Mitä on tutkimuksen strateginen tai poliittinen ohjaus?

Kuva: Karim Manjra / Unsplash (CC0)
Lukuaika: 3 min. 

Strateginen tutkimus ja valtioneuvoston kanslian tutkimus- ja selvitystoiminta niputetaan usein yhteen. Erilaiset instrumentit kuitenkin pyrkivät samaan, eli yhteiskunnallisesti vaikuttavaan tiedontuotantoon – STN tieteellisen tutkimuksen keinoin ja VN-TEAS selvitysten avulla.

”Tieteen poliittinen ohjaus lisääntyy”, uutisoitiin vuonna 2013, kun strategisen tutkimuksen rahoitusta ryhdyttiin suunnittelemaan osana tutkimuslaitosuudistusta (TULA). Uudistus synnytti kaksi uutta tutkimusrahoitusinstrumenttia, Suomen Akatemian yhteydessä toimivan strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman strategisen tutkimuksen ja valtioneuvoston kanslian (VNK) tutkimus- ja selvitystoiminnan (VN-TEAS).

Kentällä tutkijoiden reaktio oli pitkälti uutisoinnin mukainen – pelättiin, että perustutkimus ajetaan maanrakoon ja hallitus poliittisine päämäärineen määrittelee sen, mitä tutkitaan. Ovatko nämä pelot käyneet toteen nyt kuusi vuotta, satoja rahoitettuja VN-TEAS-hankkeita ja 45 rahoitettua STN-hanketta myöhemmin?

Ensinnäkin täytyy todeta, että nämä kaksi instrumenttia ovat hyvin erilaisia, vaikka ne monissa keskusteluissa niputetaankin samaan koriin.

VN-TEAS-hankkeiden avulla tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tueksi.

VN-TEAS-hankkeiden avulla tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toimintakäytäntöjen tueksi. Hankkeet ovat lyhyitä ja vastaavat nopeisiin tietotarpeisiin.  Kriittisesti arvioituna VN-TEAS-instrumentti edustaakin ”tiedon tilaamista”, joka voidaan nähdä yhä vakiintuneempana tapana jäsentää politiikkaa palvelevan tutkimuksen kenttää.

Strateginen tutkimus on pitkäjänteistä akateemista tutkimusta, jota toteuttavat tieteen kriteerein meritoituneet tekijät. Strategisen tutkimuksen teemat nousevat kaikille avoimen työpajatyöskentelyn kautta. Valtioneuvosto tekee teemoista päätöksen, jota valmistellessaan se kuulee muun muassa valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvostoa.

Strategisen tutkimuksen neuvosto on jättänyt teema-aloitteen tähän mennessä viisi kertaa eikä yhtään STN:n ehdottamaa teema ole hylätty. Valtioneuvosto ei myöskään ole ottanut mukaan yhtään sellaista teemaa, jota STN ei olisi ehdottanut, vaikka valtioneuvosto onkin joskus täsmentänyt teeman yhteiskunnallista haastetta.  STN laatii teema-alueiden pohjalta tutkimusohjelmia, joista se päättää itsenäisesti.

Strateginen tutkimus on pitkäjänteistä akateemista tutkimusta, jota toteuttavat tieteen kriteerein meritoituneet tekijät.

Jääkö poliittinen ohjaus strategisessa tutkimuksessa siis tähän – kentältä tulleiden teemojen vahvistamiseen valtioneuvostossa? Toki strategisen tutkimuksen neuvostossa on edustettuna tiedeyhteisön ulkopuolisia tahoja, mutta poliittiseksi ohjaukseksi heidän panostaan tuskin voi kutsua.

STN-hankkeet pyrkivät myös toimimaan yhteistyössä sidosryhmiensä kanssa koko tutkimusprosessin ajan tehden transdisiplinääristä tutkimusta, eli tutkimusta, missä eri tieteenalat sekä myös akatemian ulkopuoliset toimijat osallistuvat tutkimusprosessiin. Tällaiselle tutkimukselle on kehittymässä tieteellisesti hyväksytyt lähestymistavat ja menetelmät.

VN-TEAS-teemat puolestaan tulevat suoraan ministeriöiltä, joiden edustajat istuvat myös hankkeiden ohjausryhmissä. Ohjausryhmä seuraa ja ohjaa hanketta sen koko toteutuksen ajan. Se vastaa myös hankkeiden laadunvarmistuksesta ja voi tehdä perustellun esityksen valtioneuvoston kanslialle hankkeen lopputulosten julkaisematta jättämisestä.

Tapauksissa, jolloin ministeriö ei ole tyytyväinen selvityksen lopputulokseen, se voi esimerkiksi laatukriteereihin vedoten todeta, että ei hyväksy hankkeen lopputulosta. Voidaankin oikeutetusti kysyä, onko ”tutkimus” puolueetonta, jos tiettyihin intresseihin sitoutuneet toimijat, kuten useissa tapauksissa ministeriöiden edustajat, pääsevät päättämään siitä, milloin tulokset ovat kunnossa.

Tämä lienee suhteellisen lähellä poliittista ohjausta. On myös olemassa riski, että etenkin hankkeisiin paljon osallistuneet tutkijat sensuroivat itseään, kun he tunnistavat, millaiset rajaukset ovat näissä hankkeissa soveliaita.

Onko tutkimuksen laatu kärsinyt?

TULA-uudistusta arvioinut VN-TEAS-hanke kysyy, oliko uudistuksen odottamaton vaikutus se, että konsultit ja ajatushautomot ovat lisääntyneet tiedontuottajina.

STN-hankkeiden kohdalla tämä on toteutunut osittain. Tutkijat arvioidaan tieteellisten meriittien mukaan, mutta STN:n vuorovaikutus-vaatimuksen myötä ovat syntyneet tutkimuksen vuorovaikutustyön markkinat. STN-hankkeilta vaaditaan tutkimuksen vuorovaikutussuunnitelma ja -työpaketti, jossa kerrotaan, keitä ovat hankkeen sidosryhmät ja miten vuorovaikutus heidän kanssaan toteutetaan.

Näillä markkinoilla vahvoilla ovat ajatushautomot ja konsulttifirmat etenkin silloin, jos tutkijat itse eivät omaa kokemusta ja osaamista transdisiplinäärisestä tutkimuksesta. Kuitenkin STN-hankkeista on tullut haluttuja ja tiedeyhteisössä arvostettuja tutkimushankkeita, joissa tuotetaan tietoa tieteellisen tutkimuksen kriteerien puitteissa.

STN:n vuorovaikutus-vaatimuksen myötä ovat syntyneet tutkimuksen vuorovaikutustyön markkinat.

Leena Gonzales ja Eriikka Oinonen toteavat analysoidessaan VNK:n selvityksiä tiedonkäytön lisäämisestä päätöksenteossa, että hallituksen tilaamaa eli hallituspoliittisesti relevanttia tietoa tuottavat etupäässä konsultit ja sektoritutkimuslaitosten kehittäjät. VN-TEAS-hankkeiden toteuttajina voi olla henkilöitä, joilla ei ole tutkijakoulutusta ja vankkaa tutkijataustaa. Hankkeet eivät olekaan yliopistomaailmassa haluttuja, osaksi niiden lyhyen keston ja tarkkaan sanellun toimeksiannon vuoksi.

VN-TEAS-hankkeiden lopputuote eli raportti ei käy läpi tieteellisen käytännön mukaista vertaisarviointia. Vertaisarviointi on todettu vaikeaksi hankkeiden aikataulun ja suuren määrän vuoksi.

Laadunvarmistuksesta vastaa ohjausryhmä, joka koostuu ministeriöiden edustajista, joilla ei välttämättä ole tutkijakoulutusta ja joiden voi olla vaikeaa säilyttää riittävä puolueettomuus – erityisesti, jos tutkimus arvioi kriittisesti heidän edustamaansa toimintakenttää. Keskusteluja on tosin käyty siitä, että VN-TEAS-hankkeille tehtäisiin pistokokeena tieteellistä arviointia.

VN-TEAS hankkeiden kohdalla ei siis voida puhua tieteellisestä tutkimuksesta. Tämä lienee selvää tutkijoille, jotka hankkeita toteuttavat, mutta ei niinkään suurelle yleisölle tai myöskään kaikille ministeriöiden edustajille.

Mitä on saatu ja opittu?

Kumpikin instrumentti puolustaa paikkaansa ja tehtäväänsä, vaikka epäkohtia on havaittu. Tutkitun tiedon tarve yhteiskunnassa ja päätöksenteossa ei ole kadonnut vaan päinvastoin lisääntynyt ongelmien muuttuessa yhä monimutkaisimmiksi.

TULA-uudistusta arvioineen hankkeen mukaan  sekä STN- että VN TEAS -instrumentit ovat mahdollistaneet ja lisänneet tutkimuksen yhteiskunnallista vuorovaikutusta. Raportissa todetaan, että ”tutkijayhteisöjen, julkishallinnon, elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden välinen yhteistyö on monipuolistunut”.

VN-TEAS-hankkeilla on oma roolinsa nopean täsmätiedon tuottajana.

Kokonaisuutta tarkastellen VN-TEAS-hankkeilla on oma roolinsa nopean täsmätiedon tuottajana. Instrumentti on vastaus tiedepoliittisen ilmapiirin mukaiselle ”tiedon tilaamiselle” joka huomioi erityisesti valtionhallinnon tarpeita. Kyse ei olekaan perinteisessä merkityksessä ymmärretystä tieteellisestä tutkimuksesta, vaan omanlaisestaan formaatista.

Ensimmäiset STN-tutkimushankkeet ovat juuri päättymässä ja niiden vaikuttavuuden arviointi on käynnistynyt. Vaikka niiden laajemmasta yhteiskunnallisesta vaikuttavuudesta on hankala vielä sanoa mitään, ainakin strateginen tutkimus on synnyttänyt uudenlaista akateemista osaamista ja kehittänyt tutkijoiden asiantuntijuutta. Hankkeet jalostavat transdisiplinäärisiä tutkijoita, jotka osaavat käyttää uusia vuorovaikutteisia tiedon yhteistuotannon tutkimusmenetelmiä tutkimuksen tekemisessä.

Kaisa Korhonen-Kurki on ympäristöpolitiikan dosentti, joka toimii strategisen tutkimuksen ohjelmajohtajana sekä tutkijana ja tutkimuskoordinaattorina Helsingin yliopistossa ja on toiminut tutkijana ja toteuttajana VN-TEAS-hankkeessa.

1 kommentti

  1. Pertti Ahonen 4.6.2019 - 16:28

    TEAS-kokeneena arvioin asiaa siten, ettei TEAS-hankkeisiin pidä sitoutua, jos kaihtaa raportointia toiminnan edistymisestä ohjausryhmälle. Totta kyllä on, että TEAS-työskentely on siinä mielessä konsultoivaa, ettei asiantuntijatiimin eikä sen yksittäisen jäsenen oikein sovi ryhtyä kinaamaan “ohry:n” tai edes sen kenenkään jäsenen kanssa.

    Usein on tuntunut siltä, ettei “poliittista ohjausta” tule, koskapa ohry:n jäsenet ovat virkamiehiä. “Hallinnollista ohjausta” saattaa kyllä tulla. Toisaalta sikäli kuin ohry:t edustavat useita ministeriöitä, selvitystiimillä ei ole vastapuolenaan yhteistahtoista ohjaustahoa.

    Allekirjoitan sen jutussa esiintyvän ajatuksen, että monet TEAS-hankkeista ovat budjeteiltaan niin rajoitettuja, ettei niissä oikein ole saumaa yliopistoja ajatellen. Erityisesti mikäli tulisi soveltaa kokonaiskustannusmallia sotu-kertoimineen ja yleiskustannuskertoimineen, pikkuiset budjetit kuluisivat pääasiassa noiden lisäerien maksamiseen ja työajan kustantamiseen jäisi vain rahoituksen rippuset.

    Sikäli kuin TEAS-hankkeet korvaavat esim. eri ministeriöiden aikanaan erikseen kohdentamia erillisiä tutkimusvaroja, odottaisin TEAS-mallin tukeneen standardointia ja ties vaikka vuoropuhelua ministeriöiden kesken. Niiden “savupiippuja” ja “siiloja” on sen sijaan tuskin päästy TEAS-kautta kaatamaan.

    Mielestäni TEAS-hankkeisiin voi kiinnittää vastaavanlaisia toiveita kuin aikanaan esim. eräisiin kehitysyhteistyötä palvelleisiin selvitys- ja arviointihankkeisiin sekä muihinkin aikaisempiin ministeriöiden teettämiin sopimustutkimushankkeisiin. Tuollaiset hankkeet voivat tarjota tutkijalle korvaamattomia mahdollisuuksia perehtyä konkreettisiin kohteisiin, joista etäälle tutkija saattaisi muuten jäädä. Ties vaikka hankkeet katalysoisivat spin-offeinaan myös puhdasta akateemista tutkimusta. Toki kysymys on kuitenkin vain TEAS-sabluunan mahdollisesta toissijaisesta suotuisasta vaikutuksesta, ei sen sijaan TEAS:in läheskään keskeisimmästä tarkoitusperästä.

    Monen tekijätahon TEAS-tiimitkin saattavat olla opettavaisia yliopistolaiselle. Tuskinpa meille on haitaksikaan välillä silmäillä myös sitä, mitä “reaalimaailmassa” tapahtuu.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*