Nujerrus, armo ja anteeksipyyntöpuhe

Katumus, muutos, anteeksipyyntö ja anteeksianto ovat poliitikkojen puhevarantojen toistuvaa antia. Kuva: William-Adolphe Bouguereaun "The Remorse of Orestes" (1862)
Lukuaika: 3 min.

Tuli nujerrus, sitten armo ja anteeksipyyntöpuhe. ”Täydelliseksi en tule”, totesi Toimi Kankaanniemi seksiviestikohun jälkeen.

Millaisia retorisia strategioita Kankaanniemi käyttää ja miten poliitikot ovat pyytäneet anteeksi? Millaisia genusaspekteja ja maallikkosaarnan elementtejä tähän liittyy?

Politiikan anteeksipyyntöpuheissa tärkeintä on ollut säilyttää kasvot, persona, sekä ethos, uskottavuus, johon on tullut särö. Onnistunut anteeksipyyntöpuhe voi siivittää uran jopa uuteen nousuun.

Vuonna 2007 Ranskan presidentinvaaleissa Nicolas Sarkozy esitti puheen, jossa hän kertoi olleensa kova ja itsekäs, mutta muuttuneensa nähtyään elävältä poltetun naisen kasvot ja käydessään Shoah-muistomerkillä. J´ai change!

Kyse on eräänlaisesta satujen perusrakenteesta, pahasta pojasta, joka tekee täyskäännöksen. Entinen lähiöitä painepesureilla puhdistanut sisäministeri Sarkozy nähtiin kovana opettajatarmaista ja äitiyttä korostavaa vastaehdokastaan Ségolène Royalia vastaan.  Muutospuheesta lähtien Sarkozyn suosio alkoi nousta. Vuonna 2012 Sarkozy tunnusti myös muuttuneensa nähtyään kurjuutta.

Ruotsi: Tobleroneaffären ja Schymanaffären

Ruotsalaisesta poliittisesta historiasta tunnetaan veroskandaali Schymanaffären vuodelta 2003. Ennen sitä Gudrun Schyman oli humalassa gaalassa ja toisen kerran pissasi housuihinsa julkisesti. Hän ehti kuitenkin televisiostudioon myöntämään alkoholiongelmansa ja kertoi menevänsä hoitoon. Vuonna 2003 Schyman jäi kiinni verovilpistä ja erosi.

Ruotsalainen retoriikan tutkija Göran Hägg (2007) pitää sittemmin feministipuolueen perustanutta Schymania ”retorisena ihmeenä”. Ruotsalaisten naisten retoriikasta kirjoittanut professori Brigitte Mral (2011) näkee Schymanin retoriikan arkipäiväisenä, suorana (“rakt på sak”) ja läheisenä.

Mona Sahlinin vuoden 1995 Tobleroneaffären ei ratkennut yhtä hyvin.  Sahlin jäi kiinni siitä, että oli ostanut valtion luottokortilla tavaroita itselleen. Sahlin aloitti kuitenkin puheensa puolustelemalla ja hyökkäämällä, ei myöntämällä virheitä. Hän kertoi siitä miten hänellä oli vaikeaa. Tämä oli virhe.

Josefine Vuorenmaan( 2013) mukaan miesten ja naisten käyttäytyminen kriisikommunikaatiossa on erilaista. Miehet enimmäkseen sopeutuvat tilanteeseen.

Kulttuurisesti suhtautumisella vilppiin on eroja, esimerkiksi Ranskassa vuonna 2015 ex-ministeri Rachida Dati jäi kiinni siitä, että oli käyttänyt valtion luottokorttia Hermés-liikkeessä. Datia ei tuomittu julkisesti.

Kankaanniemen kirjoitus

Toini Kankaanniemen blogikirjoitus seksiviestien jäljiltä on otsikoitu ”Nujerrus ja armo”. Se sisältää muun muassa lyhyitä lauseita, toistoa ja käänteistä sanajärjestystä.

Sanastoltaan Kankaanniemen kirjoitus sisältää samoja sanoja kuin Timo Soinin blogi, jossa adjektiivit ”nöyrä” ja ”rankka” mainitaan usein. Rankan rinnalla mainitaan vastakohtaispari ”helppo”.

Soini muun muassa siteeraa eduskuntavaalien 2007 jälkeen Maalaispapin päiväkirjaa ja toteaa, että ”Mitä siitä, kaikki on armoa”. Soini on myös kertonut, ettei ole täydellinen samaten Kankaanniemi korostaa ”Täydelliseksi en tule”.

Kankaanniemen ja Soinin puheissa on eräänlainen paasilinnalainen ja suomalaisen iskelmän peruskaava, jossa mies murtuu ja yhteiskunta asettuu vastaan, mutta mies voittaa vastukset ja palaa jälleen yhteisöönsä. Miehen elämää arvottaa työ (”leikkasin ruohoa ja osallistuin EU-pakettiin”) ja hän ei kevytlevitteitä kumartele. Miehen ja naisen ero on selvä. Soini on siteerannut Raamatun lisäksi jonkun kerran Paasilinnaa. ”Olen onnellinen mies”. Kankaanniemi on kärsinyt omassa seurassaan.

Länsimaisen kulttuurin elementit ja maallikkosaarnan kaava

Suomalaista urheilusankaruutta tutkinut Kalle Virtapohja (1998) huomauttaa, että sankaruuteen liittyvät vaikeudet, vetäytyminen yksinäisyyteen ja isän hyväksyntä. Julkisesti on pyytänyt anteeksi Suomen kansalta muun muassa Mika Myllylä. Kankaanniemen kirjoitus myötäilee tätä. Samaten se esittää Päivikki Suojasen (1988) maallikkosaarnan kaavan, joka lopetetaan armahdukseen, ikään kuin papin aameneen.

“Nujerrus ja armo, totesi Timo Soini. Molemmat osuivat kohdalleni. Armo on ihmeellinen. Kun rikkomuksensa ja syntinsä tunnustaa ja niitä katuu, saa anteeksiannon ja rauhan sisimpäänsä. Niin olen kokenut.”

Suomalaista saarnakulttuuria tutkinut Suojanen (1988) sijoittaa maallikkosaarnaajien puheeseen niin sanottu minimointipuheen. Tällä tarkoitetaan sitä, että nöyryyttä tuodaan esiin kristillisenä hyveenä. Näin toimii myös Kankaanniemi. Hän kertoo ettei ole ”täydellinen”.

Miksi Kankaanniemen kirjoitus on toimiva? Se ei hyökkää, vaan tunnustaa. Samalla hän kertoo, mitä on kokenut. Mutta keneltä Kankaanniemi pyytää anteeksi? Tuoko kirjoitus takaisin Kankaanniemen ethoksen?

Tekstistä nousee esiin rehellinen, syntinsä tunnustanut mies. Kankaanniemen kirjoitus kertoo ennen kaikkea perussuomalaisten sisäisestä viestinnästä ja johtajuudesta, jossa keskeiset ainekset ovat toisto, vastakohtaisparit, nöyryys ja kristillisyys. Perussuomalaiset Timo Soinin johdolla käyttävät useita maallikkosaarnaan liittyviä retorisia strategioita, joiden tehtävä on herätellä, ravistaa ja vahvistaa yhteisöllisyyttä. Kaikki on armoa.

Lähteet

Hägg, Göran: Retorik i tiden. Aktuella exempel och praktiska tips. W&W. 2007.

Mral, Brigitte: Talande kvinnor : kvinnliga retoriker från Aspasia till Ellen Key. 2011.

Suojanen, Päivikki: Ylipuhujat. Uskonnon näkökulmia saarnapuhumiseen. Kirjapaja 1988.

Virtapohja, Kalle: Sankareiden salaisuudet. Journalistinen draama suomalaista urheilusankaria synnyttämässä. Journalistiikan väitöskirja. Jyväskylän yliopisto. 1998.

Vuorenmaa, Josefine: Svenska politikers försvarstal : En studie i kriskommunikation, apologia, statusläran och genus. Kandidatavhandling. Örebro Universitet. 2013.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*