Kiinan arktinen diplomatia pyrkii vähentämään uhkakuvia

Lukuaika: 4 min. 

Kiinan tuore ja odotettu arktinen strategia pyrkii politiikanteon läpinäkyvyyttä lisäämällä vähentämään epäluottamusta, joita kiinalaisten kasvava kiinnostus aluetta kohtaan on luonut arktisten valtioiden keskuudessa.

Kiina on viime vuosien aikana kiinnostunut yhä enemmän osallistumaan arktisen alueen politiikkaan ja luonnonvarojen hyödyntämiseen, vaikka maa sijaitseekin kaukana pohjoiselta napapiiriltä. Kiinan arktista toimintaa motivoi ennen kaikkea napajään sulamisen alta vapautuvien luonnonvarojen hyödyntäminen ja niiden kuljettamisen mahdollistavat uudet merireitit Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.

Kiinan hallitus julkaisi perjantaina 26.1. ensimmäisen virallisen poliittisen asiakirjan, jossa linjataan maan poliittiset ja taloudelliset tavoitteet arktisella alueella. Strategiaa oli odotettu pitkään ja hartaasti.

Kiinan arktisen politiikkadokumentin on toivottu tuovan vastauksia ja selkeyttä siihen, millaisia suunnitelmia ja tavoitteita idän nousevalla suurvallalla maailman pohjoisimmilla alueilla on.

Arktisia toimijoita on huolestuttanut, millaisia vaikutuksia Kiinan arktisilla visioilla on kansainväliseen turvallisuuteen, arktisten valtioiden ja alkuperäiskansojen oikeuksiin sekä alueen hauraaseen luontoon. Kiinan läpinäkymättömäksi moitittu politiikka ei ole ollut omiaan vähentämään näitä huolia.

Nyt julkaistu arktinen strategia ei kuitenkaan tuo mainittavasti konkreettisia vastauksia näihin kysymyksiin. Dokumentti tarjoaa lähinnä yhteenvedon Kiinan eri kansainvälisissä konferensseissa aiemmin esittämistä puheenvuoroista. Uusia avauksia ei juuri löydy.

Kiinan arktisen politiikan tavoitteet pysyneet ennallaan

Kiinan arktinen strategia linjaa, että Kiina pyrkii lisäämään ymmärrystään ilmastonmuutoksesta ja hillitsemään sitä. Strategia ei kuitenkaan lupaa tiukentaa Kiinan omia tavoitteita kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

Arktinen ilmastonmuutos etenee huomattavasti nopeammin kuin ilmaston lämpeneminen monilla muilla maapallon osilla. Kiina on maailman suurin kasvihuonekaasujen tuottaja.

Kiinan lupaus päästövähennysten kiristämisestä olisi siis ollut hyvin tärkeää arktisen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi sekä osoittanut valtiolta todellista johtajuutta kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.

Kiinan arktinen strategia tekee selväksi, että Kiina haluaa hyödyntää arktisen alueen energiavaroja ja merireittejä tulevaisuudessa. Dokumentissa asetetut kaksi muuta tavoitetta – alueen vakauden ja rauhanomaisen kehityksen ylläpitäminen ja arktisen hallinnon kehittäminen – tukevat näitä tavoitteita.

Arktinen strategia osa laajempaa luottamuksen rakentamisen kampanjaa

Kiinan päätös vihdoin julkaista arktinen strategia ei sinänsä heijastele Arktiksen painoarvon yhtäkkistä kasvua Kiinan ulkopolitiikassa. Sen sijaan arktisen strategian julkaiseminen kuvastaa Kiinan pyrkimystä vähentää niin sanottuja Kiinan uhka -skenaarioita, joissa analysoidaan sen suurvalta-asemaan nousun riskejä muulle maailmalle.

Uhkakuvien vähentäminen on Kiinan kansainvälisen diplomatian kannalta tärkeää: se haluaa näyttää vastuulliselta suurvallalta muun maailman silmissä. Etenkin nyt, kun presidentti Donald Trumpin politiikka murentaa kansainvälistä luottamusta Yhdysvaltain halukkuuteen ja kykyyn jatkaa maailmanpolitiikan johtajana, on Kiinalle tärkeää rakentaa luottamusta Euroopan kanssa.

Myös Suomi on päässyt nauttimaan Kiinan luottamuksen edistämistoimista. Tästä konkreettisia esimerkkejä ovat presidentti Xi Jinpingin yllätysvierailu Suomessa viime keväänä sekä Ähtäriin saadut pandat.

Kiina vuokraa pandoja vain maille, joiden kanssa se haluaa syventää suhteita ja jotka eivät pidä turhaa meteliä Kiinalle epäedullisista asioista kuten ihmisoikeudet tai demokratia.

Pandadiplomatia onkin tärkeä osa Kiinan pehmeän vallan kasvattamista: se vuokraa pandoja vain maille, joiden kanssa se haluaa syventää suhteita ja jotka eivät pidä turhaa meteliä Kiinalle epäedullisista asioista kuten ihmisoikeudet tai demokratia.

Kiinan arktinen strategia on osa tätä laajempaa diplomaattista kampanjaa. Se pyrkii ennen kaikkea politiikanteon läpinäkyvyyttä lisäämällä vähentämään epäluottamusta ja väärinkäsityksiä, joita kiinalaisten kasvava kiinnostus aluetta kohtaan on luonut arktisten valtioiden keskuudessa.

Strategian retoriset valinnat pyrkivät lieventämään uhkia esittelemällä Kiinan yhä vastuullisempana globaalina toimijana. Lisäksi alueen vakauden ja turvallisuuden edistäminen nostetaan yhdeksi arktisen politiikan päätavoitteeksi.

Kiinan arktinen liiketoiminta palvelee talouskasvun jatkumista

Kiinan arktinen strategia heijastelee valtiojohdon vankkaa halua turvata talouskasvun jatkuminen ja talouden rakennemuutoksen onnistuminen tulevaisuudessa. Arktiset merireitit ja energiavarat tarjoavat tärkeitä mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä.

Idän nouseva suurvalta haluaa pitkällä aikavälillä sitoa arktisen liiketoiminnan silkkitie-hankkeeseensa, jonka tavoitteena on sekä luoda talouskasvua että vankentaa Kiinan suhteita Euraasiassa. Se onkin lisännyt yhteistyötä etenkin Venäjän kanssa.

Koska Kiina ei ole arktinen maa, se pääsee hyötymään alueen liiketoimintamahdollisuuksista vain yritysyhteistyön kautta. Toimivat diplomaattisuhteet alueen valtioiden kanssa tukevat siis myös yritysten pyrkimyksiä ja edesauttavat arktisten investointi-intensiivisten hankkeiden käynnistymistä, kuten vuonna 2013 lanseerattu venäläis-kiinalais-ranskalainen Jamalin maakaasuprojekti osoittaa.

Jamalin maakaasulaitos tuottaa nesteytettyä maakaasua erityisesti kiinalaisten kuluttajien tarpeisiin. Erityisvalmisteiset monitoimimurtajat kuljettavat kesäkaudella energian Koillisväylää pitkin Aasiaan ja Eurooppaan.

Kiinan arktiseen strategiaan kirjatut taloustavoitteet sekä arktisten merireittien ja luonnonvarojen hyödyntäminen luvataan tehdä alueen valtioiden itsemääräämisoikeutta ja kansainvälisiä lakeja kunnioittaen.

”Kahdenvälistä” poliittista dialogia arktisilla foorumeilla

Suomen kannalta on merkittävää, että Kiinalle on tärkeää kehittää luottamusta erityisesti Pohjoismaiden kanssa. Kiina hyödyntää aktiivisesti arktisen yhteistyön foorumeja niin kutsutun 5+1-diplomatian edistämiseen.

Malli niputtaa pohjolan viisi valtiota yhdeksi toimijaksi. Sitä motivoi etenkin taloudellinen yhteistyö innovaatiotaloudestaan sekä tiede- ja teknologiaosaamisestaan tunnettujen Pohjoismaiden kanssa. Nämä ovat Kiinan talouskehityksen turvaamisen kannalta elintärkeitä teemoja.

Suomen kannalta on merkittävää, että Kiinalle on tärkeää kehittää luottamusta erityisesti Pohjoismaiden kanssa.

Pohjoismaista erityisesti Islannilla ja Norjalla on Kiinaa kiinnostavaa arktisessa merenkulussa ja energiaprojekteissa tarvittavaa osaamista. Lisäksi ne ovat merkittäviä kalateollisuusmaita. Niiden pohjoisilta aluevesiltä saattaa löytyä Kiinaa kiinnostavia energiavaroja. Suomella puolestaan on jäänmurto- ja -hallintaosaamista.

5+1-malli on ymmärrettävästi herättänyt närää ainakin tiukasti omasta kansallisesta identiteetistään kiinni pitävien pohjoismaisten toimijoiden keskuudessa, sillä se sivuuttaa maiden erityispiirteet. Virallisesti malli kuitenkin hyväksytään, sillä se on oiva keino nostaa pienten valtioiden painoarvoa Kiinan asialistalla.

Kiinan kasvava kiinnostus arktista ulottuvuutta kohtaan saattaa tuoda myös paljon taloudellisia mahdollisuuksia Pohjoismaille.

Suomella mandaatti johtaa arvokeskustelua

Arktinen neuvosto on tärkein hallitusten välinen keskustelufoorumi arktisella alueella. Neuvoston jäseniä ovat kahdeksan arktista valtiota sekä arktisten alkuperäiskansojen edustajat.

Neuvosto on siitä poikkeuksellinen kansainvälinen instituutio, että se asemoi Suomen ja muut Pohjoismaat keskeisimpiin vaikuttajiin, kun taas ei-arktiset maat voivat toimia vain tarkkailijana. Vuonna 2013 Kiina sai pysyvän tarkkailijan aseman. Tämä takaa sille pääsyn neuvoston kokouksiin, mutta ei äänestysoikeutta.

Suomi toimii tällä hetkellä Arktisen neuvoston  puheenjohtajana. Suomella on siis nyt mahdollisuus johtaa arvokeskustelua siitä, millaisiin arvoihin arktinen toiminta halutaan jatkossa perustaa – ja Kiina kuuntelee tätä keskustelua tarkalla korvalla. Arktisen strategian julkaiseminen on tästä selkeä esimerkki.

Sanna Kopra on tutkijatohtori Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa. Liisa Kauppila on tohtorikoulutettava Turun yliopiston Itä-Aasian tutkimus- ja koulutuskeskuksessa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*