Kesäkuussa 2020 käynnistynyt Korona-sarja eroaa siten normaaleista Politiikasta-lehden juttusarjoista, että kyseessä ei ole tiukasti määritelty aihepiiri. Korona-sarjan ideana on toimia temaattisena koosteena, jotta koronaviruspandemian maailmanpolitiikkaa ja yhteiskuntaa käsittelevät artikkelit löytyvät helposti yhden sarjan alta.
COVID-19 on tullut lähelle niin tutkijoita kuin tavallisia kansalaisiakin, ja sen vaikutukset ovat läpäisseet niin kansainvälistä yhteisöä kuin suomalaistan yhteiskuntaakin. Voitaneen puhua monella eri tasolla vaikuttavasta kriisistä. Näkökulmat poikkeuslakeihin, yksilöoikeuksien rajaukseen, yhteiskunnalliseen varautumiseen ja resilienssiin, kansantalouden tai jopa euro-alueen tulevaisuuteen sekä presidentin ja pääministerin välisiin valtasuhteisiin ovat kaikki, monien muiden ohella, muuttuneet viimeisten kuukausien aikana merkittävästi.
Kriisiä on tärkeä päästä ymmärtämään, eikä se aina ole helpointa kriisin keskeltä. Tässä juttusarjassa suomalaiset tutkijat kuitenkin avaavat tilannetta yleistajuisesti. Kriisiä koskevien tekstien kerääminen yhden temaattisen otsikon alle myös mahdollistaa myöhemmän analyysin siitä, miten kriisiin reagoitiin ja mitä siitä voidaan tutkimuksen kautta oppia. Tiedon kautta kriisi järjestyy eri lailla, ja myös mahdollisuudet hahmottaa laajemmin miten tästä jatketaan – kansallisesti ja kansainvälisesti – aukeavat lukijoille.
Rokotekriittisyyteen liittyy kahdenlaista epäluottamuksen kokemusta: vähittäin kehittyvää epäilyä ja nopeasti heräävää epäluuloa. Itse rokotteiden lisäksi moni kokee epäluottamusta myös suhteessa lääketeollisuuteen, terveysviranomaisiin ja terveydenhuollon instituutioihin.
Koronapandemian aikana teoreettinen kysymys poikkeustoimien oikeutuksesta ja niiden rajoista tuli ajankohtaiseksi. Poikkeustoimia koskevien teorioiden on uudistuttava kriisien mukana, sillä kriisit vaativat erilaisia poikkeustoimia ja paljastavat siten poliittisesta järjestyksestä eri asioita.
Suomi, Ruotsi ja Japani toimivat keskenään eri tavoin kevään 2020 koronakriisissä. Tämä näkyi myös siinä, kuinka maiden valtalehdet uutisoivat koulujen sulkemisesta ja siihen kytkeytyvästä lasten sairastuvuutta ja tartuttavuutta koskevasta tieteellisestä tiedosta.
Koronapandemian myötä terveys on otettu mukaan osaksi turvallisuuden ymmärrystä. Miten ja miksi näin on tapahtunut?
Maailmassa, joka yrittää selvitä vakavasta kulkutaudista, mutta jossa puolet ihmisistä on vielä kokonaan immunisoimatta sitä vastaan, ei pitäisi rokottaa eläimiä suomalaisilla turkistiloilla.
Haavoittuvuuden monikerroksellinen ymmärtäminen on välttämätöntä eettisesti kestävien pandemiapolitiikkojen luomiseksi. Pandemia haastaa suomalaisen yhteiskunnan rakenteita ja moraalia vielä pitkään.
Rokotusvastaisuutta alkoi esiintyä Suomessa ensimmäisen kerran 1900-luvun alussa. Historia auttaa ymmärtämään tämän päivän rokotekriittisyyttä ja -epäröintiä.
Suoratoistopalvelut menestyvät, festivaalit sinnittelevät siirtymällä osin verkkoon, mutta elokuvateattereille kulunut vuosi on ollut historiallisen huono. Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarjan toisessa jaksossa keskustellaan elokuvasta pandemian keskellä.
Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarja alkaa! Sarjan ensimmäisessä jaksossa keskustellaan pandemian vaikutuksesta suomalaisiin muusikoihin ja muihin musiikkialan toimijoihin.
Kulunut vuosi on ollut monelle sekä henkisesti että fyysisesti raskas. Koronarajoitukset ovat mullistaneet arjen rutiinit ja vaikuttaneet tapaan, jolla suhtaudumme muihin ihmisiin ympärillämme. Runoilija Sanna Karlström pohtii runossaan Ei saa koskea fyysisen kontaktin ja koskettamisen merkitystä jokapäiväisessä elämässämme.
