Yhteiskunnan läpäisemä yrittäjyyseetos antaa mallin hyvälle työntekijälle ja kansalaiselle. Samalla se siirtää kansalaisuuden käsitteen pois politiikan piiristä kohti taloutta.
Jos on seurannut viimeaikaista yhteiskunnallista keskustelua kansalaisen vastuista, vapauksista ja oikeuksista, on todennäköisesti havainnut siinä toistuvan uudenlaisen taloudellista toimijuutta korostavan eetoksen.
Malli ja nimi tälle eetokselle on haettu yrittäjyydestä.
Yrittäjyyden ihanteen avulla pyritään turvaamaan niin kansallista kilpailukykyä ja talouskasvua kuin sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Lisäksi sen ajatellaan olevan jokaisen kansalaisen avaintaito.
Yrittäjyydestä on tullut malli sille, mitä on olla hyvä työntekijä tai kansalainen. Mallin perustana on positiivinen, yritteliäs ja aktiivinen ihminen. Se voidaan ymmärtää ihmiskuvana, joka sekä selittää että mukailee nykyistä yhteiskunnallis-taloudellista eetosta, jossa kunkin oletetaan toimivan kuin hän olisi itse itsensä yritys. Yrittäjyys eetoksena koskee kaikkia kansalaisia – niin yrittäjiä ja palkkatyöläisiä kuin työttömiä tai opiskelijoitakin.
Kyse on ihmisenä olemisen tavasta, jolle tyypillisiä sekä usein myös ristiriitaisia määreitä ovat muun muassa vapaus, autonomia, aktiivisuus, vastuu, itsensä toteuttaminen, tehokkuus, riskinottokyky, periksiantamattomuus, laskelmoivuus, uudistumiskyky, joustavuus ja niin edelleen.
Yrittäjyydestä on tullut asia, jonka avulla eri tahot – toisinaan toisistaan kaukanakin olevat – haluavat rakentaa ja tavoitella omia intressejään tai tietynlaista yhteiskunnallista kehitystä. Yrittäjyyteen voidaankin liittää miltei mitä tahansa määreitä ja elementtejä missä tahansa yhteydessä.
Yrittäjyyden eetoksen tausta
Suomessa nykyisen yrittäjyyden eetoksen ilmaantumiseen ja yleistymiseen on konkreettisimmin vaikuttanut 1990-luvun lama sekä erityisesti sen jälkeen tapahtunut talous- ja yhteiskuntapolitiikan suunnanmuutos.
Muutoksen ytimessä ovat olleet rakenteelliset ja sosiaaliset muutokset, kuten vahvojen kollektiivisten identifikaatiopisteiden (esimerkiksi kansallisuus ja luokka) ja vakaiden työympäristöiden ja valtiollisten solidaarisuusmekanismien (työttömyys- ja eläkevakuutus) jonkinasteinen mureneminen.
Keskeisin yrittäjyyden eetosta edistänyt yhteiskunnallinen muutos on tapahtunut taloudellisissa järkeilyn tavoissa ja käytännöissä
Keskeisin yrittäjyyden eetosta edistänyt yhteiskunnallinen muutos on kuitenkin tapahtunut taloudellisissa järkeilyn tavoissa ja käytännöissä. Suomessa on siirrytty reaalitaloudesta finanssitalouteen, omaperäisestä keynesläisyydestä monetarismiin ja elvyttävästä investointipolitiikasta leikkauspolitiikkaan.
Yhtaikaa makrotaloudellisten muutosten kanssa on tapahtunut työelämän rakennemuutos. Uudelle työlle ovat tyypillisiä sellaiset piirteet, kuten työn tekemisen irtautuminen paikasta tai laitteesta; työ- ja vapaa-ajan rajan hämärtyminen; aivotyön lisääntyminen ja kommunikaation merkityksen kasvu; informaation ja tiedon hallinnan tarve sekä asiantuntijuus; ja jatkuvan henkilökohtaisen kehittymisen vaatimukset.
Edellä kuvatut muutokset ovat osaltaan luoneet yhteiskuntapoliittisen tilanteen ja ajan hengen, jossa meiltä jokaiselta kaivataan yrittäjämentaliteettia.
Kaikkivoipa yrittäjäkansalainen
Työelämän muutos ja laman ruokkima vyönkiristyspolitiikka ruokkivat odotuksia yrittäjäkansalaisuuden kukkaan puhkeamisesta ”meissä” jokaisessa, ei vain varsinaisesti yrittäjinä toimivissa tai sellaisiksi aikovissa.
Uuden yhteiskuntapoliittisen tilanteen ja talousideologian asettamat vaatimukset kääntyvät yksilöihin – yrittäjäkansalaisiin – kohdistuviksi vaatimuksiksi erilaisten välittäjäorganisaatioiden, kuten oppilaitosten. työvoimaviranomaisten tai yrittäjyyskonsulttien avulla.
Yrittäjäkansalaisen tulisi ajatella itseään sijoituksena, johon tulee investoida luovasti henkistä, materiaalista ja ruumiillista pääomaa toiminnan jatkuvuuden ja kykyjen kehittymisen turvaamiseksi. Kun seuraa yrittäjyyden eetosta rakentavaa ja levittävää koulutus-, ohjelma- ja konsulttipuhetta, voi havaita, ettei pelkkä investointi vielä riitä.
Tavoitteena on kaikenkestävä ja moneenpystyvä superyksilö, joka pää pystyssä kantaa ura- ja elämänvalintojensa seuraukset. Yrittäjänkaltaisen kansalaisen tulee, varsinkin työelämään liittyen, omata pankkiirin laskelmallisuus, sijoittajan riskinottotaidot, taiteilijan luovuus, tieteilijän analyysikyky, psykologin itseanalyysitaidot ja teräsmiehen kestävyys.
Yrittäjyyden hegemonia
Hegemonisoituminen tarkoittaa tietyn asian muuttumista itsestäänselvyydeksi ja ristiriidattomaksi. Yrittäjyyden eetoksen voimistuessa näin on käymässä myös kansalaisuudelle, joka on perinteisesti mielletty poliittiseksi asiaksi par exellence.
Ministeriöiden strategiat ja ohjelmat, työttömille, opiskelijoille tai yritysten henkilökunnalle suunnatut yrittäjyyskoulutukset, kuten myös vaikkapa “sarasvuolainen menestyskulttuurikirjallisuus” ovat taipuvaisia muuttamaan kysymyksen kansalaisuudesta epäpoliittiseksi.
Yrittäjyyden elämänpolitiikasta ei muodostu aidosti poliittista.
Yrittäjämäinen toimintatapa ei esimerkiksi yrittäjyyskasvatuksen ohjelma- tai strategialausumissa yhdisty markkinatalouden ylittävien yhteiskunnallisten käytäntöjen tavoittelemiseen. Yrittäjyyden elämänpolitiikasta ei näin muodostu aidosti poliittista, koska politiikan reunaehdot ja ilmenemismahdollisuudet määräytyvät taloutta koskevan samanmielisyyden mukaan.
Olipa kyse koulun tai päiväkodin yrittäjyyskasvatuksesta, pitkäaikaistyöttömän aktivoinnista ”työmarkkinakuntoon” tai tulevaisuuden menestyjän valmentamisesta, niin tavoitteena on vahvistaa yksilön omaehtoisuutta ja itsetietoisuutta niin, että hän sitoutuu yrittäjähenkisyyteen eliniäksi.
Kyse onkin yrittäjähenkisyyden ja samalla kansalaisuuden muuntamisesta elimelliseksi osaksi yksilöiden elämänhallintaa. Samalla siitä tulee sen päämäärä.
Suureksi suruksemme Sari Mononen-Batista Costa menehtyi tämän kirjoitusprosessin aikana. Omistamme tämän kirjoituksen Sarin muistolle ja työlle yrittäjyyskasvatuksen kriittisen tutkimuksen parissa.
