Muuttuvan Moskovan maailmanpolitiikkaa

Lukuaika: 2 min.

 

Venäjän pääkaupunkia ollaan muokkaamassa uuteen uskoon. Esillä on visio laajenevasta maailmankaupungista, ’Suuresta Moskovasta’. Hanketta motivoivat paitsi Moskovan rakennemuutoksen aiheuttamat kaupunkielämän käytännön ongelmat, myös uudenlainen maailmanpoliittinen logiikka, kirjoittaa Anni Kangas.

Medvedevin yllättävä aloite

Presidentti Dmitri Medvedev teki aloitteen Moskovan laajentamisesta Pietarin kansainvälisessä talousfoorumissa kesällä 2011. Viime viikolla pian väistyvä presidentti järjesti kokouksen, jossa esiteltiin hankkeeseen liittyviä käytännön suunnitelmia. Tämä on aiheuttanut paljon keskustelua venäläisessä julkisuudessa. Ajatusta Moskovan laajentamisesta on pidetty yllätyksellisenä ja sen perusteluja on pohdittu.

Suunnitelma Moskovan laajentamisesta pannaan täytäntöön kuluvan vuoden heinäkuun alussa. Tuolloin kaupunki laajenee 2,5-kertaiseksi, kun siihen liitetään lännestä nyt Moskovan oblast’iin kuuluvia alueita. Tavoitteena on tehdä Moskovasta monikeskustainen kaupunki.

Pääkaupunkiin liitettäville alueille aiotaan rakentaa uusia keskustoja, jonne määrätyt toiminnot siirtyvät kaupungin historiallisesta keskustasta. Hallintokeskustaan siirretään federaatiotason ja kaupunginhallinnon virkamiesten työpaikat. Innovaatio- ja tiedekeskusta muodostuu Moskovaan liitettävistä innovaatiokylä Skolkovosta ja neuvostoajan tiedekaupunki Troitskista. Uusille alueille nousee myös kansainvälinen finanssikeskus sekä lääketieteelle, koulutukselle ja virkistykselle omistetut keskustat.

Urbaanin tilan uudelleenjärjestelyillä pyritään helpottamaan sellaisia arkipäivän ongelmia kuten suurkaupungin kroonisia liikenneruuhkia. Moskovan liikenneongelmien syynä pidetään kaupungin nykyrakennetta. Vielä parikymmentä vuotta sitten työvoimaa tarvittiin huomattavasti kaupungin laidoilla sijaitsevissa tuotantolaitoksissa. Tänään kaksi kolmasosaa työpaikoista sijaitsee kaupungin historiallisessa keskustassa, mutta valtaosa työntekijöistä asuu keskustan ulkopuolisilla asutusalueilla. Nykyisissä rajoissaan Moskova on myös ahdas: virallisesti kaupungissa asuu 11,5 miljoonaa asukasta, sinne virtaa uusia asukkaita. Moskovan väestöntiheys on lähes 11 tuhatta asukasta neliökilometriä kohti.

Moskova vallan uudessa maantieteessä

Käytännön ongelmien rinnalla Moskovan muutosta ohjaa tietty maailmanpoliittinen visio. Urbaanin rakenteen muutosten odotetaan edistävän Moskovan nousua keskeisten maailmankaupunkien joukkoon. Tämä tekee Suuresta Moskovasta kiinnostavan kansainvälisen politiikan tutkijalle.

Panostukset Suureen Moskovaan ilmentävät murrosta vallitsevassa tavassa hahmottaa maailmanpolitiikkaa. Sen taustalla on ajatus ’vallan uudesta maantieteestä’. Siinä maailma hahmottuu ’virtojen tilana’ ja kaupunkiverkostojen rooli korostuu. Valtion maailmanpoliittisen aseman mittarina ei pidetä valtioterritorion kokoa, sotilaallista mahtia tai alueellisen kehityksen tasapainoisuutta. Tärkeää on kansallista tasoa alempien paikkojen merkitys globaalilla tasolla. Merkittävien kaupunkien tai paikkojen ajatellaan muodostavan keskenään ylikansallisia verkostoja kansallisvaltioiden tason ohi.

Tällaisen maailmanpoliittisen vision korostumista selittää kansainvälisen työnjaon murros: Yhtäältä siirtymä fordistisesta, paikkasidonnaisesta tuotantomuodosta kasaantumisen ’joustavuutta’ korostavaan taloudelliseen paradigmaan on merkinnyt tuotannon hajautumista. Toisaalta rahoituksen ja hallinnan funktiot ovat keskittyneet ’globaaleihin’ maailmankaupunkeihin tai kaupunkiseutuihin.

Suuri Moskova on yksi ilmentymä tällaisen globaalipoliittisen ajattelumallin jalkautumisesta venäläiseen politiikkaan. Hanketta ohjaa visio, jossa – väistyvän presidentti Medvedevin sanoin – maailma hahmottuu ’rajattomana teknologis-innovatiivisena tilana.’ Yksittäiset paikat kuvataan pisteinä, joiden kautta tieto, pääoma, kulutus ja merkitykset virtaavat. Huolta aiheuttavat Venäjän pääkaupungin heikot sijoitukset erilaisissa paikkojen maailmankaupunkistatusta arvioivissa mittauksissa.

Valtio väheksyy kansallista tasoa

Valtiostrategian tasolla Moskovan muutoksessa on kyse ’glokalisaatiosta’; valtiot keskittävät taloudellisen kehityksen voimavaroja strategisiin paikkoihin kuten tiettyihin kaupunkiseutuihin pyrkimyksenään asemoida niitä mahdollisimman edullisesti suhteessa globaaleihin taloudellisiin virtoihin. Suuri Moskova on selkeän valtiovetoinen hanke, ja olisikin väärin tulkita se merkiksi valtion merkityksen vähenemisestä globalisaation aikakaudella. Pikemminkin kyse on valtiotoimijoiden osallisuudesta uudenlaisten tilallisinstitutionaalisten muodostelmien rakentumiseen.

Suuren Moskovan visioon liittyvä ajatus kansallisen tason ja valtioterritorion merkityksen vähenemisestä on Venäjän tapauksessa mullistavaa sikäli, että se kyseenalaistaa perinteistä käsitystä maan suuresta koosta sen suurvalta-aseman takeena. Laajeneva Moskova rakentuu sangen erilaiselle tilalliselle mielikuvitukselle kuin neuvostoajalta tuttu ajatus Venäjästä Moskova-keskeisenä hämähäkinverkkona. Pääkaupunkia hahmotetaan nyt maailmanlaajuisen solmukohtien verkoston osana.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*