Onko taide tai kulttuuri välttämätöntä? Guggenheimkin Kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivillä

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivillä Helsingin metsätalolla puhuttiin taloudesta ja politiikasta.
Lukuaika: 3 min.

“Taide ei ole välttämätöntä!” Näillä sanoilla avasi Kulttuuripolitiikan tutkimuksen päivät Minna Sirnö, Taiteen edistämiskeskuksen (Taike) johtaja, 16.5.2013. Sirnön mukaan Tampereen ammattikorkeakoulu perusteli näin taiteen opintolinjan lakkauttamista. Kuitenkin Sirnön ja perustuslain mukaan taide on perusoikeus.

Poliittinen päätöksenteko Suomessa perustuu taideasioissa pitkälle mutuun, vaikka tutkimustietoa olisi saatavissa. Ruotsissa poliittinen päätöksenteko nojaa tutkimukseen, Suomessa tutkimustuloksiin perehtyy vain muutavat “tosiuskovaiset”, Sirnö painotttaa. Taikella voisi jatkossa olla rooli kokoamassa tutkijat, taidejournalistit ja taiteilijat, ja viemällä eteenpäin tutkimustuloksia.

”Kulttuuri on perustarve”, totesi emerita professori Pirkkoliisa Ahponen Joensuun yliopistosta. “Kulttuuripoliittisella tutkimuksella oma erityisluonteista, sillä se nostaa esiin sen, mikä kulttuurissa on politiikkaa ja meidän tehtävä on tehdä analyyseja siitä.” Tutkijalla on mahdollista löytää sosiaalisen ja globaalin oikeudenmukaisuuden konflikteja ja kertoa niistä myös poliittisille vaikuttajille. Nykyisessä kulttuuripolitiikassa kietoutuvat Ahposen mukaan osallisuus, kansalaisuus, järjestöjen rooli yhteen julkisen vallan ja yritystoiminnan kanssa. Medialla on olennainen kulttuuripoliittinen merkitys nostaessaan esiin tiettyjä kulttuurituotteita.

Mustarinda-seuran perustajajäsen Antti Majava, kysyi nähdäänkö taiteilija yhteiskunnan moniosaajana, jolla ei ole osaa eikä arpaa mihinkään? Itse taiteelle ei jääkään tilaa. Tilaajavaikutus näkyy tutkimuksissa, joissa selvitetään taiteilijan ansaintalogiikkaa. Ottaako kulttuuripolitiikan tutkimus annettuna yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset? Kulttuuripolitiikan tutkimus myös luo ympäristöä, missä taidetta ja kulttuuria tehdään. Jos neoliberaalit arvot ovat läsnä taustaoletuksina tässä tutkimuksessa, ne myös ankkuroituvat kulttuuripolitiikkaan, taiteen ja kulttuurin toteuttamiseen. ”Toivoisin, että kulttuuripolitiikan tutkimus, taide ja kansalaisuus laajastikin alkaisi uskoa siihen, että meillä on monenlaisia mahdollisuuksia ja suuntia, joihin voidaan mennä.”

Kulttuuriyrittäjyyden dosentti Annukka Jyrämä Aalto yliopistosta totesi, että kuluttajat nähdään subjekteina, jotka myös tuottavat kokemusta kulttuurista. Tuotteetkin ovat palveluita, jotka sisältävät ostajan ja tuottajan kokemuksen ja luoman sisällön. On pohdittava, miten politiikka vaikuttaa siihen, miten suhteita ja verkostoja ylläpidetään ja millaisia toimintatapoja rakennetaan. Kaikessa toiminnassa taustalla ovat erilaiset arvot ja arvomaailmat, jotka kohtaavat. Selvitetään millaisia strategioita on ja miten mitataan erilaista vaikutuksia tai tuloksia saadaan.

”Pitäisi tutkia sitä, miten liiketalouden käsitteet sopivat kontekstiin, kun niitä siirretään taiteen tekemiseen ja kulttuurintuotantoon. Voiko niitä ottaa niin helposti sovellettavaksi, vai onko niissä sellaisia piilovaikutuksia, joita ei pystytä näkemään. Miten arvomaailma siirtyy toiseen kontekstiin?” Jyrämä korostaa.

Paneelin puheenjohtaja, Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiön tutkimusjohtaja Ritva Mitchell totesi, että luovan talouden ja luovien toimialojen myötä erityisesti sanasto on tullut osaksi tutkimusta ja kulttuuripolitiikan kenttää. Kulttuuripoliittisen kielen muuttuminen on esillä myös paneelissa.

”Kulttuuripolitiikassa elitismin peikko väijyy takana. Pitää selvittää ja luoda perustarpeet. Mutta onko niin, että sillä ei ole väliä, että mitä joku laite tekee, kunhan se on hyvän näköinen?” Ahponen totesi siteeraten erästä entistä kulttuuriministeriä. ”Kun analysoidaan kulttuuripolitiikkaa ja politiikkaa, pitää selvittää, se mikä on ’markkinat’, joihin vedotaan”, Majava. Jyrämän mukaan kulttuuripolitiikan tutkimuksessa ”kentät” ja ”maailmat” ovat samankaltaisia käsitteitä. ”Ennen me tutkittiin tuloja, nyt me tutkitaan ansaintalogiikkaa”, Mitchell totesi.

Intohimon kulttuuripolitiikka?

Onko kulttuuripolitiikka virkamiesten harmaata puuhastelua tai pelkää taloutta? ”Keskustelun puute on ollut häiritsevintä”, kommentoi Majava kulttuuripoliittista muutosta, joka alkoi 1990-luvulla.

”Tällä hetkellä kulttuuripolitiikka näyttäytyy hallinnonuudistuksina, budjettipäätöksinä tai kielenkäyttönä, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä ja näennäisesti vailla ideologiaa. Onko kulttuuripolitiikka muuttunut politiikattomaksi, pitäisikö ideologian näkyä ja mikä rooli tässä voisi tutkijoilla olla?” kysyi Taiken Paula Karhunen yleisöstä.

”Kuitenkaan kaikissa maissa taiteen ja talouden välinen konflikti ei ole dominoiva”, kommentoi Unkarista juuri palannut Cuporen Pasi Saukkonen. ”On myös huomioitava, että teknologisen uudistuksen kautta kulttuuripolitiikka muuttuu ja tutkimuksen tulisi muuttua sitä myötä.”

Helsingin kaupunginvaltuuston kulttuuripolitiikan argumenteinkin niukasti tyrmäämä Jätkäsaaren tornihanke ja vuosi sitten tyrmätyn Guggenheimin paluu nostettiin esille myös avauksessa. Nämä todistavat, että kulttuuripoliittiset kysymykset herättävät yhä suurta intohimoa, niin poliitikoissa, mediassa kuin kansalaisissa.

Perjantain erikoispaneeli (Metsätalo, sali 1, klo 13-14.30) nostaa esiin uusia näkökulmia kulttuuripolitiikan tutkimuksesta. Osanottajat on nostettu esitelmäehdottajien joukosta muodostamaan kiinnostavan kokonaisuuden.

Paneelisteista Maaria Linko (Helsinki) käsittelee Guggenheimia Helsingin toimijatahojen kamppailuna, Kaisa Kärki (Jyväskylä) osallistumattomuutta, Ahti Lassila (Tampere) Kulttuurin, politiikan ja talouden uudelleenartikuloitumista, Kaisa Rensujeff (Taike) taiteilijoiden asemaa 2000-luvun Suomessa ja Satu Silvanto taideprojekteja asuinalueilla, yleisötyötä ja yhteisötaidetta.

Kulttuuripolitiikan tutkimuksen päiville ilmoittautui noin 35 esitelmänpitäjää. Etukäteen ilmoittautuneita osanottajia oli kaksi kertaa enemmän kuin esiintyjiä. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seuran vuosikokous pidetään Metsätalolla perjantaina 17.5. klo 14.45. Vuosikokous on kaikille avoin. Siinä voi liittyä seuran jäseneksi. Kulttuuripolitiikan tutkimuksen seura on liittynyt politiikasta.fi-yhteistyöhön keväällä 2013.

 

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*