Poliitikkojen vakuuttelusta huolimatta nimenomaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaiset on nostettu monikansalaisuuskeskustelun keskiöön.
Tämän vuoden elokuussa tulee kuluneeksi neljä vuotta siitä, kun Yle julkaisi uutisen sisäministeriön osaston työstämästä selvityksestä kaksoiskansalaisuuden tilasta Suomessa ja lähimaissa.
Tuolloin pääministeri Alexander Stubb kiisti keskustelut kaksoiskansalaisuudesta luopumisesta ja sisäministeri Päivi Räsänen vakuutteli kommentissaan uutisyleisölle, ettei Venäjän julistuksella suojella maanmiehiensä etuja ulkomailla ollut erillistä roolia asian kokonaisuuden kanssa: ”Ei se ainoa tekijä tässä taustalla ole mutta totta kai tämän tyyppiset keskustelut herättävät kiinnostuksen.”
Kokonaisuudessaan vastuuministerit taustoittivat kaksoiskansalaisuusselvitystä vähän, mikä antoi tilaa monenlaisille spekulaatioille. Aiheesta ensimmäisenä uutisoinut Ylen toimitus taustoitti juttua viittaamalla Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisten suureen edustukseen Suomen monikansallisten joukossa sekä Venäjän maamiespolitiikasta. Aiheeseen liitettiin Venäjällä samassa kuussa voimaan tullut laki, joka rangaistuksen uhalla velvoitti venäläisiä rekisteröimään viranomaisille hankkimansa kansalaisuudet.
Alkuvuodesta 2017 nykyisen hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö kertoi lehdistölle valmisteilla olevasta, hänen mukaansa kansallista turvallisuutta lisäävästä hankkeesta, jossa kaksoiskansalaisuudesta tulisi este sotilasvirassa työskentelylle.
”Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kun puhutaan sotilasviroista, niin kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle on painavat perusteet. Tätä tullaan nyt hankkeen kautta selvittämään. Puolustusvoimia koskevaan lainsäädäntöön valmistellaan tarvittavat ehdotukset, miten kansallista turvallisuutta parannettaisiin sotilasvirkoihin nimitettäessä ja silloin kun henkilö hakeutuu upseerivirkaan johtaviin opintoihin”, Niinistö totesi.
Kun syrjintäepäilyt kohdistuivat juuri Suomen ja Venäjän kansalaisuudet omaaviin henkilöihin, on politiikkojen ollut entistä vaikeampaa kehystää kaksoiskansalaisuusasiaa yleisluontoisena toimintatapa- ja turvallisuuskysymyksenä.
Samoihin aikoihin tiedotusvälineissä tuotiin julki useita syrjintäepäilyjä, jotka liittyivät Venäjän kansalaisuuden omaavien kaksoiskansalaisten rekrytointiin ja varusmiesten kohteluun Puolustusvoimissa. Epäilyjä esitettiin myös ulkoministeriötä sekä myöhemmin Puolustusvoimien käyttämän henkilöstövuokrausyrityksen työntekijöitä kohtaan.
Kun julkisuutta saaneet syrjintäepäilyt kohdistuivat juuri Suomen ja Venäjän kansalaisuudet omaaviin henkilöihin, on politiikkojen ollut entistä vaikeampaa kehystää kaksoiskansalaisuusasiaa yleisluontoisena toimintatapa- ja turvallisuuskysymyksenä.
Heinäkuussa 2017 ollessaan pääministerivierailulla Pietarissa Juha Sipilä joutui vastaamaan toimittajien kysymykseen siitä, koskeeko vireillä oleva selvitys kaksoiskansalaisuuden tilasta vain venäläisiä: ”Se koskee kaikkia kaksoiskansalaisia. Tämä ei mitenkään ole suunnattu mitään maata vastaan.”
Vaihtoehtoisia perspektiivejä
Kuinka tulkita politiikkojen lausuntoja ja hankkeita kaksoiskansalaisuudesta, kun ne jättävät reilusti tulkinnan varaa?
Muun muassa Rainer Bauböck, Thomas Faist ja Peter Kivisto ovat käsitelleet tutkimuksissaan sitä, kuinka Euroopassa kaksois- ja monikansalaisuusinstituutioita on poliittisissa keskusteluissa kyseenalaistettu useista eri lähtökohdista. Näihin ovat lukeutuneet esimerkiksi yksi ääni per henkilö sekä ei veroja ilman edustusta -periaatteet, kotoutumisen kannalta toimivin kansalaisuuspolitiikka ja kansalaisuusinstituution inflaatio.
Puheenaiheeksi olisi voitu vaihtoehtoisesti nostaa myös ideologiset tavoitteet siitä, minkälaista yhteiskuntaa tavoitellaan kansaisuuden ihanteiden perusteella. Kansalaisuuskriteereiden avulla voidaan määrittää yhteiskunnan täysjäsenyydelle kova painoarvo valtion niin sanotussa sisäpiirissä tai avartaa jäsenyyttä kevyempien kriteereiden avulla myös ulkopiirille.
Puheenaiheeksi olisi voitu nostaa myös ideologiset tavoitteet siitä, minkälaista yhteiskuntaa tavoitellaan kansaisuuden ihanteiden perusteella.
Kuitenkin pitkäaikaiset käsitykset Venäjästä yhdessä päivänpoliittisten tilannekuvien kanssa ovat vaikuttaneet Suomessa siihen, että juuri Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaiset on nostettu mediassa ja aiheesta keskusteltaessa keskiöön.
Internetin keskustelufoorumeilla ajatus mahdollisten rajoitusten kohdistumisesta yleisesti muihinkin kaksoiskansalaisiin kuin venäläisin on esitetty lähinnä sarkastisena vitsinä. Tällöin erityisesti suomenkielisissä keskusteluissa on nojattu oletettuun yleistietoon siitä, kuinka Suomessa turvallisuudesta on tapana puhua kierrellen mutta useimmiten lopulta Venäjästä.
Venäläisiin kohdistunut huomio
Tutkimukseni ensisijaisena aineistona ovat olleet erään venäjänkielisen internetfoorumin keskusteluketjut, joissa käydyt keskustelut perustuivat Ylen venäjän kielelle käännettyihin uutisiin. Kyseiset keskustelut sisältävät monenlaisia näkemyksiä ja mielipiteitä.
Uskallan kuitenkin yleistää ainakin sen odotettavissa olleen havainnon, ettei venäläisen tai yleisesti ulkomaalaistaustan liittämistä turvallisuusriskiksi ole otettu näissä ryhmissä innolla vastaan. Sitä on myös tulkittu yhteiskunnasta vieraannuttavana tekijänä.
Toisaalta kaksoiskansalaisuussäännösten uudistaminen sai kyberkentältä jopa tukea sikäli, kun mahdollisten uudistusten uskottiin olevan kansainvälisessä vertailussa normaaleja eivätkä ne yleistyisi koskemaan muita yhteiskunnan alueita kuin pientä ja tarkkaan määriteltyä virkaryhmää.
Monien asianomaisten huolet liittyvät oman laillisen, taloudellisen ja sosiaalisen statuksen epävarmuuteen.
Vajaan neljän vuoden aikana huomio kaksoiskansalaisuuskysymystä kohtaan on tiedotusvälineissä vaihdellut suuresti. Silti venäjänkielisissä internetkeskusteluissa on korostunut se, kuinka monille asiassa ei välttämättä ole kyse niinkään lojaliteetista, idealismista tai valtion turvallisuuspolitiikasta. Sen sijaan monien asianomaisten huolet liittyvät enemmän oman laillisen, taloudellisen ja sosiaalisen statuksen epävarmuuteen – yleisesti siihen, kuinka muutokset voivat vaikuttaa jokapäiväiseen elämään.
Kun tarkastellaan yhteiskunnallisille kysymyksille annettuja merkityksiä, ratkaisujen lisäksi tärkeää on niiden käsittelytapa. Tutkimusaineistossani suomalaista mediaa kohtaan esitetyssä kritiikissä ilmeni usein huoli siitä, kuinka journalistien tapa esittää asioita voi heikentää venäläistaustaisten yhteiskunnallista mainetta Suomessa. Näin oli siitäkin huolimatta, että journalistien voidaan myös tulkita nimenomaan puuttuneen mahdolliseen syrjintään ja toimineen vallan vahtikoirina.
Venäläistaustaisten yhteiskunnallinen asema Suomessa koettiin näissä tapauksissa ilmeisesti entuudestaan haavoittuvaisena.
Päätöksiä odotetaan, mutta mihin kysymyksiin ne vastaavat?
Loppuvuonna 2017 eduskunnassa päätettiin muutoksista virkamieslakiin ja turvallisuusselvityslakiin, joiden avulla rekrytoitavan henkilön ulkomaan sidonnaisuudet voitaisiin selvittää ja huomioida aiempaa paremmin.
Nämä vuonna 2018 voimaan tulleet uudistukset eivät ole riittäneet kaikille, vaan muun muassa puolustusministeri on edelleen vaatinut kaksoiskansalaisille täysikieltoa sotilasvirkoihin. Uudet lakiesitykset ovat puolustus- ja sisäministeriöiden käsittelyssä.
Jos kaksoiskansalaisia kohtaan tullaan kohdistamaan rajoituksia, niin keitä nämä rajoitukset tulevat koskemaan ja millaisia ne tulevat olemaan? Onko Suomessa syyllistytty yhdenvertaisuusoikeuksien rikkeisiin vai onko vain tilastollista sattumaa, että epäilty syrjintä on kohdistunut juuri Venäjän kansalaisiin?
Kun eduskunnalta ja oikeusistuimelta aikanaan saadaan näihin kysymyksiin liittyviä päätöksiä, on vaikeaa uskoa niiden poistavan venäläistaustaisiin liittyvää ei-toivottavaa leimallisuutta lähitulevaisuudessa. Huonoilla ratkaisuilla tätä leimallisuutta voi tietysti pahentaa.
Ennen kuin viimeisimmistä kansalaisuuslakimuutoksista alettiin edes spekuloida julkisuudessa Suomessa, käytiin keväällä 2014 eräällä venäjänkielisellä foorumilla keskustelua Venäjällä työn alla olleesta lakiesityksestä, joka velvoittaisi maan kansalaisia rekisteröimään hankkimansa ulkomaiden kansalaisuudet.
Tuolloin erään viestin kirjoittaja arvioi, että isänmaallisista tunteistaan riippumatta moni valitsisi lopulta kahden kansalaisuutensa väliltä suomalaisen johtuen kaksoiskansalaisten Venäjällä saamasta ”petturileimasta”. En ole törmännyt saman nimimerkin myöhempiin kirjotuksiin, mutta olisi mielenkiintoista tietää, onko hänen käsityksensä Suomen suhtautumisesta kaksoiskansalaisiin muuttunut nyt, kun täälläkin kaksoiskansalaisuutta on alettu kyseenalaistaa.
Kirjoitus on osa Katse rajaan ja yli rajojen -sarjaa.
YTM Teemu Oivo on väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistossa.
