta öljystä.

Vuosien saatossa Venezuelan öljysektori on romahtanut, koska infrastruktuuriin ei ole satsattu, korruptio on rehottanut ja asiantuntevista öljyalan insinööreistä on pula, koska tehtäviin on palkattu poliittisen suuntautumisen, ei ammattitaidon, perusteella. Venezuela onkin joutunut jopa ostamaan öljyä niin omaan käyttöön kuin esimerkiksi Kuubaan vietäväksi, koska maan oma tuotanto on romahtanut.

Chávezin politiikalla on ollut kauaskantoiset seuraukset myös humanitaarisen kriisin ja Chávezin seuraajan, presidentti Maduron aikakaudella.

Tästä huolimatta Chávezin politiikalla on ollut kauaskantoiset seuraukset myös humanitaarisen kriisin ja Chávezin seuraajan, presidentti Maduron aikakaudella.

Amerikan valtioiden järjestö, Organization of the American States, ei ole onnistunut tuomitsemaan yksimielisesti Maduroa ja hänen politiikkaansa useista yrityksistä huolimatta. Muutamat valtiot ovat sitkeästi äänestäneet Maduron puolesta tai olleet poissa äänestyksistä, kun järjestössä on äänestetty esimerkiksi vapaiden vaalien vaatimisesta maahan tai poliittisten vankien vapauttamisesta – kyseiset Karibian alueen valtiot ovat juurikin niitä, jotka ovat hyötyneet Venezuelan öljystä viime vuosina.

Länsivalloista Yhdysvallat, Euroopan unioni ja Kanada ovat asettaneet pakotteita Venezuelan hallinnolle. Pakotteita on entisestään laajennettu viime toukokuun presidentin vaalien jälkeen, jotka lukuisat maat tuomitsivat epädemokraattisina.

Oma lukunsa ovat kuitenkin suurvallat Venäjä ja Kiina, jotka ovat tähän asti tukeneet taloudellisesti Venezuelaa myöntämällä lainoja. Vaikka Venäjä on ilmoittanut perustavansa Venezuelaan Kalasnikov-tehtaan, tämä ei tule auttamaan koko maan taloutta, etenkään koska Venäjä on lupaillut kyseisen tehtaan perustamista Venezuelaan jo vuodesta 2006 lähtien. Venäjä ja Kiina ovatkin kiristäneet kukkaroidensa nyörejä, mikä on vaikeuttanut Maduron tilannetta entisestään.

Kansalaiset kärsivät epäonnistuneen politiikan seurauksista

Tästä kaikesta kärsii tietenkin kansa, joka joutuu taistelemaan kurjistuvien olojen keskellä. Suuri osa onkin tullut siihen tulokseen, että kotimaassa on mahdotonta pärjätä. Tämän seuraukset näkyvät muissa maissa.

Tarkkoja lukuja on vaikea saada, koska Venezuela ei niitä luovuta, mutta YK:n arvion mukaan noin 2,3 miljoonaa venezuelalaista on jättänyt kotimaansa humanitaarisen kriisin seurauksena viimeisen muutaman vuoden aikana. Tämä vastaa noin seitsemää prosenttia maan väestöstä.

Aikaisemmin venezuelalaiset olivat pidettyjä ja jopa haluttuja maahanmuuttajia, koska maasta lähtivät ensimmäisenä paremmin koulutetut ja toimeentulevat. Venezuelalaisten maastamuuton voikin jakaa kolmeen eri aaltoon.

Ensin vuosina 2000–2012 maasta lähtivät erityisesti koulutetut ja hyvin toimeentuleva keskiluokka. Toinen aalto sijoittuu vuosille 2012–2015. Sen aikana maasta lähti aikaisempaa laajemmin keskiluokkaa ja myös alempia sosioekonomisia luokkia.

Parhaillaan meneillä oleva kolmas muuttoaalto alkoi vuonna 2015. Siihen ovat liittyneet venezuelalaiset kaikista sosioekonomisista luokista. Lähdön syynä on nimenomaan maan kurja taloudellinen, poliittinen ja turvallisuustilanne, joka vaikeuttaa jokapäiväistä elämää.

Joidenkin arvioiden mukaan maasta lähtee päivittäin noin 5 000 henkilöä

Viimeisin aalto on kohdistunut erityisesti naapurimaihin, joihin pääsee bussilla ja tarvittaessa jopa kävellen. Vuonna 2015 Latinalaisen Amerikan alueella oli Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOMin mukaan 89 000 venezuelalaista siirtolaista. Tämä luku oli kuitenkin jo vuonna 2017 noussut yli 900 prosenttia 900 000 venezuelalaiseen. Kolumbiassa on viimeisimpien virallisten tilastojen mukaan yli 440 000 venezuelalaista. Todellinen luku lienee tätä suurempi.

Venezuelalaisten massamaastamuutto näkyy kuitenkin myös laajemmalla alueella. Huomattavia venezuelalaisdiasporia on Yhdysvalloissa (yli 365 000 venezuelalaista vuonna 2016) ja Espanjassa (yli 200 000 venezuelalaista vuonna 2017). Nämä luvut ovat suuntaa antavia, koska tilastointia vaikeuttaa kaksoiskansalaisuus, Venezuelan kansalaisuudesta luopuminen ja paperittomien osuus.

Kuluvan vuoden aikana venezuelalaisten muuttovauhti on vain kiihtynyt. Joidenkin arvioiden mukaan maasta lähtee päivittäin noin 5 000 henkilöä ja pelkästään Ecuadoriin on pyrkinyt tänä vuonna puoli miljoonaa venezuelalaista.

Ksenofobia on lisääntynyt muissa maissa

Kriisi on eskaloitunut siihen pisteeseen, että yhä useammat miettivät maasta lähtöä. Maastamuuttajien määrän lisääntyessä entisestään myös rikollisuus ja muut lieveilmiöt ovat lisääntyneet alueilla, joihin venezuelalaisia on tulvinut. Tästä viimeinen surullinen esimerkki on tapahtumat Brasilian rajalla 18. elokuuta.

Rajakaupunki Pacaraimassa paikalliset ajoivat noin 1 200 venezuelalaista takaisin rajan yli Venezuelaan ja polttivat heidän Brasilian puolelle jääneet leirinsä, koska paikallinen brasilialainen yrittäjä oli ryöstetty ja häntä oli puukotettu. Tekijöitä ei kuitenkaan ole saatu kiinni, eikä heidän kansallisuudestaan ole varmuutta.

Tämä on ääriesimerkki, mutta huonoa kohtelua ja muukalaisvihaa on alkanut esiintyä yhä enenevissä määrin. Tästä ja venezuelalaisten maastamuuton laajuudesta kertoo monien Latinalaisen Amerikan maiden viimeaikaiset muuttuneet käytännöt. Tähän asti maanosassa on tunnettu valtiotasolla tiettyä solidaarisuutta pakenevia venezuelalaisia kohtaa, mutta kun opaikallistasolla ongelmien kasvaessa on ääni muuttunut viime viikkoina.

Passittomuus on yleistä Venezuelassa, koska korruptio nostaa passin hintoja ja välillä jopa passipaperi on ollut loppu.

Chile ja Kolumbia ovat jo vaikeuttaneet venezuelalaisten pääsyä maahan, Brasilia on ajoittain jopa pohtinut pohjoisrajansa sulkemista ja nyt elokuussa Ecuador ja Peru ilmoittivat ottavansa vastaan vain passin kanssa rajan ylittäviä. Passittomuus taas on yleistä Venezuelassa, koska korruptio nostaa passin hintoja ja välillä jopa passipaperi on ollut loppu.

Monien venezuelalaisten tilanne on jo ennen näitä rajamuutoksia ollut vaikea. Nyt paperittomien tilanne vaikeutuu entisestään ja he ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Prostituutiosta ja ihmiskaupan uhreista onkin jo raportoitu.

Vaihtoehdot ovat vähissä

Venezuelalaisten massamaastamuutolle ei näy loppua vaihtoehtojen kotimaassa ollessa vähissä. Mielenterveysongelmat ovat kasvaneet maassa samaan aikaan kun psykiatrisia vastaanottoja on suljettu. Vaikka virallisia tilastoja ei ole, itsemurhien tiedetään lisääntyneen etenkin viime kuukausina.

Kansainvälinen valuuttarahasto ennustaa Venezuelan inflaation nousevan jopa miljoonaan prosenttiin tänä vuonna. Maduron asettamien talousuudistusten toteutuessa saattaa inflaatio nousta vielä tätä suuremmaksi. Talousuudistuksiin kuului muun muassa viiden nollan poistaminen Venezuelan valuutasta ja monikymmenkertainan palkkojen korotus, minkä taas toteutuessaan ennustetaan kiihdyttävän inflaatiota edelleen ja ajavan ihmisiä työttömyyteen yrityksien ollessa kyvyttömiä maksamaan uusia korkeampia palkkoja.

Tämä kaikki vaikuttaa elinmahdollisuuksiin ja siis maasta pois pyrkivien määrään. Jo nyt YK on kuvaillut muuttoliikettä yhdeksi Latinalaisen Amerikan historian suurimmista.

Kirjoitus on alun perin julkaistu lyhyempänä versiona Turun Sanomien aliona 10.9.2018.

VTT Virpi Salojärvi on tutkijatohtori Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*