Yhdistyneiden kansakuntien ja monenkeskisen järjestelmän tukeminen on tärkeää kaikille Pohjoismaille. Suomen YK-politiikassa pohjoismaisella yhteistyöllä on pitkät perinteet ja sen merkitys on entisestään vahvistunut viime vuosina.
Monenkeskisen yhteistyön, sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän ja kansainvälisen oikeuden vahvistaminen kuuluvat Suomen ulkopolitiikan keskeisiin ja pitkäaikaisiin tavoitteisiin. Vaikka YK-politiikkamme ei useinkaan paistattele valokeilassa, Suomi toimii parhaillaan esimerkiksi YK:n ihmisoikeusneuvoston jäsenenä kaudella 2022–24. Neuvoston tehtävänä on edistää ja suojella ihmisoikeuksia sekä puuttua vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin.
Suomi hakee YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2029–30 ja menestyminen turvallisuusneuvoston jäsenvaaleissa edellyttää YK-politiikkamme koordinaation ja prioriteettien terästämistä. Perusteellinen valmistautuminen kampanjaan on tärkeää, sillä edellisen kerran vuonna 2012 Suomi koki karvaan tappion vaaleissa.
Usein jäsenyyksiin valmistaudutaan reilusti etuajassa ja Petteri Orpon hallitusohjelmaan onkin kirjattu tarve Suomen YK-strategian päivittämisestä. Lisäksi tuoreessa Ulkoasianhallinnon uudistus -työryhmän raportissa suositetaan YK-asioiden parempaa yhteensovittamista ja ohjausta.
Monenkeskisessä politiikassa yksikään valtio ei selviä yksin – siksi erilaiset ryhmät ovat olennaisia poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Pohjoismaiden viiteryhmä on ollut Suomelle YK:ssa huomattavan tärkeä jo liittymisajoista lähtien. Tämä siitäkin huolimatta, että ulkopoliittiset asiakirjamme toistavat Euroopan unionin yhteistyön ensisijaista merkitystä monenvälisessä politiikassa.
Julkaisimme vuoden 2023 loppupuolella vertaisarvioidun tutkimusartikkelin, jossa analysoimme Suomen 2000-luvun YK-politiikkaa pohjoismaisen identiteetin näkökulmasta. Analyysimme perustuu YK-politiikan kannalta merkittävimpien politiikka-asiakirjojen tarkastelun lisäksi keskeisten YK-asiantuntijoidemme haastatteluaineistoon.
Artikkelimme huomioi pohjoismaisen ulottuvuuden merkitystä kaikkien kolmen YK:n peruspilarin näkökulmasta: rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeuksien sekä kehityksen. Tässä jutussa esittelemme artikkelimme keskeisiä löydöksiä.
Pohjoismaisen identiteetin merkitys
Tutkimuksemme tarkastelee yhteisen pohjoismaisen identiteetin merkitystä Suomen YK-politiikassa. Tulkintamme mukaan tätä yhteistä identiteettiä ilmaistaan esimerkiksi yhteisillä tavoitteilla, kannanotoilla sekä tiiviillä yhteistyöllä. Kollektiiviset identiteetit ovat kuitenkin muutoksessa ja usein niiden merkitys on sidoksissa tiettyyn aikakauteen ja laajempiin tapahtumiin.
Aineistomme pohjalta pohjoismainen identiteetti nähdään Suomelle erittäin merkittävänä ja se perustuu ensi sijassa yhteisille arvoille. Vaikka artikkelissa keskitymme pohjoismaiseen identiteettiin, myös eurooppalaisella identiteetillä on ollut tärkeä rooli Suomen YK-politiikan ajurina. Haastatteluissa laajempien ryhmien nähtiin muodostuvan sen perustalta, että niillä on yhteisiä intressejä ajettavana. Se mihin ryhmään valtio lopulta päätyy, vaihtelee asiakysymysten välillä ja eri YK-foorumeilla, kuten ihmisoikeusneuvostossa ja turvallisuusneuvostossa.
Pohjoismainen yhteistyö YK:ssa on vilkasta diplomatian eri tasoilla. Viime vuosina sen voidaan nähdä tiivistyneen entisestään. Yksi tämän yhteistyön näkyvimmistä muodoista on Pohjoismaiden yhteisehdokkuudet ja kiertävä vastuunkantaminen eri elinten jäsenyyksistä. Arjen yhteistyö on luonteeltaan usein varsin epävirallista, joustavaa ja näkymätöntä, paitsi yhteisissä kannanotoissa, joiden määrä on kasvanut monilla YK-foorumeilla. Nykyään Pohjoismaat puhuvat usein yhdessä Baltian maiden kanssa NB8-ryhmänä.
Politiikassa painottuu tasa-arvoajattelu ja naisten sekä haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeudet. Näiden lisäksi ympäristö- ja ilmastokysymykset sekä kestävän kehityksen edistäminen ovat Pohjoismaille tärkeitä asiakokonaisuuksia.
Pohjoismainen positiivinen brändi on ollut kaikille ryhmän maille hyödyllinen ja siksi sitä on tietoisesti ylläpidetty. Tästä huolimatta kansalliset resurssit, sitoumukset sekä politiikkaa ohjaavat ideat ovat saattaneet erota maiden välillä. Lisäksi Pohjoismailla on erilaiset suhteet EU:hun ja Natoon, jolla on ollut vaikutuksia myös YK-politiikkaan. Esimerkiksi Norja ja Islanti eivät voi osallistua EU-koordinaatiokokouksiin, koska ne eivät ole EU:n jäsenmaita.
Useat Suomen pitkäaikaiset YK-politiikan painopistealueet ovat Pohjoismaille yhteisiä, kuten konfliktien ehkäisy ja rauhanvälitys, oikeusvaltion kehittäminen sekä ihmisoikeuksien tukeminen ja edistäminen. Politiikassa painottuu tasa-arvoajattelu ja naisten sekä haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeudet. Näiden lisäksi ympäristö- ja ilmastokysymykset sekä kestävän kehityksen edistäminen ovat Pohjoismaille tärkeitä asiakokonaisuuksia.
Tutkimuksemme mukaan Suomen YK-politiikka on kehittynyt eri instituutioita korostavasta lähestymistavasta asiakeskeisempään suuntaan. Tämän vuoksi tarkastelemme artikkelissamme kutakin YK-pilaria erikseen.
Rauha ja turvallisuus
Pohjoismailla oli kylmän sodan aikana merkittävä rooli YK:n rauhaturvaoperaatioissa. Rooli on sittemmin muuttunut olennaisesti, vaikka eräänlainen pohjoismainen rauhanturvaajabrändi on edelleen voimissaan. Brändinä pohjoismainen rauha, joka keskittyy Pohjoismaiden rauhanvälityksen ja konfliktinratkaisun edistämiseen, on ollut viime aikoina esillä myös pohjoismaisen ministerineuvoston agendalla. Puheenjohtajana vuonna 2023 toimiva Islanti on ohjelmassaan korostanut Pohjolan rauhanlähettilään roolia.
Haastateltaviemme mukaan erityisesti Martti Ahtisaaren vuonna 2008 saama Nobelin rauhanpalkinto nosti rauhanvälityksen asemaa Suomen ulkopolitiikassa. Vuonna 2011 rauhanrakennusta ja -välitystä käsiteltiin hallitusohjelmassa ja rauhanvälityksen toimintaohjelmassa keskeisinä prioriteetteina.
Suomi myös perusti YK:n rauhanvälityksen ystäväryhmän Turkin kanssa vuonna 2010 ja asettui tukemaan YK:n poliittisia, pääosin siviileistä koostuvia rauhanturvaamiseen pyrkiviä operaatioita Meksikon kanssa. Suomi on tukenut lisäksi esimerkiksi kaikkein räikeimpiä ihmisoikeusloukkauksia estävää suojeluvastuuperiaatetta ja aseistariisuntaa YK:n kontekstissa.
Euroopan unionin jäsenyys on ajanut Pohjoismaita eri suuntiin kriisinhallinnassa. Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa pyrkinyt kehittämään EU:n kriisinhallintakykyä.
Vaikka rauhanturvaamisen pohjoismainen brändi on vahva, on maiden välillä myös paljon kilpailua. Tämä näkyy erityisesti Naiset, rauha ja turvallisuus –päätöslauselmassa. Suomella on keskeinen rooli myös toisessa, tietyn väestöryhmän osallisuutta korostavassa kokonaisuudessa eli Nuoret, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmassa.
Euroopan unionin jäsenyys on ajanut Pohjoismaita eri suuntiin kriisinhallinnassa. Suomi on yhdessä Ruotsin kanssa pyrkinyt kehittämään EU:n kriisinhallintakykyä, kun taas Tanska pysytteli yhteisen turvallisuuspolitiikan ulkopuolella vuoteen 2022 asti. Venäjän hyökkäys Ukrainaan on yhdistänyt sekä Pohjoismaita että lisännyt niiden yhteistyötä Baltian maiden kanssa. Turvallisuusneuvostossa Pohjoismaat ja Baltian maat ovat kuitenkin pääosin toimineet erillisinä ryhmittyminä ja esitelleet omat yhteislausuntonsa.
Ihmisoikeudet
Valtioneuvoston ihmisoikeuspoliittisen selonteon (2021) mukaan Pohjoismaat jakavat yhteiset arvot ja yhtenevän näkemyksen ihmisoikeuksista. Tämä yhtenevyys näkyy YK:ssa maiden tekemissä yhteislausunnoissa. Baltian maat ovat yhtyneet Pohjoismaiden lausuntoihin esimerkiksi ihmisoikeusneuvostossa.
Pohjoismaiden ryhmän tärkeä tehtävä on tukea ja puolustaa YK:n ihmisoikeuselinten ja erityisraportoijien asemaa. Tämä on ollut erityisen tärkeää aikana, jolloin ihmisoikeusnormit ja –kieli ovat tulleet vahvasti haastetuiksi. Lisäksi Pohjoismaat ovat pyrkineet turvaamaan ihmisoikeuspuolustajien eli ihmisoikeuksia rauhanmukaisesti edistävien ja suojelevien henkilöiden asemaa. Ulkoasianhallinto on vastikään päivittänyt puolustajia koskevat ohjeensa.
Pohjoismaille sukupuolten tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen oikeudet sekä alkuperäiskansat ovat olleet tärkeitä yhteisiä teemoja.
Pohjoismaille sukupuolten tasa-arvo, seksuaalivähemmistöjen oikeudet sekä alkuperäiskansat ovat olleet tärkeitä yhteisiä teemoja. EU:ssa näistä teemoista on ollut toisinaan vaikeaa löytää vahvaa yhteisrintamaa joidenkin konservatiivisempien maiden vesittäessä kunnianhimoisia tavoitteita.
Monissa seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja –oikeuksia koskevissa kysymyksissä Pohjoismaat ovat toimineet yhdessä. Suomi on lisäksi edistänyt vammaisten oikeuksia yhdessä koulutuksen ja digitalisaation kanssa. Lisäksi koulutus ja teknologian sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ihmisoikeuksiin ovat olleet Suomen ihmisoikeusneuvostojäsenyyden pääteemoja.
Kehitys
Pohjoismainen identiteetti on Suomelle erityisen tärkeä kehityspolitiikan kysymyksissä, sillä Suomen antama kehitysapu on muihin Pohjoismaihin nähden vaatimatonta. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan panostukset ovat moninkertaisia Suomeen verrattuna. Siksi myönteisen pohjoismaisen identiteetin ylläpitäminen kehityskysymyksissä on Suomelle tärkeää. Vuoden 2021 Kehityspoliittisessa selonteossa Suomi sitoutuu ensisijaisesti vaikuttamiseen pohjoismaisen yhteistyön kautta.
Pohjoismaiden kehityspolitiikat ovat kuitenkin kehittyneet sisäpoliittisista syistä varsin erilaisiin suuntiin 2000-luvulla apumäärien ja kohteiden osalta. Suomen linja on ollut vaikeasti ennustettava, sillä kehityspolitiikkaan on eri hallitusohjelmissa suhtauduttu hyvin eri tavoin. Esimerkiksi Juha Sipilän ja Petteri Orpon hallituskausilla kehitysapua leikattiin. Suomen tekemiä leikkauksia on perusteltu myös vertaamalla kehitykseen muissa Pohjoismaissa.
Kehityspoliittisissa tavoitteissa naisten ja tyttöjen oikeudet ovat vahvasti esillä ja muiden pohjoismaiden tapaan Suomen panostukset YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin toimintaan sekä heikoimmassa asemassa olevien tukemiseen ovat merkittäviä. Kehityspolitiikan painotuksissa on selkeä yhteys muihin YK:n pilareihin, turvallisuuteen ja ihmisoikeuksiin. Kestävän kehityksen toimintaohjelma (Agenda2030), josta YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015, ohjaa kestävän kehityksen edistämistä vuosina 2016–30. Ohjelman toimeenpanossa Pohjoismaat pyrkivät toimimaan suunnannäyttäjinä.
Pohjoismainen yhteys on vaalimisen arvoinen
Tutkimuksemme osoittaa, että kokonaisuutenaan Suomen YK-politiikan linja on ollut hyvin vakaa ja muuttumaton koko 2000-luvun, mikä nähdään Suomen vahvuutena. Toisaalta mielenkiinto ja panostus YK:hon liittyvissä kysymyksissä on vaihdellut, kuten myös identiteettipainotukset. Eurooppalainen identiteetti oli esimerkiksi voimakas 2000-luvun alkuvuosina, mutta pohjoismaisuus on säilynyt vahvana identifikaation kohteena.
Yhteenvetona voidaankin todeta, että pohjoismaisen identiteetin näkökulma on olennainen Suomen YK-politiikan ymmärtämiselle. Arvojen osalta yhtenäisyys Pohjoismaiden kesken on jopa eurooppalaisuuttakin merkittävämpää. Vaikka eri YK:n pilareiden tai teemojen välillä on eroavaisuuksia, pohjoismaisuus heijastuu yhteisissä arvoissa, asiatavoitteissa, yhteislausunnoissa sekä toisinaan välineellisesti.
Joustavaa, tukevaa ja luottamuksellista suhdetta Pohjoismaiden välillä on arvokasta vaalia epävakaassa maailmantilanteessa. Turvallisuusneuvostokampanjassa Suomi tarvitsee Pohjoismaiden täyden tuen. Mahdollisena neuvoston vaihtuvana jäsenenä Suomi voi myös kansallisen linjansa ohella edustaa laajempia yhteispohjoismaisia intressejä ja luoda jatkuvuutta maiden edustamalle linjalle.
Kirjoitus perustuu Nordic Review of International Studies –lehden pohjoismaista identiteettiä käsittelevän erikoisnumeron artikkeliin“The United Nations and the Nordic identity: Reflections from the Finnish UN policy in the 2000s”.
VTT, Eurooppa-tutkimuksen dosentti Hanna Tuominen toimii Eurooppa-tutkimuksen yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa.
YTT, valtio-opin dosentti Anna Kronlund toimii valtio-opin yliopistonlehtorina Turun yliopistossa.
Artikkelikuva: Chickenonline / Pixabay
