Tarhaminkkien koronarokotus ei ole järkevästi perusteltavissa

Kuva: Nettverk for dyrs frihet (CC BY-SA 3.0)
Lukuaika: 5 min.

Maailmassa, joka yrittää selvitä vakavasta kulkutaudista, mutta jossa puolet ihmisistä on vielä kokonaan immunisoimatta sitä vastaan, ei pitäisi rokottaa eläimiä suomalaisilla turkistiloilla.

Suomalaiset tarhaminkit rokotetaan koronavirusta vastaan ensimmäisinä eläiminä Euroopassa tammikuussa. Se tehdään pääasiassa, jotta voitaisiin turvata turkistarhauksen tulevaisuus maassa. Helsingin yliopisto osallistui rokotteen kehittämiseen.

Tämä ei nähdäksemme ole järkevästi perusteltavissa, koska rokotuksia ei tarvita turkistarhauksen tulevaisuuden turvaamiseksi, turkistarhauksen tulevaisuuden turvaaminen on epäeettinen tavoite ja vaikka rokotuksia tarvittaisiin turkistarhauksen tulevaisuuden turvaamiseksi ja vaikkei sen tulevaisuuden turvaaminen olisi epäeettinen tavoite, Helsingin yliopiston ei olisi pitänyt osallistua tutkimukseen eikä rokotteita pitäisi valmistaa minkeille.

 

Miksi rokote kehitettiin?

Aloitteen rokotteen kehittämiseen minkeille ja supikoirille teki syksyllä 2020 Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto FIFUR. Työhön osallistui Helsingin yliopiston uhkaavien infektiotautien tutkijaryhmä.

Liiton motiivi hankkeeseen ryhtymiselle oli elinkeinon taloudellinen tuottavuus. Koronavirus tarttuu helposti ihmisistä minkkeihin, ja muualla, maantieteellisesti läheisessä Tanskassakin, tuotantoeläimiä on tartuntavaaran takia joukoittain lopetettu. ”Eläinten suojaus rokotteella poistaisi suomalaisilta tarhaajilta ison huolen alan tulevaisuudesta,” kommentoi asiaa liiton tutkimusjohtaja Jussi Peura Ylelle.

Liiton motiivi hankkeeseen ryhtymiselle oli elinkeinon taloudellinen tuottavuus.

Helsingin yliopistossa hankkeeseen osallistuneen tutkimusryhmän johtaja apulaisprofessori Tarja Sironen oli samoilla linjoilla. Hän korosti tutkimustiedotteessa, että ”SARS-CoV-2 [viruksen] (…) leviäminen maatalouden, turkiselinkeinon ja Suomen luonnonvaraisten eläinten piirissä on pyrittävä ehkäisemään ennalta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti heti, kun siihen on tekninen valmius.”

Rokote kehitettiin keväällä 2021, vaikka vaikeuksiakin ilmeni. Kuten tutkimusjohtaja Peura totesi: ”Valmistusprosessissa ja raaka-aineiden saatavuudessa oli haasteita, kun samaan aikaan tehdään ihmisten rokotteita, jotka käyttävät pitkälti samoja raaka-aineita kuin me käytämme.”

 

Toimenpiteen olematon tarve

Ensimmäinen vastaväitteemme on, että rokotuksia ei itse asiassa tarvita turkistarhauksen tulevaisuuden turvaamiseksi, vaikka niin haluttaisiinkin tehdä. Tanskassa päädyttiin pandemian alkuvaiheessa lopettamaan miljoonia tarhaminkkejä, mutta tilanne ei enää ole sama, eikä se Suomessa ole vastaava missään vaiheessa ollutkaan.

Maassa on satoja tuhansia tarhaminkkejä ja tuhansia alalla työskenteleviä, mutta koko koronapandemian ajalta ei ole yhtään raportoitua tartuntatapausta sen paremmin ihmisistä turkiseläimiin kuin turkiseläimistä ihmisiinkään. Tässä on auttanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, Työterveyslaitoksen ja Ruokaviraston ohjeistuksen noudattaminen, jota jatkamalla tilanteen voisi olettaa pysyvän ennallaan.

On myös muistettava, että turkistarhaajat saavat halutessaan ihmisrokotuksista suojan, joka pienentää huomattavasti heihin kohdistuvaa riskiä. Minkkien rokottaminen tulee olemaan suhteettoman kokoinen investointi pienen ammattiryhmän työturvallisuuteen.

 

Tavoitteen epäeettisyys

Toinen vastaväitteemme on, että turkistarhauksen tulevaisuuden turvaaminen on epäeettinen tavoite. Perustelumme liittyvät eläinten asemaan, ympäristöhaittoihin ja elinkeinon yleiseen moraaliseen kestämättömyyteen.

Turkiksia varten kasvatettavat ja surmattavat eläimet viettävät koko elämänsä ahtaassa häkissä ilman mahdollisuutta lajiominaiseen elämään. Euroopan komission Eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tiedekomitea totesi jo vuosituhannen alussa, että tarhaeläimiltä on estetty luontaisten tarpeiden tyydyttäminen kuten liikkuminen, sosiaaliset suhteet, ravinnonetsintä, pesänkaivuu, poikastenhoito, saalistus ja uteliaisuus. Erilaiset voimakkaasta ahdistuksesta kertovat käyttäytymishäiriöt ovat tarhoilla yleisiä, ja tutkimukset osoittavat, että tarhaus aiheuttaa eläimille selvää stressiä ja turhautumista, eli arkikielisesti psyykkistä kärsimystä.

Maailmanlaajuisesti turkisteollisuus on kuoleva ala.

Turkisten ympäristötaakka on myös raskas. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus on osoittanut, että ne tuottavat keinomateriaaleihin verrattuna moninkertaisen määrän ilmastoa kuormittavia hiilidioksidipäästöjä ja vesistöjä rehevöittäviä typpi- ja fosforipäästöjä.

Maailmanlaajuisesti turkisteollisuus on kuoleva ala. Se on moraalisista syistä kielletty joko osittain tai kokonaan monessa Euroopan maassa, esimerkiksi Iso-Britanniassa, Itävallassa, Alankomaissa, Ranskassa, Norjassa, Belgiassa ja Virossa. Itävalta ja Alankomaat johtavat Euroopan unionin sisäistä koalitiota, joka pyrkii turkistarhauksen täyskieltoon maanosassa.

 

Hyväksyttävyys ja globaali oikeudenmukaisuus

Kolmas vastaväitteemme on, että vaikka rokotuksia tarvittaisiin turkistarhauksen tulevaisuuden turvaamiseksi eikä tämä olisi epäeettinen tavoite, Helsingin yliopiston ei olisi pitänyt osallistua tutkimukseen eikä rokotteita pitäisi valmistaa minkeille.

Helsingin yliopiston ei olisi pitänyt osallistua tutkimukseen, koska se toimii resursseilla, josta on vastuussa Suomen kansalaisille. Taloustutkimuksen marraskuussa 2020 tekemän kyselyn perusteella näyttää siltä, että jopa kolme neljäsosaa suomalaisista vastustaa turkistarhauksen tukemista julkisin varoin. Kehittämällä rokotteen uhkaavien infektiotautien tutkijaryhmä tuki epäsuorasti turkistarhausta julkisin varoin.

Nykyisessä globaalissa pandemiatilanteessa kaikki voimavarat pitäisi käyttää ihmisten immunisointiin erityisesti köyhemmissä maissa.

Rokotteita ei pitäisi valmistaa minkeille, koska nykyisessä globaalissa pandemiatilanteessa kaikki voimavarat pitäisi käyttää ihmisten immunisointiin erityisesti köyhemmissä maissa. Lokakuussa 2021 yli puolet maailman ihmisistä oli kokonaan rokottamatta koronavirusta vastaan. FIFURin tutkimusjohtajan huomio samoista raaka-aineista minkeille ja ihmisille lienee edelleen paikkansa pitävä.

Minkeille ei anneta ihmisille sopivaa rokotetta, joten tarhaeläimen saama annos ei suoraan jää saamatta keneltäkään muulta. Mutta kun käytetyt ainesosat ovat samat ja niistä on kilpailua, puolitoista miljoonaa minkkipiikkiä tehosteineen syö väistämättä epäsuorasti voimavaroja myös maailmanlaajuiselta rokotustoiminnalta. Kun niukat raaka-aineet käytetään tarhaeläimiin, ne ovat jossain poissa ihmisiltä.

 

Vastaväitteiden pätevyys

Väitämme siis, että minkkien rokotus ei ole tarpeellista, turkistarhauksen tulevaisuuden takaaminen on väärin, suomalaiset eivät tahtoisi tukea tarhausta julkisin varoin ja oikeudenmukaisuuden nimessä niukat voimavarat pitäisi kohdistaa pandemian globaaliin torjuntaan eikä rajatun suomalaisen ammattikunnan suojelemiseen elinkeinonsa aiheuttamalta riskiltä.

Kaikki eivät kuitenkaan ole kanssamme samaa mieltä. Tärkein kiista liittyy käsityksiin oikeudenmukaisuuden luonteesta. Siitä onkin monia tulkintoja, jotka ovat kaikki oikeita omien ennakko-oletustensa puitteissa.

Suomalainen maatalouspolitiikka ja biotalous perustuvat ihmiskeskeiseen ja kansallistaloudelliseen tulkintaan oikeudenmukaisuudesta.

Itse uskomme sellaiseen tulkintaan, jonka mukaan kärsimyksen aiheuttaminen eläimille on väärin ja kaikkien maailman ihmisten etu pitäisi ottaa myös kansallisissa päätöksissä huomioon. Näitä tukevat Suomen kansainväliset sitoumukset ja bioetiikan laajimmin hyväksytyt muutoin erimielisetkin periaatejoukot.

Suomalainen maatalouspolitiikka ja biotalous perustuvat toisenlaiseen, ihmiskeskeiseen ja kansallistaloudelliseen tulkintaan. Sen mukaan eläinten hyvinvointi hoituu vallitsevalla lainsäädännöllä ja oikeudenmukaisuus tarkoittaa Suomen maataloussektorin suojaamista tukemalla perinteisiä elinkeinoja ja panostamalla niiden tuottamattomaankin toimintaan.

Nähdäksemme kumpikin lähtökohta on kyseenalainen. Puutteelliseksi kritisoitu laki ei turvaa eläinten hyvinvointia, sillä päinvastoin laki mahdollistaa monia sellaisia käytänteitä, jotka tutkitusti aiheuttavat eläimille kärsimystä. Maatalous hyötyisi eettisesti kestävän tuotannon kehittämisestä. Valitettavasti kyseenalaista kansallista kantaa tukee osaltaan kansainvälisestikin vallitseva käsitys kestävästä kehityksestä ja sen ”jakamattomista tavoitteista”, niin kuin olemme muualla tuoneet esiin.

Jakamattomuuden periaate asettaa kestävän kehityksen toimissa käytännössä aina talouden etusijalle luonnon, ihmisten ja muiden eläinten hyvinvoinnin sijaan.

 

Johtopäätösten sitovuus

Eettisten johtopäätösten sitovuudessa on kolme tasoa. Ne voivat olla ehdollisia (hypoteettisia), toteavia (assertorisia) tai ehdottomia (kategorisia). Ehdollinen sanoo: Jos uskot, että X, sinun on tehtävä Y. Toteava sanoo: Koska uskot, että X, sinun on tehtävä Y. Kategorinen sanoo: Koska sinun on uskottava, että X, sinun on tehtävä Y.

Johtopäätöksemme on, että minkkien koronarokottaminen ei ole perusteltua eikä sitä pitäisi tehdä. Emme väitä sille kategorista statusta, koska oikeudenmukaisuuskäsitysten erilaisuus tekee siitä kiistanalaisen. Ehdollisesti se on sitova: Jos uskoo, että eläimille ei pidä aiheuttaa kärsimystä ja että niukat voimavarat pitäisi ohjata globaaliin pandemiantorjuntaan, minkkejä ei pitäisi rokottaa. Toteavasti se on sitova niille, jotka uskovat kanssamme samoihin premisseihin, niin kuin aika moni ymmärtääksemme tekee.

Rokotteiden patenttisuojan varjeleminen kansainvälisesti on tehnyt näkyväksi, että korporaatioiden voitot ajavat pandemian taltuttamisen edelle.

Suomalaiset minkkirokotukset ovat herättäneet huomiota kansainvälisestikin. Yhdysvalloissa aiheen nosti keskusteluun lääkäri ja tutkija Eric Feigl-Ding. Päätös ei kuitenkaan ole täysin yllättävä. Rokotteiden patenttisuojan varjeleminen kansainvälisesti on tehnyt näkyväksi, että korporaatioiden voitot ajavat pandemian taltuttamisen edelle. Tarhaminkkien rokottaminen nostaa selvästi esiin, kuinka monikansallisen lääkintäteollisuuden edut ja auringonlaskun elinkeinon turvaaminen ovat osalle suomalaista yhteiskuntaa tärkeämpiä kuin eläinten aseman parantaminen ja ihmiselämän globaali suojeleminen.

 

Maarit Laihonen on biotalouden oikeudenmukaisuuden tutkijatohtori Aalto-yliopistossa.

Matti Häyry on johtamisen filosofian professori Aalto-yliopistossa.

Elisa Aaltola on eläin- ja ympäristöetiikan dosentti ja tutkija Turun yliopistossa.

 

Laihonen, Maarit, Häyry, Matti & Aaltola, Elisa. 2021. ”Tarhaminkkien koronarokotus ei ole järkevästi perusteltavissa.” Politiikasta, 4.11.2021, https://politiikasta.fi/tarhaminkkien-koronarokotus-ei-ole-jarkevasti-perusteltavissa

2 kommenttia

  1. Hannele Pajari 5.11.2021 - 13:19

    Epäinhimillinen elinkeino tulee lopettaa myös Suomessa!

    Kehitysmaat odottavat rokotteita ja Suomi menee rokottamaan minkkejä elinkeinon turvaamiseksi.

    Häpeällistä toimintaa Suomelta!

  2. Miten ”järkevästi perusteltavissa” ja ”perusteltavissa” eroavat?

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*