Akateeminen tutkimus suosii tiettyjä suuntauksia ja painotuksia. Samalla määritellään sitä, millainen tutkimus on tärkeää ja huomionarvoista – ja myös sitä, mikä ei ole. Neljä kansainvälisten suhteiden tutkijaa kertoo, mitkä ovat alan sokeita pisteitä.
Kansainvälinen politiikka ei ole enää valtioiden yksinoikeus. Paikallistason toiminta on kansainvälistynyt ja kaupungeista on tullut kansainvälisen politiikan toimijoita. Niiden intressit eivät välttämättä ole yhteneviä valtion ulkopolitiikan kanssa, mikä murentaa westfalenilaista järjestelmää alhaalta päin.
Väitöskirjaohjaaja Eero Palmujoen ehdotus näytti tutkimukselle suunnan, jota kohti myös nykyinen, väitöksenjälkeinen tutkimus kulkee.
Liberaalin opin ja politiikan voimaa heikentävät yhteisten arvojen ja monenkeskisten instituutioiden kyvyttömyys tuottaa tasapuolisesti hyvää elämää yksilöille ja kansakunnille. Realismin uskottavuutta nakertavat voimapolitiikan epäonnistuminen ja suurvaltakilpailun epäselvyys sekä vastuusta vetäytymiseen suosittavat mallit.
Kysy politiikasta on juttusarjamme, jossa tutkija vastaa esitettyihin kysymyksiin.
Kansainvälisten suhteiden tieteenalan uutena avauksena ja poikkitieteellisenä lähestymistapana planeettapolitiikka lupaa paljon. Se vastaa myös tieteenalan pitkäaikaiseen uudistustarpeeseen.
Turkin viimeaikaisen Venäjän-politiikan ymmärtäminen edellyttää Turkin muuttuneen länsisuhteen analysointia.
Yksi viimeisimmistä kansainvälisten suhteiden tutkimuksen kehityksistä on niin sanottu pragmaattinen käänne (pragmatic turn). Mutta mitä on pragmatismi?
Kansainvälisen politiikan tutkimuksessa on koettu monenlaisia käänteitä, muun muassa narratiivinen käänne.
Luottamus ei kansainvälisten suhteiden tutkimuksessa ole yksiselitteinen käsite.
