Kysy politiikasta: Mitä politiikka on?

Kysy Politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen toimitus@politiikasta.fi.

Tästä yleistajuisesta Kysy Politiikasta -artikkelista on olemassa myös vaativalla selkokielellä kirjoitettu versio, ja syyskuussa 2023 julkaistu uusi selkomukautettu versio.

Politiikan tutkijat ovat esittäneet monta erilaista määritelmää siitä, mitä politiikka on. Politiikan ydinasia on valtiovallan käyttö. Suomessa politiikan ytimessä ovat hallituksen ministerit, presidentti ja kansanedustajat eduskunnassa. Siksi politiikan ytimessä on aina myös vaalit, joissa nämä henkilöt valitaan.

Miltei kaikki ehdokkaat vaaleissa, kansanedustajat eduskunnassa ja ministerit hallituksessa toimivat jonkin puolueen jäseninä. Puolueet kuuluvat siten politiikan ytimeen. 

Kansalaiset saavat myös osallistua politiikkaan itse, päättäjien valitsemisen lisäksi. Politiikka kuitenkin usein ymmärretään nimenomaan puoluepolitiikkana, joskin sen piirissä ovat Suomessa ainakin kansanedustajat eduskunnassa, ministerit hallituksessa sekä presidentti.

Politiikkaa on myös niissä valtioissa, joissa ei järjestetä aitoja vaaleja. Silloin politiikka on harvainvaltaista hallitsemista. Harvainvallassa kansalaisen tehtäväksi jäisi totella hallitsijoita, sillä hallitsijoiden arvostelusta usein rangaistaan. Tällöin kansalaisen on itse vaikeaa tai mahdotonta lähteä politiikkaan, jos hän on hallitsijoiden kanssa eri mieltä.

Demokratioissa puolestaan politiikkaan sisältyy sekä hallitseminen että hallitsijoiden valitseminen. Demokratioissa kansalaisten on luvallista myös valvoa ja arvostella hallitsijoita.

Politiikan ydinpaikoissa tapahtuva toiminta on aina poliittista. Politiikan ydinpaikkoja on lukuisia: esimerkiksi kuntien valtuustot, aluevaltuustot, eduskunta ja Euroopan unionin parlamentti sekä EU:n komissio. Kansainvälistä politiikkaa tehdään valtioiden välillä ja valtioiden välisissä järjestöissä, kuten YK:ssa tai maailman kauppajärjestö WTO:ssa.

Politiikkaa tehdään myös muualla kuin politiikan ytimessä. Tällaisia politiikkaan vaikuttavia yhteisöjä ovat esimerkiksi ammattiliitot, etujärjestöt ja suuryritykset. Aina ei ole selkeää, kuinka poliittisesta yhteisöstä on kyse. Sanonnat ”lähteä politiikkaan” tai ”jättää politiikka” kertovat, milloin henkilö toimii politiikan ytimessä.

Politiikan tekemisen paikat ovat yksi tapa määritellä, mikä on politiikkaa. Toinen määritelmä on, että politiikka on jatkuvaa neuvottelua ja erimielisyyksien sopimista. Politiikan ansiosta erimielisyydet saadaan yleensä ratkaistua rauhanomaisesti. Politiikassa päätetään asioista, joihin vain harvoin on yhtä oikeaa ratkaisua.

Demokratioissa kansalaisilla on mahdollisuus osallistua politiikkaan, ja siksi politiikan tuottamat ratkaisut ovat laajasti hyväksyttyjä. Eri mieltä olevat kansalaiset voivat hakea politiikan kautta muutosta asioiden nykytilaan. Politiikka on loputon prosessi, koska ihmiset tahtovat eri asioita ja koska valta sekä varallisuus ovat aina jakautuneet joitakin ihmisryhmiä suosivasti.

Politiikan piirissä muun muassa säädetään lait, jaetaan julkiset varat ja asetetaan verot sekä päätetään yhteisen omaisuuden käytöstä, eläkkeistä ja lukuisista tuista.

Politiikassa täytyy myös päättää, kuinka resurssit jaetaan nyt elävien ja tulevien sukupolvien kesken. Siksi demokratioissakaan kaikki ne ihmiset, joihin poliittiset päätökset vaikuttavat, eivät voi itse osallistua päätöksentekoon. Politiikassa tärkeä kysymys on, onko vallankäyttö oikein perusteltua ja reilua.

Politiikka voidaan määritellä myös siten, että kyseessä on vallankäyttö. Silloin politiikka ei rajoitu vain valtiovaltaan ja politiikan ydinpaikkoihin, vaan kenen tahansa arkisilla teoilla on poliittisia merkityksiä.

Politiikka on silloin vallankäytön jatkumo, jossa tekoihin liittyy enemmän tai vähemmän politiikkaa. Esimerkiksi kansalaisaloitteiden allekirjoittaminen, kuuluminen yhteiskunnallisesti vaikuttaviin yhdistyksiin tai mielipiteiden esittäminen netissä ovat poliittisia tekoja. Myös kuluttajan ostoksiin liittyy poliittisia valintoja, esimerkiksi syökö hän eläimiä tai ostaako tuotteita, jotka valmistaneilla työläisillä on surkeat olot.

Tarkkaa rajaa julkisen vallankäytön ja yksityisasian välille ei voida tehdä. Mistä tahansa asiasta voi tulla politiikkaa, jos siitä tehdään poliittinen kysymys. Toisaalta vallankäyttöä ei aina mielletä politiikaksi, jos tilanteeseen on totuttu. Esimerkiksi 1900-luvulla eläinten syömistä ei pidetty poliittisena valintana, mutta samaan aikaan politiikassa tehtiin päätöksiä maataloustuista, jotka ohjasivat ihmisiä syömään eläimiä.

Asioiden tuominen politiikkaan edellyttää selvästi poliittisia tekoja, kuten puheita parlamentissa tai kampanjoita mielipiteiden muuttamiseksi. Politiikka on ihmisten välisten valtasuhteiden järjestelmällistä muokkaamista. Siksi politiikassa on aina useita ihmisiä, eikä politiikkaa voi tehdä täysin yksinään.

Kimmo Makkonen on väitöskirjatutkija, Turun yliopistossa, valtio-opin oppiaineessa.

Artikkelin pääkuva: Joanna Kosinska/Unsplash.