Kysymys jää toimittajatyyliin ”nähtäväksi”. Äskettäin Suomessa vieraillut Unkarin pääministeri Viktor Orbán on tunnetusti hyvä puhuja, jolla on ollut paljon seliteltävää maansa nykyisistä poliittisista käytännöistä sisarpuolueelleen kokoomukselle, kirjoittaa Heino Nyyssönen.
Vai onko kenties niin, että unkarilaiskollega onnistui lopulta vakuuttamaan Jyrki Kataisen eurooppalaisista realiteeteista, joissa läpinäkyvyys ja reilu integraatio ovat vain pohjoismaista toiveajattelua?
Orbánin propagandamatka
Orbán oli propagandamatkalla Suomessa kirkastamassa maansa tahriintunutta mainetta. Strategiaan ovat kuuluneet ongelmien vähättely ja vastustajien syyttely: edeltäjien aiheuttaman kriisin takia on säädetty niin ja niin monta lakia, ja vain niin ja niin harvan kanssa on ollut ongelmia EU:ssa.
Pääministerin näkökulmasta ongelmat ovat pikemminkin johtuneet kotimaisesta ja kansainvälisestä oppositiosta. Maassa on kerrankin kansallinen hallitus, jota globaalin vasemmiston ja liberaalien puoluepolitiikka horjuttaa tavoitteenaan kumota laillinen hallitus vuoden 2014 vaaleissa. Jos Viktor Orbán ei oikeasti ajattele näin, hänen poliittisesta ajattelustaan on aika vaikea sanoa mitään täsmällistä. Valta ja sen säilyttäminen ovat kuitenkin kaikki kaikessa.
Unkarilainen Nezöpont Intézet arvioi äskettäin, että Länsi-Euroopassa ja Yhdysvalloissa 2012 ilmestyneistä Unkari-artikkeleista 57% oli kriittisiä ja 6% positiivisia. Yksittäisistä julkaisusta wieniläinen Der Standard oli kriittisin ja maista Saksa.
Tähän kuvioon mahtuu myös Helsingin Sanomat, jonka toistuvaan haastattelupyyntöön pääministeri ei ole löytänyt aikaa. Kun itse yritimme haastattelua Suomi-Unkari -lehteen, kysymykset olisi pitänyt toimittaa ennakkoon. Vastaukset olisi mahdollisesti saatu kolmen viikon kuluttua. Helsingin Sanomien kirjoittelu on kieltämättä ollut jonkin verran särmikästä. Kun jutuista kuitenkin kuoritaan ylimääräinen kuorrutus, on selvää, ettei vika ole peilissä.
Pääministeri Viktor Orbánilta jää huomaamatta, että myös hänen toimintansa vaikuttaa Unkari-kuvaan. Orbánin julistama vallankumous äänestyskopissa, uusi perustuslaki ja hankaukset EU-komission kanssa eivät ole olleet omiaan lisäämään maan kansainvälistä vetovoimaa.
Orbán aloitti liberaalina kaupunkilaisporvarina, joka 1994 vaalitappion jälkeen käänsi Fidesz-puolueen suunnan. Äärikansallisena tunnetun Jobbikin edustajat valittavat, että Fidesz vie nykyisin heidän pelitilansa. Populismi on hyvä renki mutta huono isäntä. Ennen vuoden 2010 vaaleja päällimmäisiksi jäivät lupaus miljoonasta uudesta työpaikasta sekä epämääräinen ”Jo riittää” –iskulause.
Unkarin kansainvälinen maine koetuksella
Unkarilla on neljä keskeistä ongelmakohtaa, jotka ovat pilanneet sen mainetta: medialainsäädäntö, kaksoiskansalaisuus, perustuslaki ja talouspoliittiset poukkoilut. Hieman kärjistetysti sanottuna 2011 medialaissa viimekätinen päätösvalta olisi ollut pääministeri Orbánilla.
Yksipuolinen ilmoitus kaksoiskansalaisuuden myöntämisestä naapurimaiden unkarilaisille sotki välejä. Slovakia vastasi poistamalla kansalaisuuden niiltä kansalaisilta, jotka ottavat vastaan Unkarin kansalaisuuden. Myös kansalaisuuden käsitteen kannalta ratkaisu oli ongelmallinen: ensimmäisessä vaiheessa siihen ei kuulunut äänioikeutta Unkarin valtiollisissa vaaleissa.
Fideszin voitto johtui yhtäältä edellisen hallituksen epäonnistumisista ja toisaalta poikkeuksellisen monimutkaisesta vaalijärjestelmästä, jossa 53 prosenttia äänistä tuotti 68 prosenttia paikoista. Unkarin vaalijärjestelmä palkitsee voittajaa, kuten esimerkiksi 1994, jolloin sosialistipuolueen ensimmäisen kierroksen 33 prosentin kannatus tuotti toisella kierroksella parlamenttienemmistön.
Unkarissa on ollut käytössä sekä enemmistön että suhteellisen vaalin yhdistävä järjestelmä. Fidesz sai suunnilleen saman verran ääniä kuin vasemmisto ja liberaalit vuonna 2006, mutta tällä kertaa kahden kolmasosan enemmistön. Nyt Fidesz on muutattanut lakia siten, että vuonna 2014 parlamentin enemmistö (106/199) valitaan brittityyliin enemmistövaalilla. Vaikka sen oletetaan suosivan hallitusta, Georgiassa samantapaisella järjestelmällä hallitus yllättäen hävisi viime syksynä.
Virallisesti kristillisdemokraateilla ja Fideszillä on omat parlamenttiryhmänsä. Se, ovatko ne lopulta yksi ja sama, näyttää menevän sekaisin jopa niiden kannattajilta. Vaalien jälkeen Fidesz katsoi saaneensa mandaatin myös uuden perustuslain luomiseen. Laki vietiin läpi ilman kansanäänestystä sekä huolimatta EU:n ja perustuslaillisuutta edistävän Venetsian komission arvostelusta.
Suomessa perustuslain muuttaminen kiireellisenä tarvitsee viiden kuudesosan enemmistön. Kun kysymys oli kokonaan uuden perustuslain hyväksymisestä 1990-luvun lopussa, siihen tarvittiin kaksi eduskuntaa ja vaalit välissä.
Siinä missä esimerkiksi Egypti järjesti kansanäänestyksen uudesta perustuslaista, Unkari ei sitä tehnyt. Unkarissa vuoden 1949 perustuslaki muutettiin perin pohjin pyöreän pöydän neuvotteluissa 1989, mutta kokonaan uusi perustuslaki jäi säätämättä. Unkarin ja Egyptin rinnastaminen ei ole välttämättä liian kaukaa haettua. Arabikevättä on jo verrattu Itä-Euroopan murrokseen vuonna 1989.
Toimiva enemmistödemokratia?
Joidenkin mielestä Unkari on enemmistödemokratia ja sellaisenaan toimii hyvin. Fidesz on ennättänyt muuttamaan lakeja jo nyt enemmän kuin koko järjestelmämuutoksen ensimmäinen parlamentti yhteensä. Perustuslakituomioistuin on useampaan otteeseen leikannut siivet lakitehtailulta. Uusin kriisi syntyi maaliskuussa, kun hallitus päätätti, ettei perustuslakituomioistuin voi puuttua lakien sisältöön vaan muotovirheisiin. Tilanne on nurinkurinen, sillä periaatteessa voidaan puhua jo parlamentin tyranniasta. Oppositiota lähellä olevat arvioivat klassisen vallanjako-opin päättyneen.
Periaatteessa hallituksella oli tiedossaan Venetsian komission vuoden 1995 arvio, jossa se piti silloista perustuslakiesitystä liian helposti kahden kolmasosan enemmistöllä muutettavana. Lain voimaantulo olisi varmistettava kansanäänestyksellä – tuolloin perustuslakiprosessi kaatui vasemmiston ja liberaalien riitelyyn.
Nyt valuvika onkin hätiköidyssä perustuslaissa, joka mahdollistaa tällaisen riskin. Jos Fidesz ei tiennyt kritiikistä vuonna 2011, sekä Venetsian komissio että EU muistuttivat asiasta – turhaan. Unkarilaiset ovat puuhanneet varjokomissiota Venetsian komission ”asenteellisuuden” takia. Venetsian komissio antaa seuraavan arvionsa kesäkuussa. Hallituksen mielestä maaliskuun muutokset olivat pelkästään teknisiä. Onkin totta, että rekisteröintipakko vaaleissa jäi pois.
Silti perustuslakituomioistuimen pitäisi nyt mitätöidä aiemmat päätöksensä tai tarkastella, että ne ovat yhteensopivat uuden perustuslain kanssa. Voidaan myös epäillä, ettei esimerkiksi opiskelijoiden lainojen sitominen työskentelyyn kotimaassa kuulu perustuslakiin ja on vastoin työvoiman vapaata liikkuvuutta.
Ei ole ensimmäinen kerta, kun pääministeri Orbán olisi voinut toimia toisin. Sekä EU-komission puheenjohtaja Barroso että Euroopan neuvoston pääministeri Jagland varoittelivat, ettei muutosta kannata ajaa läpi ennen kuin tiedetään, onko se yhteensopiva EU-lainsäädännön kanssa. Ei ollut myöskään ensimmäinen kerta, kun Unkarin kansallismielinen hallitus iski päätään seinään. Oliko kysymys pelkästä unkarilaisesta kansallisylpeydestä on makuasia.
Itse näkisin, että taustalla on myös poliittinen kulttuuri, joka aliarvioi oppositiota ja poliittisia vastustajia. Unkarin demokratia ei saa täyttä tunnustusta kuten muut Visegrad-maat eli Puola, Slovakia ja Tshekki. Freedom Housen vuoden 2012 selvityksessä Unkarin vertailuryhmänä olivat Serbia, Bulgaria, Romania ja Kreikka.
Yleiseurooppalainen ilmiö?
Onko Unkari erityistapaus vai voiko maan nykytilanteen perusteella sanoa jotakin yleisempää Euroopasta? Unkari ei ole euromaa, ja on totta, että viimeaikaiset talousluvut ovat olleet paranemaan päin. Sen Orbán kuitenkin jätti sanomatta, että ne ovat toteutuneet EU:n silmälläpidon takia.
Taannoin EU koplasi Fideszin pyytämän talousavun demokratian parantamiseen ja perustuslain muuttamiseen. Sekin jäi kertomatta, että valtaan päästyään Fidesz muutti täysin edellisen hallituksen EU/IMF-tukeen nojanneen linjauksen.
Toisaalta kansallisradikaali Jobbik on tällä hetkellä eräs Euroopan vahvimmista ääriliikkeistä. Puoluekantansa ilmaisseista korkeakouluopiskelijoista arviolta kolmannes kannattaa Jobbikia. He ovat kaikki syntyneet 1990-luvun uuden kapitalismin aikana ja määrittäytyneet sukupolveksi 2006, jonka tulisi syrjäyttää sukupolvi 1989.
Yhtäältä avainasemassa on Fideszin sisäinen demokratia tai sen puute. Toisaalta pallo on Euroopan kansanpuolueen eli oikeistopuolue EPP:n sisäisessä kädenväännössä siitä, mitä kaikkea ”enemmistödemokratian” nimissä voi tehdä.
Pääministeri Viktor Orbán ei ole diktaattori, ei ainakaan sanan perinteisessä mielessä. Hänen johtamistavassaan on kuitenkin yksinvaltaisia piirteitä. Vaikka politiikassa sanat ovatkin jo tekoja, enemmänkin voisi tehdä. Myös uskottavuudella on väliä, jopa Euroopan unionissa.
Artikkelikuva: Ludovic Lepeltier & Damien Leblois, muutokset King / Wikimedia Commons
