Kriisit ovat leimanneet pääministeri Sanna Marinin hallituksen kautta. Monet keväällä 2019 luvatut asiat ovat toteutuneet, mutta moni lupauksista jää myös lunastamatta.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen kausi jää historiaan toistuneiden kriisien vuoksi. Koronatoimet ovat vaihtuneet yrityksiin löytää ratkaisuja nouseviin energian hintoihin, ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ajanut Suomen hakemaan puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Politiikan pohjavirrasta on silti noussut muutakin, kuten ensimmäiset aluevaalit.
Vaalikauden lähestyessä loppuaan on syytä tehdä katsaus siihen, miten keväällä 2019 annetut vaalilupaukset ovat näkyneet politiikan sisällöissä. Koska kausi vielä jatkuu, olisi ennenaikaista pyrkiä toteamaan kaikki lupaukset joko toteutuneiksi tai toteutumattomiksi. Joitakin havaintoja keskeisistä asiakysymyksistä voi silti tehdä.
Vaalilupausten tutkimukseen on olemassa vakiintuneet menetelmänsä. Pidämme vaalilupauksena sellaista sitoumusta jonkin toimenpiteen suorittamiseen tai lopputuloksen saavuttamiseen, joka on kirjattu puolueen vaaliohjelmaan, ja jonka toteutuminen on selvästi todennettavissa.
Kansainväliset vertailut osoittavat, että puolueet tapaavat pitää enemmistön vaalilupauksistaan hallitukseen päästessään – vastoin yleisiä mielikuvia. Vaaliohjelmiin sisältyvät kirjaukset ovat meilläkin usein tulleet osaksi hallitusohjelmaa ja näkyneet lopulta politiikan sisällöissä.
Tulokset viittaavat siihen, että myös Suomessa merkittävä osa hallituspuolueiden lupauksista voi toteutua.
Puolueet asettavat kampanjoissaan myös laveita tavoitteita, kuten asioiden ”parantamisen” tai ”korjaamisen”, joiden toteutuminen ei ole objektiivisesti arvioitavissa. Tällaisiin tavoitteisiin emme kiinnitä huomiota, koska niiden toteutuminen on pohjimmiltaan mielipidekysymys.
Politiikka-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa tultiin siihen lopputulokseen, että 2015–2019 istuneen Juha Sipilän (kesk.) hallituksen vaalilupauksista vähemmistö toteutui. Tähän vaikutti se, että perussuomalaisten laajaan ohjelmakokonaisuuteen sisältyneet lupaukset jäivät enimmäkseen toteutumatta.
Puolueella ei ollut aiempaa hallituskokemusta, minkä lisäksi se hajosi vaalikaudella. Perussuomalaisten tilalle hallitukseen nousi paljon edeltäjäänsä pienempi Sininen tulevaisuus. Uuden puolueen ohjelmallisia tavoitteita pidettiin alusta alkaen epämääräisinä, eikä se saanut hallituskautensa jälkeen ainuttakaan kansanedustajanpaikkaa.
Keskustan ja kokoomuksen lupaamat asiat toteutuivat siten kuin kansainvälisten vertailujen valossa oli mahdollista odottaa: kuusi kymmenestä lupauksesta oli luokiteltavissa ainakin osittain toteutuneiksi. Tutkimus kohdistui vain yhteen vaalikauteen, mutta tulokset viittaavat siihen, että myös Suomessa merkittävä osa hallituspuolueiden lupauksista voi toteutua.
Hallituskriisistä kriisihallitukseen
Vuoden 2019 lopussa virkaan astunut pääministeri Marin julisti pian kautensa alettua Suomeen poikkeusolot koronaviruspandemian vuoksi. Alati muuttuneet koronatoimet leimasivat lähes kaikkia elämänaloja seuraavat kaksi vuotta.
Marinin pääministeriys oli seurausta luottamuskriisistä, joka johti Antti Rinteen (sd.) eroon pääministerin tehtävästä joulukuussa 2019. Luottamuspulan keskeinen tekijä oli Rinteen sekaantuminen Postin työriitaan. Seuraavana vuonna koettiin taas näyttävä ministerivaihdos, kun valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) erosi niin sanotun viestintäkohun seurauksena ja hävisi keskustan puheenjohtajuuden nykyiselle valtiovarainministeri Annika Saarikolle.
Marinin hallitus jatkoi keväällä 2019 neuvotellulla hallitusohjelmalla ja puoluekokoonpanolla, joten vaalilupausten toteutumisessa Rinteen ja Marinin hallituksia on perusteltua tarkastella yhtenä jatkumona.
Kevättalvella 2022 korona väistyi pääotsikoista – osaksi pandemian helpotettua, mutta myös siksi, että Venäjä laajensi hyökkäystään Ukrainaan täysimittaiseksi sodaksi. Suomen ja Ruotsin sotilaallisen liittoutumattomuuden linja mullistui maiden haettua puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Tämä aihe ei ollut aiemmin lainkaan hallituksen agendalla.
Ulkoisia muutoksia on ollut suhteellisen paljon, ja niihin vastaaminen on usein edellyttänyt vaalilupausten ulkopuolisten seikkojen nopeaa edistämistä.
Pandemiaa, sotaa ja Venäjälle asetettuja pakotteita seurasi energian ja elintarvikkeiden kallistuminen. Inflaatio oli jo kadonnut politiikan asialistalta, mutta äkkiä se oli korkeammalla kuin vuosikymmeniin. Oman lisänsä tilanteeseen on tuonut korkojen nousu, joka tuntuu asuntovelallisten kukkaroissa ja valtion velanhoitomenoissa. Ulkoisia muutoksia on ollut siis suhteellisen paljon, ja niihin vastaaminen on usein edellyttänyt vaalilupausten ulkopuolisten seikkojen nopeaa edistämistä.
Rinteen ja sittemmin Marinin luotsaamalta hallitukselta odotettiin edeltäjäänsä verrattuna suunnanmuutosta. Sipilän porvarillinen hallituskoalitio oli vetänyt oikeistolaista työvoimakustannusten alentamiseen ja valtiontalouden nopeaan tasapainottamiseen tähdännyttä talouslinjaa. Marinin hallituksen punavihreät puolueet ovat pyrkineet profiloitumaan pikemminkin sosiaaliturvan, työntekijöiden oikeuksien, tasa-arvon ja kansainvälisyyden edistäjinä.
Hallituskauden merkittäviin hankkeisiin ovat kuuluneet muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistus ja vaaleilla valittujen aluevaltuustojen perustaminen. Vaalikampanjoiden muita keskeisiä teemoja olivat työllisyys, perhevapaauudistus, koulutus, valtiontalous ja ilmastotoimet.
Yhteensä Marinin hallituksessa olevat puolueet tekivät satoja vaalilupauksia, joiden kokonaisanalyysi jää myöhemmän tutkimuksen tehtäväksi.
Mitä lupauksia voidaan havaita toteutuneiksi?
Marinin hallituksen ohjelmassa työllisyysaste nostetaan valtion tulopohjan tärkeimmäksi osaksi, joka pohjimmiltaan määrittää, mihin julkisella sektorilla on varaa. Vuoden 2019 vaaliohjelmien valossa työllisyysasteen nosto lukeutuikin vaalikauden keskeisiin tavoitteisiin. Työllisyysasteen 75 prosentin tavoite esiintyi laajasti vaaliohjelmissa, kuten keskustalla, oppositiopuolue kokoomuksella, RKP:lla ja vihreillä. SDP mainitsi sen pitkän aikavälin tavoitteena. Työllisyys on noussut kohti kyseistä tasoa, vaikka ei tuoreimpien lukujen valossa aivan siihen ylläkään.
Keskustalle tärkeästä maakuntamallista tai sittemmin toteutuneesta hyvinvointialuemallista puolueella ei ollut täsmällisiä ohjelmakirjauksia, ja uudet hyvinvointialueet muistuttavatkin monilta osin SDP:n ohjelman sote-kuntia. Yleisesti tärkeänä pidettiin, että sosiaali- ja terveydenhuollon eli sote-uudistus viimein toteutetaan.
Oppivelvollisuuden pidentäminen on hyvä esimerkki toteutuneesta vaalilupauksesta. Kyseinen lupaus ilmeni kaikkien hallituspuolueiden vaaliohjelmissa RKP:tä lukuun ottamatta, joskin RKP:kin lupasi toisen asteen maksuttomuutta.
Monet lupaukset eivät ole toteutuneet täysin, mutta askelia luvattuun suuntaan on otettu.
Jokaisen hallituspuolueen vaaliohjelmaan sisältyi perhevapaita koskevia lupauksia. Esimerkiksi RKP, vasemmistoliitto ja vihreät halusivat uudistaa perhevapaat 6+6+6-mallin mukaisesti, mikä tarkoittaa vanhemmille jyvitettyjä kuuden kuukauden perhevapaita ja vapaasti jaettavaa kuuden kuukauden jaksoa. Keskusta taasen korosti enemmän perheen vapautta valita. Lopulta hallitus pääsi kompromissiratkaisuun.
Myös varhaiskasvatusoikeus, jota rajattiin Sipilän hallituksen kaudella, oli hallituspuolueiden ohjelmissa esillä. Hallituspuolueista kaikki paitsi keskusta painottivat lasten subjektiivisen, vanhempien työllisyysasemasta riippumattoman varhaiskasvatusoikeuden palauttamista, mikä myös toteutui. Subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttamista koskevat muutokset tulivat voimaan vuonna 2020.
SDP ilmaisi tavoitteekseen, että alle 1400 euroa kuukaudessa eläkettä saavien tuloja nostetaan pidemmällä aikavälillä sadalla eurolla. Tämä tunnetaan paremmin nimellä ”vappusatanen” puolueen silloisen puheenjohtajan Rinteen kerrottua siitä vappupuheessaan 2018. Eläkkeet nousivat yli sata euroa, mutta osin indeksikorotusten johdosta.
Vaalilupausten tutkimuksessa sovelletaan vakiintuneesti kolmijakoa toteutunut täysin – toteutunut osittain – ei toteutunut. Monet lupaukset eivät ole toteutuneet täysin, mutta askelia luvattuun suuntaan on otettu.
Mitä vaalilupauksia jää toteutumatta?
On mahdollista antaa esimerkkejä myös lupauksista, jotka ovat jäämässä toteutumatta. Hallituspuolueista SDP, vasemmistoliitto ja vihreät esittivät tavoitteeksi yritysvastuulain säätämisen, joka kirjattiin myös hallitusohjelmaan. Konsulttiyhtiö Ernst & Young Oy teki asiasta selvityksen työ- ja elinkeinoministeriön tilauksesta. Selvityksessä avataan yritysvastuulain mahdollisia sääntelyvaihtoehtoja sekä valvontaa ja sanktioita. Hanke ei kuitenkaan edennyt selvitystä pidemmälle.
Myöskään SDP:n ja vasemmistoliiton lupaama ammattiliittojen kanneoikeus, joka olisi tarkoittanut palkansaajajärjestöjen oikeutta nostaa tuomioistuimessa kanne työntekijän puolesta työsuhdetta koskevissa asioissa, ei ole edennyt. Sama pätee äänioikeusikärajan laskemiseen 16 vuoteen kaikissa vaaleissa, mikä oli keskustan lupaus. Vihreiden lupaama turkistarhauksen kielto ei sekään ole toteutunut.
Erilaisten kriisien ja sote-uudistuksen keskellä yksittäinen vaalilupaus voi jäädä pois tärkeysjärjestyksen kärjestä, mutta toistuessaan vaalikaudesta toiseen tällaiset lupaukset saattavat heikentää käsitystä vaalilupausten varsin hyvästä toteutumistasosta yleensä.
Monet puolueet ilmaisivat tukevansa Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, kuitenkin niin sanotun Nato-option säilyttäen. Hallituspuolueista vasemmistoliitto vaati nimenomaan, että jäsenyyttä ei haeta.
Vaaliohjelmissa on havaittavissa myös vaalivuodesta toiseen mukana olevia lupauksia, kuten omaishoitajien tukien yhtenäistäminen valtakunnallisesti tai kehitysyhteistyövarojen nosto YK- ja EU-sitoumusten mukaiseen 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Erilaisten kriisien ja sote-uudistuksen keskellä yksittäinen vaalilupaus voi jäädä pois tärkeysjärjestyksen kärjestä, mutta toistuessaan vaalikaudesta toiseen tällaiset lupaukset saattavat heikentää käsitystä vaalilupausten varsin hyvästä toteutumistasosta yleensä.
Kaikki ei ole seurausta vaalilupauksista
Kautensa aikana hallitus ja eduskunta tekevät suuren määrän päätöksiä, joita hallituspuolueet eivät ole maininneet kampanjoissaan. Edustuksellisen demokratian teorian kannalta on kiintoisa kysymys, millainen valtuutus päättäjillä on tällaisiin päätöksiin.
Emme pyri ratkaisemaan tätä teoreettista ongelmaa, mutta mainitsemme esimerkin tällaisesta päätöksestä. Yrittäjäeläkkeiden (YEL) uudistus toteutettiin vaaliohjelmakirjauksitta puolueiden keskittyessä pienimpiin takuueläkkeisiin sekä työkyvyttömyyseläkkeisiin.
Suomen Nato-hakemus ilmentää sitä, että toisinaan ulkoiset olosuhteet ja kansalaismielipiteen muutokset, kuten Naton kannatuksen jyrkkä kasvu, voivat antaa perusteita toimia myös ilman nimenomaisia vaaliohjelmakirjauksia tai niiden vastaisesti. Sitä, missä olosuhteissa sitoumuksista on hyväksyttävää luopua, on viime kädessä äänestäjien arvioitava.
Kautensa aikana hallitus ja eduskunta tekevät suuren määrän päätöksiä, joita hallituspuolueet eivät ole maininneet kampanjoissaan. Edustuksellisen demokratian teorian kannalta on kiintoisa kysymys, millainen valtuutus päättäjillä on tällaisiin päätöksiin.
Kaikkiaan Marinin hallituksen puolueet ovat tehneet lukuisia vaaliohjelmissaan lupaamiaan uudistuksia, kuten jo Jyrki Kataisen–Alexander Stubbin hallituksen aikaan (2011–2015) työstetyn sote-uudistuksen ja pitkään puhuttaneen aluevaaliuudistuksen.
Kokonaiskuva hallituksen lupausten toteutumisista voidaan muodostaa vasta vaalikauden päätyttyä. Lisäksi lukuisat yli vaalikauden kestoisiin tavoitteenasetteluihin liittyvät kirjaukset vaatisivat tutkimustapaa, johon nykyinen vaalilupausten analyysi ei ole ottanut kantaa. Tällaiset tavoitteet ovat yleisiä erityisesti energia- ja ilmastopolitiikan saralla.
VTM Kimmo Makkonen on väitöskirjatutkija Turun yliopistossa.
Valtiot. yo Juuso Laine on valtio-opin opiskelija ja tutkimusavustaja Turun yliopistossa.
VTT Juha Ylisalo on tutkijatohtori Turun yliopistossa.
Artikkelin pääkuva: Sanna Marinin hallituksen nimitys. Kosti Keistinen / Valtioneuvoston kanslia.
