Jäsenyys turvallisuusneuvostossa on tärkeä diplomaattinen tavoite Suomelle, joka on pyrkinyt terävöittämään YK-politiikkaansa ja sitoutumaan järjestön uudistustyöhön.
Suomen kampanja Yhdistyneiden kansakuntien (YK) turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi käynnistyi virallisesti kesäkuun toisella viikolla. Suomi hakee jäsenyyttä kaudelle 2029–30 osana pohjoismaista vuorottelua.
Suomen turvallisuusneuvostokampanja käynnistyi New Yorkissa juhannusteemaisella vastaanotolla. Juhannusperinteet viestivät pohjoismaisesta kulttuurista ja Pohjoismaat muodostavatkin Suomelle olennaisimman viiteryhmän YK:ssa. Suomelle on tärkeää, että turvallisuusneuvostossa kuuluu Pohjoismaiden ääni.
Paikka turvallisuusneuvostossa on merkittävä, sillä se antaa valtioille vaikutusvaltaa, näkyvyyttä sekä tärkeitä verkostoitumisen mahdollisuuksia. Pyrkimys YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi on kirjattu Petteri Orpon hallitusohjelmaan keskeisenä ulkopoliittisena tavoitteena.
Lisäksi Suomen YK-strategia päivitettiin vuonna 2024 osana laajempaa ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Strategian mukaisesti Suomi rakentaa kampanjansa keskeisten vahvuuksiensa ja osaamisensa perustalle. Huomio ei voi olla vain yhteistyön kehittämisessä läheisten liittolaismaiden kanssa, vaan ratkaisevaa on edistää vuoropuhelua laajemman YK:n jäsenkunnan kanssa.
Turvallisuusneuvostokampanja kestää seuraavat kaksi vuotta ja edellyttää Suomelta merkittäviä diplomaattisia ponnisteluja ja ulkopoliittisen johdon vahvaa sitoutumista.
Ratkaisevat vaalit käydään YK:n yleiskokouksessa kesäkuussa 2028. Tällä hetkellä länsimaiden ryhmässä vaihtuvan jäsenen kahta paikkaa tavoittelee vain kaksi valtiota, Suomi ja Australia. On kuitenkin mahdollista, että kilpailuun ilmaantuu haastajia vielä myöhemmässä vaiheessa, mikä voi vaikuttaa olennaisesti Suomen mahdollisuuksiin saavuttaa jäsenyys.
Vaikutusvaltaa rauhan ja turvallisuuden kysymyksissä
YK:n turvallisuusneuvosto on maailmanjärjestön keskeisin elin, jonka päätökset sitovat kaikkia sen jäsenmaita. Turvallisuusneuvosto vastaa ensisijaisesti rauhan ja turvallisuuden suojelemisesta ja sen toimivaltuuksissa on oikeuttaa kansainvälisen yhteisön sotilaallinen voimankäyttö. Turvallisuusneuvoston asialistalla on laajalti eri kriisien ratkaiseminen, sotien ehkäiseminen sekä esimerkiksi pakotetoimet.
Neuvosto koostuu viidestä pysyvästä ja kymmenestä vaihtuvasta jäsenestä, joiden toimikausi kestää kaksi vuotta. Kullakin jäsenmaalla on yksi ääni ja päätöksenteko edellyttää vähintään yhdeksän maan tukea. Pysyvillä jäsenmailla, Britannialla, Ranskalla, Yhdysvalloilla, Venäjällä sekä Kiinalla on kuitenkin veto-oikeus neuvoston päätöslauselmaehdotuksiin, eli mikäli pysyvät jäsenmaat äänestävät päätöslauselmaehdotusta vastaan, sitä ei hyväksytä.
YK:n turvallisuusneuvosto on maailmanjärjestön keskeisin elin, jonka päätökset sitovat kaikkia sen jäsenmaita.
Turvallisuusneuvoston rakenne on pysynyt pääosin samankaltaisena sen perustamisesta, vuodesta 1946 lähtien. Neuvostoon on kuitenkin vuosien varrella kohdistunut merkittäviä uudistustarpeita. Ensinnäkin nykyisellään Afrikka, Aasia ja Latinalainen Amerikka ovat aliedustettuina jäsenistössä.
Toisekseen kiristynyt suurvaltojen välinen kilpailu ja neuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeus on halvaannuttanut toimintaa erityisesti Ukrainan ja Gazan kaltaisissa tilanteissa, joissa jäsenillä on kilpailevia intressejä ja yksimielisyyden saavuttaminen on mahdotonta.
Suomi on aiemmin toiminut turvallisuusneuvoston jäsenenä kahdesti, vuosina 1969–70 ja 1989–90. Edellisissä turvallisuusneuvoston vaaleissa 2012 Suomi kärsi tappion Luxemburgille ja Australialle.
Eri analyyseissa on tarjottu monenlaisia syitä tappiolle, kuten pohjoismaisen brändin heikentyminen, kyvyttömyys aktivoida erityisesti globaalin etelän maita ja osin ristiriitaiset sekä kilpailijoita heikommat kampanjatoimet. Riippumatta siitä, mikä näistä oli ratkaisevaa, olennaista olisi olla toistamatta samoja virheitä uudestaan.
Pienvaltion ponnistelua YK-diplomatiassa
Suomen YK-politiikkaa on perinteisesti suunnattu turvallisuusneuvostokampanjoiden kautta. Pyrkimys turvallisuusneuvoston jäseneksi onkin tärkeä diplomaattinen ponnistus Suomen kaltaiselle pienelle valtiolle. Ehdokkuus on konkreettinen osoitus halusta toimia aktiivisesti monenkeskisen järjestelmän, sääntöpohjaisuuden ja kansainvälisen oikeuden tukemiseksi.
Ulkoministeri Elina Valtonen painotti kampanjatiedotteessa jäsenyyden merkitystä myös Suomen kansainvälisen aseman terävöittämisessä ja kumppanuuksien kehittämisessä. YK onkin olennaisin foorumi Suomen globaalien kahdenvälisten suhteiden edistämisessä.
Ehdokkuus on konkreettinen osoitus halusta toimia aktiivisesti monenkeskisen järjestelmän, sääntöpohjaisuuden ja kansainvälisen oikeuden tukemiseksi.
Turvallisuusneuvoston jäsenyyden saavuttaminen edellyttää laajaa tukea YK:n jäsenmailta. Pienenä valtiona Suomelta puuttuu yhteyksiä useisiin maihin ja alueisiin.
Suomi on pitkäjänteisesti pyrkinyt osoittamaan tukeaan YK:lle, sen eri toimielimille sekä järjestöä koskevalle uudistustyölle. Suomi tavoittelee turvallisuusneuvoston tehokkuuden, toimivuuden sekä sen edustuksellisuuden parantamista. Turvallisuusneuvoston uudistuksen tärkeys, mukaan lukien pysyvien jäsenten lisääminen ja veto-oikeuden poistaminen, on ollut myös keskeinen teema presidentti Alexander Stubbin yleiskokouspuheissa.
Lisäksi Suomi pyrkii jäsenyytensä kautta antamaan vahvaa tukea kansainväliselle ja humanitaariselle oikeudelle. Erityisen tärkeää painoarvoa annetaan vastuuvelvollisuuden korostamiselle sekä rankaisemattomuuden kulttuurin ehkäisemiselle. Tämä tarkoittaa sitä, että kansainvälisen oikeuden vakaviin rikkomuksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet yksilöt ja valtiot on saatettava vastuuseen teoistaan.
Suomen turvallisuusneuvostokampanjan kärkiteemat
Turvallisuusneuvostokampanjan keskeiset teemat ja viestit on esitelty hiljattain julkaistulla kampanjasivustolla. Suomen kampanjan kolme ydinsanaa ovat rauha, ihmiset ja kumppanuudet (peace, people and partnerships). Teemat ilmentävät YK:n kolmen peruspilarin, rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeuksien sekä kehityksen yhteen kietoutumista Suomen YK-politiikassa. Samalla ne edustavat myös yhteispohjoismaisia aiheita ja jatkavat esimerkiksi Tanskan turvallisuusneuvostojäsenyyden 2025–26 pääteemoja.
Suomi markkinoi itseään ensinnäkin luotettuna rauhankumppanina, jolla on kyky rakentaa inklusiivista, kestävää rauhaa. Inklusiivinen rauha viittaa siihen, että rauhanrakentamisessa ja konfliktien ratkaisemiseen osallistuu yhteiskunnan eri ryhmiä. Tulevaisuuden kannalta nuorten rooli nähdään erityisen tärkeänä. Kampanjassa Suomi haluaa tuoda esiin edistyksellisyyttään YK:n Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman kansallisessa ja kansainvälisessä toimeenpanossa. Lisäksi viitataan Suomen rooliin YK:n rauhanvälityksen ystäväryhmän perustajana (vuonna 2010).
Tulevaisuuden kannalta nuorten rooli nähdään erityisen tärkeänä. Kampanjassa Suomi haluaa tuoda esiin edistyksellisyyttään YK:n Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman kansallisessa ja kansainvälisessä toimeenpanossa.
Rauhanvälityksen ohella Suomi asettaa ihmisoikeudet keskeiseen asemaan konfliktien ratkaisuissa ja kestävän rauhan rakentamisessa. Tässä suhteessa nostetaan esiin Suomen pitkäjänteinen työ erilaisten haavoittuvien ryhmien, kuten vammaisten henkilöiden suojelussa konfliktitilanteissa. Tasa-arvon ja naisten oikeuksien osalta tärkeänä nähdään Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselman toimeenpano.
Kolmas kampanjateema korostaa kumppanuuksia ja Suomi lupaa vaalia dialogisuutta, kuunnella kumppaneita sekä rakentaa siltoja haastavimmissakin olosuhteissa. Kestävä kehitys, innovaatiot ja teknologia nähdään olennaisena osana Suomen mahdollista antia neuvoston jäsenenä.
Konkreettisina esimerkkeinä mainitaan Suomen järjestämä vuosittainen vähiten kehittyvien maiden tulevaisuusfoorumi sekä tuki äärimmäisistä sääoloista kärsiville maille.
Onko Suomella mahdollisuuksia onnistua?
Suomen kampanjan kärkiteemat nojaavat vahvasti YK-politiikkamme historiaan ja aiempaan menestykseen esimerkiksi rauhanvälityksessä ja rauhanturvatoiminnan kehittämisessä. Mitään varsinaisesti uutta tai yllättävää kampanjassa ei ole.
Toisaalta Suomen YK-politiikan vahvuutena on tutkimuksessa nähty sen jatkuvuus ja vakaus. Suomea voidaan siis markkinoida turvallisuusneuvostoon sen perinteisillä teemoilla ja luottaa varsin hyvään maineeseen YK:ssa.
Pienenä valtiona keskittyminen hyvin valittuihin asiantuntemusaloihin on myös perusteltua. Esimerkiksi rahoituksen keskittäminen muutamalle YK:n erityisjärjestölle, kuten tasa-arvojärjestölle (UN Women) ja väestörahastolle (UNFPA), kasvattavat vaikutusvaltaa. Suomen profiili sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien puolestapuhujana kantaa myös turvallisuusneuvostokampanjassa.
Pienvaltiollisuuden korostaminen voi olla Suomelle hyödyksi ja tärkeä strategia kannatuksen keräämisessä. Valtaosa YK:n jäsenistä on pienvaltioita, joilla on intressi puolustaa asemaansa ja kansainvälisiä normeja suhteessa suurvaltoihin.
Suomen profiili sukupuolten tasa-arvon sekä naisten ja tyttöjen oikeuksien puolestapuhujana kantaa myös turvallisuusneuvostokampanjassa.
Kampanjaesitteessä Suomi kuvataan vaatimattomista oloista ponnistaneena pienvaltana, joka on vaikean historian kautta selvinnyt tasa-arvon, koulutuksen, oikeusvaltiollisuuden ja hyvinvoinnin mallimaaksi. Suomen luvataan myös seisovan kaikkien haavoittuvimpien ja vähiten edustettujen puolella.
Suomen kampanjaviestien uskottavuus punnitaan viime kädessä vastaanottajien keskuudessa. Tulee huomioida, että monille YK:n jäsenmaille Suomi näyttäytyy ensisijaisesti vauraana pohjoismaana, EU:n yhtenäisyyttä vaalivana jäsenvaltiona sekä sotilasliitto Naton jäsenenä.
Lisäksi voidaan pohtia, mitä Suomella olisi antaa erityisesti globaalin etelän maille ehdokkuutensa tukemisesta. Suomen kehitysyhteistyörahoituksen historiallisen suuri vähentäminen ja useiden maakohteiden lakkauttaminen viime vuosina ei ainakaan lisää sympatioita Suomen pyrkimyksiä kohtaan. Lupaus YK:n edustuksellisuuden lisäämisestä on periaatteellisesti tärkeä mutta käytännössä riskitön, sillä Suomella ei ole asiassa juuri vaikutusvaltaa.
Seuraavan kahden vuoden aikana ollaan jo jäsenyyskampanjan loppusuoralla. Sen aikana Suomen valtiojohdon tulee osoittaa vahva tukensa kampanjalle konkreettisten aloitteiden, aktiivisen vuoropuhelun ja kahdenvälisten kumppanuuksien vahvistamisen kautta. Virkakunnalle sekä kotimaassa että Suomen edustustoissa jäsenyys ja sen mahdollinen toteutuminen tulee olemaan merkittävä pitkäaikainen diplomaattinen ponnistus.
Hanna Tuominen toimii Jean Monnet professorina Eurooppa-tutkimuksen keskuksessa Helsingin yliopistossa.
Artikkelin kuvituskuva: Wikimedia Commons / Wikiweeki, CC BY 4.0
