Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiirin ensimmäiseen tapaamiseen pohjaavassa podcastissa teemana ovat haasteet ja haaveet. Artikkelien kirjoittajien alustuksissa kuullaan kehkeytyvän aikuisuuden kipupisteistä ja herkkyyden kokemuksesta.
Haasteet ja haaveet -teemaisia artikkeleita käsittelevä lukupiirikokoontuminen järjestettiin 13.2.2024.
Lukupiirissä alustivat Mari Käyhkö ja Päivi Armila artikkelinsa “’Tasasen paskaa kuuluu’: Elämänongelmien kirjoa kehkeytyvässä aikuisuudessa” lähtökohdista ja löydöksistä sekä Anne Airaksinen yhteiskirjoitetun artikkelinsa ”’Suurin osa elämästä on menny siihen, että mun täytyis olla toisenlainen’: Herkkyyden kokemuksia nyky-yhteiskunnassa” pohjalta. Molemmat artikkelit on julkaistu Aikuiskasvatus-lehdessä ja ovat saatavilla avoimesti.
Alla molemmat alustukset tiivistetään tekstiksi omien alaotsikoidensa alle. Podcast-jaksossa kuullaan myös nuorten ääntä, kun Aikuiskasvatus-lehden toimituspäällikkö Terhi Kouvo haastattelee Käyhkön ja Armilan tutkimusartikkelissa esiintynyttä nuorta.
Nuoriso tutkimuksen kuvassa -lukupiiri tekee keväällä 2024 nuorisoon kohdistuvaa tutkimusta tutuksi matalalla kynnyksellä ja kutsuu ihmisiä keskusteluun tutkimustiedon pohjalta. Monitieteinen lukupiiri tiivistää kotimaisten tiedejulkaisujen yhteistyötä saattamalla eri tieteenalojen julkaisujen tekijöitä dialogiin käytännön toiminnassa. Lukupiirissä avataan eri tiedelehdissä julkaisseiden tutkijoiden voimin ajankohtaisesta nuorisotutkimuksesta.
Lukupiirissä on neljä avoimesti verkossa saatavilla olevaa tiedelehteä: Aikuiskasvatus, Alue & Ympäristö, Kulttuurintutkimus ja Nuorisotutkimus. Lisäksi mukana on alue- ja maantiedettä sekä yhteiskunnallista ympäristötutkimusta yleistajuistava Versus-verkkolehti. Politiikasta -lehden tuottama podcast-sarja alustuksista julkaistaan lehden SoundCloud-sivulla.
Mari Käyhkö ja Päivi Armila: Kehkeytyvän aikuisuuden kipupisteitä
”Mul oli jollain tapaa henkisesti semmonen huono olla että tuli semmonen dominoefekti että kun kerran tai pariin päivään en ollu koulussa ni sitten en vaan loppujen lopuks jaksanu käydä siellä, ja en jaksanu enää itelle sellasta tunnetta että jaksan käydä koulussa. [–] Sitten yhtäkkii elämä lähtee hirveeseen alamäkeen. Mul oli kotipippalot täälä porukan kaa, ja siel oli, tietenki juotiin alkoholia, mutta yhtäkkii aamulla tulee poliisit, ottaa kiinni ja sanoo ’sua epäillään rankasta väkivallasta’.”
(nuoren miehen kerrontaa: sitaatti artikkelista sivu 281)
Nuoriso on suosittu aihe tutkimuksen kuvassa – suosittu ja ikuinenkin. Nuorista kannetaan huolta, nuoruutta ihannoidaan ja nuoruuteen kaivataan. Nuorista puhutaan yhteiskuntamme tulevaisuutena, nuorten ajankäyttöön pyritään vaikuttamaan erilaisin pedagogisin keinoin – ja tutkimustietoa heistä kootaan jatkuvasti. Siellä missä nuorisotutkijat tapaavat toisiaan, keskustelu alkaa usein ilmauksella ”minun tutkimukseni nuoret”. Tutkimuksen kuvissa näkyvä nuoruus on siis hyvin monenlaista.
Tuomme Nuoret tutkimuksen kuvassa -lukupiiriin kuvan yhdenlaisesta nuoruudesta ja siitä, minkälaista tietoa voi saada, kun tarkennamme katseen aikuisuutta kohti kulkevien nuorten elämän ongelmiin. Tutkimusartikkelimme alaotsikko ’Kehkeytyvän aikuisuuden kipupisteitä’ kertoo sen sisällöstä: kasaantuvasta mielensisäisestä epätasapainosta ja poikatapaisesta elämänkohelluksesta – yhtäältä ajassa kehkeytyvistä elämänlevyisistä ongelmista ja toisaalta äkillisistä romahtamisen hetkistä. Yläotsikko ’Tasasen paskaa kuuluu’ puolestaan kertoo siitä, että metodologisesti analyysimme ponnistaa nuorten omasta kerronnasta ja kokemusmaailmasta käsin.
Tutkimuksemme nuoret – neljä nuorta miestä ja kolme nuorta naista – ovat syrjäisellä paikkakunnalla kasvaneita ”tilastollisesti riskittömien perheiden” jäseniä. Tutkimusartikkelissamme esittämäämme analyysia varten olemme käyneet läpi haastatteluja, jotka on tehty heidän ollessaan 18–21-vuotiaita. Edelleen jatkuvaa tutkimussuhdetta heidän kanssaan alettiin rakentaa silloin, kun he olivat vielä yläkouluikäisiä.
Tuomme Nuoret tutkimuksen kuvassa -lukupiiriin kuvan yhdenlaisesta nuoruudesta ja siitä, minkälaista tietoa voi saada, kun tarkennamme katseen aikuisuutta kohti kulkevien nuorten elämän ongelmiin.
Vuosia kestäneen tutuiksi tulemisen ja kehkeytyvän avoimuuden myötä olemme tavoittaneet monia usein vaiettujakin asioita – sellaisia, joita ei yleensä kerrota tutkimushaastatteluissa ja joita tutkija ei aina edes osaa kysyä. Luottamuksen ja säännöllisten keskustelujen varassa edenneen pitkittäistutkimuksen tuotteena on syntynyt tutkimusaineisto, joka tavoittaa nuoruuteen liittyvän asiaintilojen, tunteiden ja suhteiden aaltoilun. Tutkijaoivalluksina on syntynyt metodologinen elämänkulkuymmärrys, joka avautuu keskusteluhetkissä, mutta linkittyy myös menneeseen ja siitä kasautuneeseen tietoon.
Yleinen aikalaispuhe nuorten ongelmista ja ahdistuksista keskittyy suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, kuten pandemioihin, sotiin, ilmastonmuutokseen tai kiusaamiskulttuuriin. Luottamuksellisissa tutkimussuhteissa huolenaiheiden, murheiden ja eskapismin perustelut asettuvat kuitenkin lähelle: perhe- ja intiimisuhteisiin, vanhempien ongelmiin ja toimintaan tai omiin työelämäkokemuksiin.
Tieto siitä, että muodollisesti hyvin pärjäävätkin nuoret voivat kipuilla elämässään isojenkin mielensisäisten taakkojen kanssa, olisi tärkeää nuorten elämää ohjaavaa ja säätelevää työtä tekeville aikuisille, kuten opettajille, opinto-ohjaajille ja muille viranomaisille. Ongelmien kanssa sinnittely ja epävarmuus eivät aina näy päälle päin, mutta voivat suistaa elämää raiteiltaan joskus pitkäksikin aikaa.
Anne Airaksinen: Yksilöllinen herkkyys muovaa kokemusmaailmaa ja vaikuttaa toimintamahdollisuuksiin
”Ku sitä aika paljon on tullu sellasta kommenttia että ku se ei ole normaalia käyttäytyä tuolleen, tai et ole normaali…”
”…en varmaan sitte ansaitsis elää tässä maapallolla ku en jotenki niinku nyt ole semmonen kuin pitäis…”
(sitaatit artikkelista, sivut 284 & 288)
Yllä olevat kommentit ovat sitaatteja muistelutyön menetelmin tuotetusta tutkimusaineistosta; vertaisryhmäkeskusteluista, jossa jaettiin henkilökohtaisia herkkyyden kokemuksia. Keskusteluissa kuvaillut herkkyyden kokemukset liittyivät esimerkiksi omien tunteiden sanoittamiseen ja tunnereaktioiden näyttämiseen erilaisissa arkisissakin vuorovaikutustilanteissa. Osallistujat olivat eri-ikäisiä aikuisia, mutta keskusteluissa käsiteltiin myös lapsuuteen ja nuoruuteen liittyviä merkityksellisiä muistoja ja kokemuksia.
Yksilön kokemus omasta herkkyydestään määrittyy osaltaan suhteessa toisiin ihmisiin. Herkkyyden kokemus konkretisoituu silloin, kun se tulee sanoitetuksi erilaisissa sosiaalisissa konteksteissa ja vuorovaikutustilanteissa. Ympäristöstä omaksuttu malli sekä vuorovaikutustilanteissa ja -suhteissa saatu palaute näyttää olevan merkittävässä asemassa siinä, miten yksilö oppii suhtautumaan omaan herkkyyteensä. Tämä voi ratkaista suhtautuuko hän siihen myönteisenä piirteenä ja voimavarana, vai piiloteltavana tai jopa tukahdutettavana ominaisuutena.
Herkkyyteen ja tunteiden näyttämiseen on esimerkiksi perhe- ja lähisuhteissa saatettu suhtautua asiana, joka heikentää arjesta suoriutumista ja josta tulisi lähtökohtaisesti pyrkiä eroon. Se saatetaan mieltää heikkoudeksi, joka heikentää suoriutumista, sopeutumista ja erilaisissa tilanteissa pärjäämistä.
Oman herkkyyden näyttämistä ei siis välttämättä pidetä sosiaalisesti kannattavana tekona. Herkkyyden näyttäminen saatetaan rinnastaa oman haavoittuvuuden paljastamiseen.
Yksilöiden henkilökohtainen kokemusmaailma voi olla hyvinkin merkityksellisellä tavalla toisistaan poikkeava – siitäkin huolimatta, vaikka ulkoiset puitteet ja lähtökohdat olisivat näennäisesti samankaltaisia.
Yhteiskunnalliset normiodotukset liittyvät osaltaan suorittamiseen, pärjäämiseen ja sopeutumiseen. Kilpailu esimerkiksi opiskelu- ja työmarkkinoilla on kovaa, joten omaa haavoittuvuutta ei haluta paljastaa. Myös kulttuuri- ja sukupuolisidonnaiset käsitykset vaikuttavat siihen, millä tavalla tunteita ajatellaan olevan sopivaa ilmaista. Itsensä suojaamiseksi oman herkkyyden paljastavat tunnereaktiot saatetaan pyrkiä piilottamaan esimerkiksi ihmissuhteissa.
Herkkyys on yksilöllinen, luontainen, inhimillinen ominaisuus. Siihen liitetään tunneherkkyyden lisäksi muun muassa vahva empatiakyky, toisen elävän olennon kohtaamisen taidot, luovuus sekä kyky nähdä ja pohtia asioita laajasti eri näkökulmista.
Niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta on huolestuttavaa, mikäli näitä ominaisuuksia on tarve pyrkiä tukahduttamaan. Mitä herkkyyden ja siihen liittyvien myönteisten ominaisuuksien tukahduttaminen lopulta tarkoittaakaan ihmisyydelle?
Nuoret tutkimuksen kuvassa -lukupiirissä esitelty tutkimusartikkeli tuo esiin näkökulman siitä, kuinka yksilöiden henkilökohtainen kokemusmaailma voi olla hyvinkin merkityksellisellä tavalla toisistaan poikkeava – siitäkin huolimatta, vaikka ulkoiset puitteet ja lähtökohdat olisivat näennäisesti samankaltaisia. Lisäksi haluan tutkimuksen avulla herättää ajatuksia siitä, minkälaisia ihanteita kohti kuljemme, ja suosivatko yhteiskunnalliset olosuhteet ominaisuuksiltaan ainoastaan tietyntyyppisiä ihmisiä.
Tutkimuksen avulla saavutettua tietoa voidaan soveltaa käytännön toiminnassa kiinnittämällä huomiota toimintamahdollisuuksia vahvistavien tekijöiden tukemiseen esimerkiksi nuoriso-, ohjaus-, ja kasvatustyön konteksteissa. Tällöin luodaan edellytyksiä inhimilliselle kasvulle, kehitykselle ja kukoistamiselle yksilöllinen herkkyys huomioiden.
Hyödynnä podcastia opetuksessa
Seuraavien kysymysten avulla voit aktivoida opiskelijoitasi pohtimaan lukupiirissä käsiteltyjen tekstien sisältöä. Voitte purkaa ajatuksianne keskustellen tai vaikkapa esseen muodossa.
Käyhkö, M. & Armila, P. (2022). ”Tasasen paskaa kuuluu”: Elämänongelmien kirjoa kehkeytyvässä aikuisuudessa. Aikuiskasvatus, 42(4), 270–285.
- Millainen kuva syrjäseudun nuorten elämästä hahmottuu?
- Millaisia voimavaran lähteitä nuorilla on elämässään?
- Miten arvioit perheen roolia nuorten elämässä?
Airaksinen, A., Satri, J., Ollila, S. & Salonen, A. O. (2023). ”Suurin osa elämästä on menny siihen, että mun täytyis olla toisenlainen”. Herkkyyden kokemuksia nyky-yhteiskunnassa. Aikuiskasvatus, 43(4), 276–292.
- Miten esimerkiksi kulttuuri- ja sukupuolisidonnaiset käsitykset voivat vaikuttaa siihen, millä tavalla omia tunteita ajatellaan olevan sopivaa ilmaista?
- Miten voidaan luoda käytännön edellytyksiä inhimilliselle kasvulle, kehitykselle ja kukoistamiselle siten, että yksilöllinen herkkyys otetaan huomioon?
YTT, Mari Käyhkö on kasvatustieteen dosentti Lapin yliopistossa, sosiologian yliopistonlehtori Itä-Suomen yliopistossa, yhteiskuntatieteiden laitoksella Nuoret ajassa-hankkeessa, Joensuun kampuksella. Hän tutkii myös yhteiskuntaluokan kokemuksia yliopistossa.
YTT Päivi Armila on kasvatussosiologian dosentti Tampereen yliopistossa ja vieraileva tutkija Itä-Suomen yliopistossa, yhteiskuntatieteiden laitoksella Nuoret ajassa-hankkeessa, Joensuun kampuksella. Hän tutkii myös syrjäisillä seuduilla asuvien lasten ja nuorten elämää.
KM, YTM Anne Airaksinen tekee väitöskirjatutkimusta Itä-Suomen yliopistossa Welfare, Health and Management (WELMA) -tohtoriohjelmassa. Tutkimus on osa kestävän hyvinvoinnin tutkimusryhmää yhteiskuntatieteiden laitoksella.
Podcastin tekninen toimitus: Jukka Huuhtanen
Artikkelikuva: Helena Lopes / Unsplash
Tiedelehtien lukupiiri ja podcast on toteutettu yhteistyössä Tiedekustantajien liiton kanssa. Lukupiiriä koordinoi Kvs-säätiö. Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Soppi on osa Kvs-säätiön toimintaa ja Sivistyksen teemavuotta 2024 (#sivistys2024).
Artikkelia päivitetty 23.2.2024 klo 15.50: Lisätty artikkelin loppuun tieto lukupiirin ja podcastin yhteistyökumppaneista.
