Ne jotka tulivat myymään sieniä

Roxana Crisólogo Correa Tiedekulmassa 26.1.2017
Lukuaika: 2 min. 

Politiikasta taidetta -sarjassa kutsumme taiteilijoita tulkitsemaan politiikkaa kriittisestä näkökulmasta: kuinka politiikasta ja yhteiskunnasta tehdään näkyvää taiteen keinoin?  

Sarjan ensimmäinen teos on runoilija Roxana Crisólogo Correan (Lima, 1966) runo ”Ne jotka tulivat myymään sieniä”. Crisólogo on mukana Sivuvalo-projektissa, jonka nimi on ”Onko tämä suomalaista kirjallisuutta?”. Teos esitettiin Politiikasta-verkkolehden 26.1.2017 Tiedekulmassa järjestämässä keskustelutilaisuudessa Maahanmuutto retoriikkana, jossa Crisólogo lausui runon alkuperäiskielellä espanjaksi ja Susanna Hast suomeksi.

Ne jotka tulivat myymään sieniä

Ne jotka tulivat myymään sieniä 

tietävät että täällä aika ja valo 

on hetkellistä 

siksi heillä on kiire tarjota tuotteitaan he vetävät aseensa 

teroittavat kätensä 

minunkin on pidettävä kiirettä ennen kuin valo nostaa peittonsa 

ja horisontti vajoaa kivikirkon syvyyksiin 

en tiedä onko sienien hinta kohdallaan 

en kyseenalaista vietnamilaisten myymän tavaran aitoutta 

tarkkailen heidän käsiään, joita he käyttävät kuin saksia 

ja joista erotan tavuja sointeja 

joita pohdin 

kunnes päädyn värikkääseen kouralliseen 

ja varmuus jolla tyttö toistaa mitä sanon 

ja käsi muuttuu sieniämpäriksi 

joka näyttää hengittävän 

minulle sanotaan ettei minun pitäisi käyttää huonoa suomeani vietnamilaisten kanssa 

sieniä keräämällä heillä menee hyvin kesällä he kaappaavat mansikat 

nyt pimeän 

kukaan ei ymmärrä miksi pelkään valotonta aikaa 

vaikka tiedän kaiken 

ymmärrän kaiken 

en ole vakuuttunut siitä että osaan erottaa myrkyllisen syötävästä 

Annan periksi vietnamilaisten suloiselle kujerrukselle 

heidän luvatessa alennusta jos ostan koko pussin 

Voiko sieniä pakastaa? 

totta kai 

täällä pakastetaan kaikki. 

(Suomennos: Taina Helkamo)

 

Los que llegaron a vender hongos

Los que llegaron a vender hongos 

saben que aquí el tiempo y la luz son efímeros 

por eso se apuran en ofrecer sus mercancías desenfundan 

afilan sus manos 

también yo debo apurarme antes que la luz levante sus carpas 

y el horizonte se hunda en la profundidad de la iglesia de piedra 

No sé si el precio de los hongos es el más justo 

ni cuestiono la autenticidad de lo que los vietnamitas venden 

me fijo en sus manos que utilizan como tijeras 

y de las que desprendo sílabas sonoridades 

que medito 

antes de decidirme por un puñado de colores 

y la seguridad de la pequeña que repite lo que digo 

y con una mano se hace de un balde de hongos 

que parecen respirar 

Me han dicho que evite practicar mi mal finés con los vietnamitas 

se la pasan recogiendo hongos en verano se apoderan de las fresas 

ahora de la oscuridad 

nadie entiende mi miedo a la falta de luz 

saberlo todo 

entenderlo todo 

no me asegura que sabré distinguir lo venenoso de lo comestible 

Me conformo con el dulce acento de los vietnamitas 

que ofrecen un mejor precio si me animo a comprar toda la bolsa 

que si se congelan los hongos? 

por supuesto, aquí todo se congela.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*