Metsäisen Suomen pitäisi hoitaa taloutta ja ympäristöä

Kuva: Jon Moore / Unsplash
Lukuaika: 5 min. 

Viime aikoina on kovasti innostuttu uusien sellutehtaiden rakentamisesta, mikä kasvattaa entisestään avohakkuita. Tämä on sekä talouden että ympäristön kannalta kestämätöntä.  

Ensimmäinen valtakunnallinen puuvarojen inventointi tehtiin Suomessa jo 1920-luvun alussa. Kaksi kolmasosaa metsistä oli silloin vielä lähes luonnontilaisia.

Kaikki metsät olivat jatkuvarakenteisia. Pieniä puita oli eniten, ja puiden määrä pieneni koon suuretessa. Sellaisia luonnonmetsät ovat edelleen.

Vasta avohakkuiden ja viljelyn yleistyttyä 1950-luvulla alkoi löytyä hakatuista puustoista nykykäytännön tavoittelemia tasarakenteisia puupeltoja. Ne eivät ole vielä saavuttaneet täyteen edes ensimmäistä kierto- eli kasvatusaikaa.

Niiden tekeminen aloitettiin koko maa koekenttänä ilman yhtään vertailevaa tutkimustietoa. Sellaisia kokeita ei edes perustettu.

Jatkuva kasvatus estettiin

Aikoinaan noin sata vuotta sitten metsälaki saatiin aikaan uhkailuilla metsien pikaisesta loppumisesta. Uhkailulla ei tietenkään ollut mitään todellista perustaa. Suomen oloissa metsät uudistuvat ja kasvavat omaa tahtiaan riippumatta, onko olemassa lakia, määräyksiä, niitä valvovia organisaatioita ja asiantuntijoita tai ei.

Vanhassa laissa sanottiin: metsää älköön hävitettäkö! Avohakkuu on yksiselitteisesti metsän hävitystä.

1950-luvulta lähtien pakotettiin ilman tutkimuksellisia perusteita metsänomistajat käyttämään avohakkuuta. Heille ei annettu muuta vaihtoehtoa. Jatkuva kasvatus estettiin lain mielivaltaisella tulkinnalla.

Jos joku metsänomistaja oli hakannut omatoimisesti puun, jonka kannon läpimitta oli suurempi kuin viereisen pystypuun vastaava läpimitta, se riitti syyksi syyttää häntä oman metsänsä hävityksestä.

Jatkuvaa kasvatusta voidaan tehdä jokaisella metsähehtaarilla.

Vasta vuoden 2014 laissa erirakenteismetsän hakkuut tulivat sallituiksi, tosin vesitetyssä muodossa. Metsäammattikunta ei ole vieläkään ruvennut aktiivisesti neuvomaan metsänomistajia sellaisiin hakkuisiin, vaan on väittänyt, että niitä voidaan tehdä vain poikkeuskohteissa.

Todellisuudessa jatkuvaa kasvatusta voidaan tehdä jokaisella metsähehtaarilla. Pitää vain päättää, että avohakkuuta ei tehdä enää, ja toimia sen mukaisesti.

Kasvatusmenetelmien vertailua

Tutkijaryhmäni perusti koko maan kattavat jatkuvan ja jaksollisen kasvatuksen vertailevat kokeet 1980-luvun alussa. Tieteellisiä julkaisuja on kertynyt jo useita kymmeniä ja useilta hakkuukerroilta. Yksikin olisi riittänyt.

Näissä kokeissa mitattiin ensi kerran samoissa oloissa ja samanaikaisesti vastakkaisten menetelmien puun tuotosta, laatua ja kannattavuutta sekä käsittelyn vaikutusta metsän monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Näitä ovat muun muassa ulkoilu, marjastus, terveyden vaaliminen ja pohjoisessa poronhoito.

Julkisuudessa tehdään puuston kasvatusmenetelmiä verrattaessa se virhe, että luetaan viljelykäytännön tuloksi sitä edeltäneen, luontaisesti syntyneen sekapuuston avohakkuu. Siten viljely ja avohakkuu saadaan näyttämään kannattavalta.

Kaikki vertailevat tutkimustulokset meiltä ja muualta osoittavat, että jatkuvan kasvatuksen yläharvennuksella käsitellyt puustot kasvavat enemmän, parempaa laatua ja taloudellisemmin kuin luonnonvastaiset puupellot.

Mitä useampia asioita otetaan mukaan vertailuun, sitä elinvoimaisemmaksi jatkuva kasvatus käy.

Mitä useampia asioita otetaan mukaan vertailuun, sitä elinvoimaisemmaksi jatkuva kasvatus käy. Monimuotoisuuden ja ekosysteemipalvelujen osalta jatkuva kasvatus on suorastaan ylivoimainen. Tulos on toki looginen ja koskee globaalisti kaikkia ekosysteemejä.

Jatkuvan kasvatuksen yleisohje on: hakkaa tukkipuita ja kasvata kuitupuista uusia tukkipuita, mutta älä pilaa ympäristöä. Menettely on siten samanlaista kuin vesiekosysteemin kalojen tai rapujen hyödyntäminen.

Kun jatkuvassa kasvatuksessa tuotetaan hyvälaatuista, myös rakentamiseen soveltuvaa tukkipuuta, se on hiilitaseen kannalta suositeltavin vaihtoehto. Puuta pitäisikin käyttää nykyistä enemmän rakentamiseen. Muutos olisi merkittävä koko maan talouselämän kannalta.

Avohakkuulla ja maan voimaperäisellä muokkauksella vaurioitetaan maaekosysteemiä ja pilataan ympäröivien alueiden vesiä. Avohakkuulla, istutuksella ja alaharvennuksella voimistetaan tuuli- ja myrskytuhoja ja kaikkia muita tuhoja. Tuulituhoilla aiheutetaan taloudellista vahinkoa naapureidenkin metsissä ja voimalinjoilla.

Avohakkuut ja taimikot katkaisevat yhteydet harvassa sijaitsevien runsaspuustoisten kohteiden väliltä. Monet metsän lajit tarvitsisivat niin sanottuja ekologisia käytäviä suojelukohteiden välille, joiden kautta syntyisi suojelualueverkosto.

Tuotetaan sahapuuta eikä bulkkia

Aito luontaisesti kehittynyt puu sopii erinomaisesti vaativiin biotuotetarkoituksiin kuten rakentamiseen tai vaikkapa huonekaluiksi. Sellaisen korkea-arvoisen puuaineksen käyttö halpa-arvoiseksi selluksi on tavatonta tuhlausta.

Väljässä tilassa ja alussa nopeasti kasvanut istutuspuu on paksulustoista ja paksuoksaista hötöpuuta. Sellainen puuaines sopii jotenkin selluksi, mutta ei arvokkaaksi sahapuuksi. Puusepät valittavat, että markkinoilta on vaikeata saada riittävän hyvälaatuista raaka-ainetta.

Sellusta valmistetaan yleensä nopeasti kulutettavia ja siten pian hajoavia tuotteita, esimerkiksi vessapaperia. Hajotessaan ne nopeuttavat ilmastonmuutosta.

Seuraavassa asetelmassa tarkastelen kuitu(sellu)- ja tukkipuiden tuotannon erilaisten toimintamallien tuloksia. Asetelmassa luvut ovat puun käytön osalta miljoonia kuutiometrejä ja metsänomistajien puun ostajalta saaman kantorahan osalta miljoonia euroja vuodessa.

Kaikissa vaihtoehdoissa käytettäisiin vuosittain puuta nykyisen virallisen tavoitteen mukaisesti 75 miljoonaa kuutiometriä, josta energiapuun osuus on 10 miljoonaa kuutiota. Sen kantoraha-arvo on noin 100 miljoonaa euroa.

Toimintamalli Kasvatus/käyttö Sellu Pelkkä sellu Talous Talous/ ympäristö
Kuitu (milj. m3) 35 65 15
Tukki (milj. m3) 30 50 65
Sellu yhteensä (milj. m3) 53 65 45 39
Kantoraha (milj. euroa / vuosi) 2200 1100 3100 3700

 

Kaikki mallit tuottavat sahapuusta latvusten (10 %) lisäksi sahaustähteistä (55 %) huomattavan lisän sellua, joka on laskettu mukaan sellu yhteensä -riville.

Kun uusia. sellutehtaita rakennetaan lisää, päädytään ilmeisesti lähelle pelkän sellun mallia. Siihen siirtyminen merkitsisi maan viimeistelemistä ”bulkkilandiaksi”.

Talous/ympäristömalli maksimoi sahapuun tuotannon, mutta tuottaa oheisena runsaasti myös sellua.

Sellumallien nopeasti kasvanut hötöpuu on altista lahoamaan. Erityisesti kesähakkuut pilaavat rakennusmateriaalin. Sellainen puuaines on kaikissa käyttövaiheissa helposti homehtuvaa. Siitä tehdyissä rakennuksissa asukkaat ja lemmikit altistuvat hometaudeille.

Jatkuvan kasvatuksen yläharvennukseen perustuva vaihtoehtoinen talousmalli tuottaa kantorahaa metsänomistajille noin 900 miljoonaa euroa vuodessa enemmän verrattuna nykyiseen halpaan sellumalliin ja 2 000 miljoonaa euroa enemmän verrattuna pelkkä sellu -malliin.

Talous/ympäristömalli maksimoi sahapuun tuotannon, mutta tuottaa oheisena runsaasti myös sellua. Se on selluksikin parempaa raaka-ainetta kuin puupellon hötöpuu. Tähän malliin kannattaisi pyrkiä.

Kun esimerkiksi käsivarren vahvuinen puu alaharvennetaan tai avohakataan, siitä kertyy sellua vain vähän. Korjuu on kalliimpaa kuin tuotto. Jos sitä vastoin saman puun annetaan kasvaa tukkipuun kokoiseksi, vaikkapa puolen kuution suuruiseksi, siitä saadaan sellua monin verroin arvokkaampaa sahapuuta ja silti paljon enemmän selluakin. Tuotto on moninkertainen.

Sellutalouden kestämättömyys

Tulevaisuudesta ja taloudesta vastuun ottava kansakunta rakentaisi uusia moderneja sahoja ja sahatavaran jalostuslaitoksia mieluummin kuin sellua suuria määriä tuottavia laitoksia. Taloudelliset syyt jo sellaisenaan edellyttäisivät avohakkuiden lopettamista.

Viime aikoina on kovasti innostuttu uusien sellutehtaiden rakentamisesta. Niitä ylistetään hämäävästi biotuotetehtaiksi. Ensin toki pitäisi selvittää erilaisten tuotantovaihtoehtojen taloudelliset ja ympäristövaikutukset.

Vireillä on useita sellutehdashankkeita. Muun muassa kiinalaiset ovat kertoneet rahoittavansa niitä maailman valloitusmatkallaan.

Sellu- ja pelkkä sellu -mallit merkitsevät, että avohakkuut lisääntyvät, sillä kasvava selluteollisuus tarvitsee yhä enemmän pientä halpaa puuta. Siksi puut hakataan entistä nuorempina ja puun laatu huononee.

Tulevaisuudesta ja taloudesta vastuun ottava kansakunta rakentaisi uusia moderneja sahoja ja sahatavaran jalostuslaitoksia mieluummin kuin sellua suuria määriä tuottavia laitoksia.

Maisemat ja ympäristö pilaantuvat, metsien monimuotoisuus heikkenee edelleen ja niiden monikäyttö vaikeutuu. Hiilitase ja vesien sekä ilman tila huononevat entisestään ja tulvat pahenevat.

Talous- ja talous/ympäristö -mallit merkitsisivät vientitulojen kasvua. Metsänomistajien kantorahatulot nousevat, joten maaseudun elinvoima ja asuttuna pitäminen paranevat.

Hiilijalanjälki pienenee sekä vesien ja muun ympäristön tila paranee. Edut ovat moninkertaisia sellu- ja pelkkä sellu -malliin verrattuna.

Talous- ja talous/ympäristö -mallien yksityis- ja kansantaloudellisiksi hyödyiksi kertyisivät myös puurakentamisen ympäristöhyödyt ja työllistämisvaikutukset. Edut olisivat yhteiskunnan kannalta valtavan suuria.

Sellun tuotannoksi pitäisi riittää se määrä, joka tarvitaan kotimaassa. Biotuotteita voidaan valmistaa mistä tahansa biologisesta materiaalista, mutta sahapuuta vain hyvälaatuisesta puusta.

Puupelto- ja sellutalous eivät ole millään kriteerillä mitattuna kestäviä.

Erkki Lähde on metsänhoidon emeritusprofessori, joka jatkaa edelleen tutkimustyötä.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*