Ranskan presidentinvaalit – poliittista konsumerismia?

Kuva: Maija Lähteenmäki

Ranskan presidentinvaalit 2017 muuttavat paitsi poliittista kulttuuria myös viestintäkulttuuria. ”Positiivinen populismi” ja motivointipuhe innostavat enemmän kuin perinteinen puolueretoriikka.

Kuuntele artikkeli Susanna Hastin lukemana:

Katolinen tunnustuskulttuuri ja Fillonin synnit

Vaalien alkuasetelmat ovat vähintäänkin kiinnostavat. Perinteisten puolueiden edustajat, presidentti Francois Hollande (PS, Ranskan sosialistipuolue), keskustaoikeistolaisen Les Républicains -puolueen Nicolas Sarkozy ja Alain Juppé sekä jopa sosialistipuolueen Manuel Valls ovat yksi toisensa jälkeen pudonneet pelistä. Juppéa lehdistö ehti pari vuotta hehkuttaa jopa potentiaalisena voittajana.

Francois Fillon ei ole luopunut ehdokkuudesta, vaikka lahjusepäilyjä tulee koko ajan lisää. Viimeksi hänen kerrottiin järjestäneen rahaa vastaan libanonilaisen miljonäärin ja venäläisen oligarkin tapaamisen.

”Synnit tunnustetaan ja annetaan anteeksi.”

On ihmetelty, miten hän ylipäätään voi jatkaa vielä kisassa. Emmanuel Macron vastasi kysymykseen saksalaiselle Der Spiegelille luonnehtimalla tätä katolisen kulttuurin ja luterilaisuuden erolla. ”Synnit tunnustetaan ja annetaan anteeksi.” Macronin mukaan Fillon kuitenkin edustaa poliitikkotyyppiä, joka on sitä mieltä, että säännöt eivät koske häntä, ja joihin ranskalaiset ovat lopen kyllästyneitä.

Poliittista konsumerismia ja motivointipuhetta

Macron, jonka kampanja En Marche! polkaistiin käyntiin elokuussa, on hämmentänyt asetelmia. Hän on onnistunut luomaan positiivisen imagon ilman selvää ohjelmaa tai omaa puoluetta. Onko Macron vain merkki tai brändi, joka käyttää onnistuneesti markkinointistrategioita?

Pariisin American Universityn professori Jayson Harsin puhui aiheesta hiljattain seminaarissa Pariisissa. Hänen mukaansa kyse on ”positiivisesta populismista” ja motivointipuheesta. ”Tämä ei ole mitenkään uutta Yhdysvalloissa, mutta Euroopassa ja eritoten Ranskassa”, hän sanoo.

Macron puhuu juuri sinulle, kohdentaa sanansa yksilölle. Hän on aina myönteinen, hymyilevä ja kehottaa yrittämään sekä kannustaa. Hän ajaa asioita, jotka ovat verrattain yleisiä, kuten työn joustavuus ja vuoden 1905 laïcité-periaate. Näistä kaikkien on helppo olla samaa mieltä. Macronin tausta on pankkiirina, ei niinkään poliittisessa aatteessa.

Enemmän kuin äänestäjiä, tukijat ovat faneja, mikä selittää innostuneisuutta.

Esiintymisissä taputetaan käsiä ja nostetaan niitä ilmaan. Macronin kampanjan jäsenet ovat mukana ja taputtavat: he ovat saaneet tekstiviestitse ohjeen, että näin pitää tehdä. Kampanja toimii amerikkalaiseen tyylin siten, että kannattajat kertovat Macronista eteenpäin ystävilleen.

Enemmän kuin äänestäjiä, tukijat ovat faneja, mikä selittää innostuneisuutta. Samalla tämä on heikkous, sillä Macronin kannattajat ovat myös vähiten sitoutuneita.

Macron osaa osoittaa empatiaa kuulijoita kohtaan. Hän viestii, että on heidän kanssaan. Hänen kaunis, lyyrinen äänensä on treenattu. Taustalla on entinen oopperalaulaja Jean-Philippe Lafont, joka treenasi myös Nicolas Sarkozya.

Macronin taustalla on myös hänen vaimonsa, Brigitte Macron. Hän tulee amerikkalaiseen tyyliin lavalle suudeltavaksi. Kesällä Paris Match julkaisi jutun, jossa pari käveli yhdessä rannalla ja Macron oli pukeutunut rennosti shortseihin. Pari on esimerkki ”pipolisationista” eli politiikan viihteellistymisestä.

Jean-Luc Melenchon – vasemmistopopulismia boboille

La France Insoumise on liike, jonka on perustunut entinen Front Gauchen ja sosialistipuolueen jäsen, Jean-Luc Melenchon. Vasemmistopopulismia edustava Melenchon loisti debateissa käyttämällä huumoria ja ironiaa. Le Figaro nimesi hänet kampanjan tähdeksi.

Mao-takkisen Melenchonin Youtube-videot keräävät miljoonia katsojia. Hänen tilaisuuksissaan innostus on käsin kosketeltavaa. Sosiaalisessa mediassa leviävät myös Melenchon-meemit.

Melenchonin kannatus on tällä hetkellä noin 13–15 prosenttia. Melenchonin kannattajat eivät kuitenkaan ole työläisiä, vaan niin sanottuja boboja, artisteja tai akateemisia pätkätyöläisiä.

Melenchonin kannattajat ovat niin sanottuja boboja, artisteja tai akateemisia pätkätyöläisiä.

Melenchonin suosio perustuu hänen persoonaansa. Hän on retorisesti lahjakas ja onnistuu ottamaan yleisönsä. Stanfordin yliopiston tutkijan Cecile Alduyn mukaan hän käyttää kandidaateista eniten mielikuvituksellista kieltä.

Kampanjaa on luonnehdittu ”uberisaatioksi”, se käyttää hyväkseen teknologiaa. Sitä on kuvattu myös Espanjan Podemoksen kaltaiseksi, eli kannattajat tekevät siinä itse mediansa ja osallistuvat.

Melenchon käyttää onnistuneesti Youtubea. Hän kehottaa kannattajiaan tykkäämään videoista ja levittämään niitä eteenpäin. Melenchonin suosio on suurempi kuin sosialistien Benôit Hamonin, joka ei ole onnistunut kampanjassaan.

Kyseessä on entisen sosialistin kosto: hän ei saanut koskaan puolueessaan näkyvää asemaa.

Melenchonin motivaatiota presidentinvaaleihin on arveltu. Sciences Po -yliopiston Gèrard Grunbergin mukaan Melenchonin tavoitteena on ”kuolettaa sosialistipuolue”. Grudbergin mukaan kyseessä on entisen sosialistin kosto: hän ei saanut koskaan puolueessaan näkyvää asemaa.

Kysymys Venäjästä ja sisältökysymykset

Millaisia sisältökysymyksiä presidenttiehdokkaiden kampanjointi on tuonut esiin? Ensimmäisessä televisiodebatissa maaliskuun lopulla ei keskusteltu juuri Euroopasta. Sen sijaan esiin tulivat muun muassa burkini ja turvallisuus. Debatissa myös sivutettiin Fillonin ja Marine Le Penin lahjussyytteet.

Mikä on Venäjän merkityksen osuus vaaleissa? Kandidaateista kolme, Melenchon, Fillon ja Le Pen ovat kaikki Venäjä-myönteisiä. Le Pen kävi tapaamassa Vladimir Putinia maaliskuussa Kremlissä. Le Penin mukaan Putin edustaa ”uutta visiota maailmasta”.

Millaisen Ranskan vaalit jättävät jälkeensä?

Enemmän kuin Putin, professoria Harsinia huolestuttavat valeuutiset. ”Ihmiset lukevat internetiä kuin lehtiä, eivätkä tarkasta mitä lukevat”, hän pohtii.

Entä millaisen Ranskan vaalit jättävät jälkeensä? On selvää, että perinteisestä puoluepolitiikasta on siirrytty enemmän ammattimaiseen markkinointiin. Hyvällä strategialla voidaan myydä myös tuotetta, joka ei ole välttämättä hyvä.

Vaaleissa perinteisten puolueiden sijaan juhlivat liikkeet. Olennainen kysymys kuuluukin, miten valta jakautuu parlamenttivaaleissa kesäkuussa.

VTM, FM Laura Parkkinen on vapaa toimittaja ja tutkija, joka on erikoistunut Ranskaan ja populismiin. Vuonna 2017 Parkkinen toimii tuntiopettajana ja vierailevana tutkijana Université de Bourgognessa.

Lisää aiheesta

1 Comments

  1. Marie Le Pen voittaa vaalit, koska vasemmistonatseilla ei ole tällä hetkellä kunnollista ehdokasta.

    Samalla Marie Le Penin voitto osoittaisi, että populismin aika on ohi.

Leave a comment

Your email address will not be published.


*