Repeämän kuvat on tarkkasilmäinen ja tuhti analyysipakkaus hyvinvointivaltion eri puolista välillisesti dokumenttielokuvan silmin, dokumenttielokuvien kriittisiä viestejä tarkastellen. Repeämän kuvissa tutkijat ja dokumentaristit purkavat dokumenttielokuvan mahdollisuuksia ja ulottuvuuksia yhteiskunnallisessa analyysissä.
Mistä poliittiset puolueet puhuvat, kun ne puhuvat kansalaisista – meistä suomalaisista – tai kun ne puhuvat meidän hyvinvoinnistamme?
Eduskuntavaaliohjelmat ovat yksi areena, jossa puolueet määrittelevät neljän vuoden välein kansalaisuutta ja julkisen vallan suhdetta kansaan. Samalla puolueet luovat arvoihin perustuvia odotuksia siitä, millaisia kansalaisten tulisi olla.
Uudessa raportissa ollaan lupaavinaan laadukkaita palveluja kaikille ikääntyneille, mutta palvelujen konkreettisesta parantamisesta puhutaan vähän.
Suomalaisessa nykykeskustelussa korostetaan yhä enemmän kansalaisten omaa aktiivisuutta. Demokratiatutkimuksen näkökulmasta ilmiö on kaksipiippuinen: kansalaisten aktiivisuus ja kokemus yhteiskunnallisesta osallisuudesta on tärkeä tavoite, mutta yksilön vastuun korostamiseen monimutkaisten riskien leimaamassa yhteiskunnassa liittyy monenlaisia ongelmia.
Pohjoismainen hyvinvointivaltio pyrkii aktiivisesti tekemään kansalaistensa elämistä pidempiä ja laadukkaampia. Valtion puuttuminen biologisiin elämisprosesseihimme on osa tuntemaamme demokratiaa. Se ei kuitenkaan ole pelkästään demokraattisten järjestelmien yksinoikeus.
Kamppailu äänestäjistä on näkynyt demareiden lähentymisessä oikeistopopulistisen retoriikan kanssa. Pohjoismaisen sosiaalidemokratian taustalta löytyvä hyvinvointivaltionationalismi on yhteydessä oikeistopopulistiseen nationalismiin.
Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin.
Tempoilu hoitajamitoituksesta on oire ja osoitus siitä, että poliittista päätöstä vanhushoivan yhteiskunnallisen vastuun tasosta ei ole tehty.
