Koulujen arjen turvaaminen edellyttää, että lainsäädännön tasolla varmistetaan koulun aikuisten aidot mahdollisuudet pitää huolta kaikkien työrauhasta.
Peruskoulun uudistuksia on kritisoitu useammalta taholta siitä, että uudistuksissa on vieraannuttu koulun todellisuudesta. Kritiikkiä on annettu esimerkiksi koulun perusrakenteiden ymmärtämättömyydestä tai esimerkiksi koulurakennusten suunnittelussa huomioitavista tekijöistä.
Professori Hannu Simola tutkimusryhmineen on tutkinut peruskoulun arjen reunaehtoja ja kuinka koulun eri asiantuntijat tunnistavat nämä. Esimerkiksi peruskoulussa opetukseen osallistuu aina monimuotoinen oppilasjoukko. Koulunkäynti on pakollista, ja oppilaiden käyttäytymistä ja suoriutumista valvotaan jatkuvasti, mikä edellyttää oppilailta sopeutumista koulun rutiineihin ja sääntöihin.
Nämä tutkimusten reunaehdot ovat tuttuja koulussa työskenteleville, mutta etäisiä niille asiantuntijoille, jotka eivät ole osa kouluarkea. Simola onkin puhunut koulun uudistusten yhteydessä luokkahuonetodellisuuteen liittyvästä ”muistinmenetyksestä” eli etääntymisestä kouluarjesta.
Väitöstutkimukseni mukaan, kun esimerkkinä käytetään kurinpidon sääntelyä, etääntyminen kouluarjesta näkyy myös lainvalmistelussa. Lainvalmisteluasiakirjoista avautuvat oletukset ovat ristiriidassa koulun oikeudellisen toimintaympäristön kanssa. Ristiriidat liittyvät oletuksiin opettajien osaamisesta, oppilaiden suojelusta puuttumattomuuden keinoin, koulussa käytettävissä olevasta ajasta sekä muiden oppilaiden häivyttämisestä.
Lainvalmisteluasiakirjojen perusteluista avautuvat oletukset
Perusopetuslain kurinpitoon liittyvää sääntelyä on muutettu useampaan kertaan 2000-luvulla. Viimeisin muutos astui voimaan elokuussa 2025, ja liittyi muun muassa kännyköiden kieltoon oppitunneilla.
Kun uutta lainsäädäntöä valmistellaan, lakiesityksissä perustellaan paitsi siihen liittyvät poliittiset tavoitteet, myös se, miten kyseessä olevasta asiasta tulee säännellä. Lakiesitysten lisäksi perustuslakivaliokunta asiantuntijoidensa lausuntoihin nojaten ottaa kantaa lakikirjausten muotoiluista silloin, kun lakiesitys on lähetetty sen lausuttavaksi. Perusopetuslain kurinpitosääntelyn muutokset on systemaattisesti lähetetty perustuslakivaliokuntaan, sillä niissä on katsottu olevan kyse oppilaiden perusoikeuksiin puuttuvasta sääntelystä.
Tutkimuksessani tarkastelin lakiesitysten, perustuslakivaliokunnan sekä sen asiantuntijoiden kannanottoja lakikirjausten muotoiluista perusteluineen. Näistä perusteluista avautuu oletuksia koulun toimintaympäristöstä. Toimintaympäristöllä en kuitenkaan tarkoita Simolan tapaan koulun arkea käytännössä, vaan lainsäädännön koulutyölle asettamia puitteita.
Oletus opettajan korkeakoulutuksen tuomasta osaamisesta
Kurinpitokeinojen käyttö edellyttää osaamista. Esimerkiksi oppilaan poistaminen tilasta voi edellyttää turvautumista voimakeinoihin, tai mikäli oppilaalla on hallussaan turvallisuutta vaarantava tavara, voidaan hänen reppunsa ja vaatteensa tietyin edellytyksin tarkastaa ja ottaa kielletty tavara haltuun. Toimenpiteillä puututaan oppilaan perusoikeuksiin voimakkaalla tavalla, mikä korostaa osaamista toimia tilanteissa lainmukaisesti ja turvallisesti.
Perusopetuslaki sallii kurinpitokeinojen käytön vain rehtorille ja opettajalle, sillä he toimivat virkasuhteessa. Lainvalmisteluaineiston perusteella virkasuhteeseen liittyy oletus korkeakoulutuksen kautta saadusta kasvatuksen asiantuntijuudesta. Lainsäädäntö ei kuitenkaan edellytä opettajilta minimipätevyysvaatimuksia.
Kurinpitokeinojen käyttö edellyttää osaamista. Esimerkiksi oppilaan poistaminen tilasta voi edellyttää turvautumista voimakeinoihin.
Mikäli pätevää opettajaa ei ole saatavilla, lain mukaan sijaiseksi voidaan valita kuka tahansa sopivaksi katsottu täysi-ikäinen ilman rikostaustaa. Lain mukaan epäpätevä sijainen voidaan valita jopa lukuvuodeksi kerrallaan, ja sijaisuutta voidaan myös ketjuttaa. Koska Suomessa ei ole opettajarekisteriä, ei virallista tietoa ole siitä, mikä pätevien ja epäpätevien opettajien suhde on peruskouluissa.
Epäpätevän opettajan toimivalta toimia kurinpidollisissa tilanteissa on yhtä vahva kuin pätevän opettajan, vaikka hänen osaamistaan toimia tilanteissa ei voida varmistaa. Toisaalta myöskään opettajien korkeakoulutukseen ei systemaattisesti sisälly opetusta kurinpitokeinojen käytöstä eikä opettajien täydennyskoulutukseen ei ole velvoittavaa lainsäädäntöä. Käytännössä opettajien osaamista toimia tilanteessa lapsen oikeuksien mukaisella turvallisella tavalla ei voida varmistaa.
Samaan aikaan lainsäädännön mukaan muut koulun aikuiset, kuten koulunkäynninohjaajat eivät saa toimia tilanteessa, vaikka heillä olisi koulutus keinojen turvalliseen käyttöön. Tilanne, jossa osaamaton opettaja puuttuu voimakkaalla tavalla oppilaaseen samaan aikaan, kun osaava koulunkäynninohjaaja seuraa tilannetta sivusta, on siis lainmukainen. Tutkimuksessani esitän sääntelylle pariakin eri vaihtoehtoa, jotta tilanteissa toimiminen olisi turvallista kaikille.
Puuttumattomuus oppilaan suojeluna
Lainvalmisteluaineistossa korostetaan oppilaan suojelua puuttumattomuuden kautta. Aineiston mukaan lapsia suojellaan silloin, kun vasta ihan viimeisenä keinona turvaudutaan kurinpitokeinoihin. Silloinkin keinojen käytölle on asetettu normaalia korkeampi kynnys – ikään kuin suositellaan, ettei keinoja käytettäisi.
Puuttumattomuutta perustellaan muun muassa oppilaiden alaikäisyydellä. Kuitenkaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen näkökulmasta lapsen suojelu ei tarkoita yksinomaan puuttumattomuutta. Päinvastoin, tutkimukseni perusteella se voi tarkoittaa aktiivista puuttumista tilanteen vaatimalla tavalla.
Puuttumattomuuden korostaminen kertoo siitä, ettei lainvalmistelussa tunnisteta oppilaan oikeudellista asemaa tai oikeuksien turvaamisen ulottuvuuksia koulussa
Puuttumattomuutta korostetaan aineistoissa myös siksi, että koulu on laitos. Oikeustieteessä korostetaan sitä, ettei oikeuksien rajoittaminen voi perustua laitosvaltaan. YK:n lapsen oikeuksien komitean ensimmäisessä yleiskommentissa lähdetään siitä, etteivät oppilaat menetä oikeuksiaan astumalla koulun portista sisään.
Oppilaat eivät menetä oikeuksiaan koulussa, mutta ne voivat toteutua siellä toisin kuin lapsella koulun ulkopuolella. On ymmärrettävä, että oppilaan oikeudellinen asema eroaa lapsen oikeudellisesta asemasta esimerkiksi kotona. Oppilailla on oppivelvollisuus ja perusopetuslain mukaiset velvollisuudet. Kurinpito ei voi perustua mielivaltaan, vaan oppilaan velvollisuuksien laiminlyöntiin. Puuttumattomuuden korostaminen aiheuttaa ristiriidan, sillä rehtorilla ja opettajilla on aktiivinen velvollisuus puuttua velvollisuuksien laiminlyönteihin.
Puuttumattomuuden korostaminen kertoo siitä, ettei lainvalmistelussa tunnisteta oppilaan oikeudellista asemaa tai oikeuksien turvaamisen ulottuvuuksia koulussa. Lisäksi se aiheuttaa ristiriidan kurinpidon kohteena olevan oppilaan ja muiden oppilaiden välille.
Yksittäisen oppilaan oikeuksien korostuminen muiden kustannuksella
Turvallinen oppimisympäristö on jokaisen oppilaan oikeus sekä edellytys oppimiselle. Koska koulussa oppilaat ovat alaikäisiä, on rehtorilla ja opettajilla korostunut huolellisuusvelvollisuus turvata kaikkien oppilaiden oikeudet.
Vaikka kurinpitokeinojen lisäämistä perustellaan koko kouluyhteisön turvallisuudella, painottuu lainvalmisteluaineistossa kurinpidon kohteena olevan oppilaan suojelu.
Jotta kurinpidon kohteena olevan oppilaan oikeusturva turvataan, kurinpitokeinojen viimesijaisuuden lisäksi laki edellyttää monia tilannetta turvaavia menettelyjä. Tutkimuksessani tuon esiin, kuinka nämä edellyttävät koulussa aikaa.
Lainvalmistelusta on havaittavissa oletus, jonka mukaan koulussa olisi loputtomasti aikaa. Esimerkiksi oppilaan poistamista voimakeinoin tai tavaroiden tarkastusta varten lähtökohtana on, että on kutsuttava toinen opettaja tai rehtori paikalle. Tilanteet voivat kuitenkin helposti pitkittyä, mikäli toisen opettajan tai rehtorin paikalle saaminen on hidasta ja oppilas vastustelee kurinpitokeinon käyttöä. Kun koulun aikaa tarkastellaan tuntijakoasetuksen mukaisina koulupäivien ja oppituntien kestoina, on opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen oppitunnilla aikaa yleensä 45 minuuttia. Pitkittyessään kurinpitotilanne vie helposti tästä ajasta suuren osan.
Tilanteita, joissa kurinpidollisten keinojen käyttöön kuluvan ajan kautta rajoitetaan kaikkien muiden oikeutta perusopetukseen, ei tunnisteta.
Muiden oppilaiden näkökulmasta kaikki aika, joka käytetään opetusta häiritsevän tai turvallisuutta vaarantavan oppilaan oikeuksien turvaamiseksi, on poissa muiden opetuksesta ja oikeuksien toteutumisesta. Lainvalmisteluaineistossa oppilaan poistaminen luokasta, vaikka vain viideksi minuutiksi, tunnistetaan perusopetuksen perusoikeuden rajoittamiseksi, mutta tilanteita, joissa kurinpidollisten keinojen käyttöön kuluvan ajan kautta rajoitetaan kaikkien muiden oikeutta perusopetukseen, ei tunnisteta.
On huomattava, että elokuussa 2025 voimaan astunut kännykkäkiellon sääntely ottaa ensimmäistä kertaa huomioon koulun ajan. Jatkossa opettajan ei tarvitse käyttää erikseen aikaa jokaisen oppilaan kanssa kännykän häiritsevään käyttöön, vaan mobiililaitteet voidaan kerätä ennakolta.
Lainvalmisteluaineistosta avautuu oletus koulusta, jossa oppilaita on yksi ja opettajia ja rehtoreita useampi helposti saatavilla keinojen käyttöön. Muita oppilaita ei ikään kuin ole tai heidät on häivytetty passiivisina taka-alalle. Kouluissa tilanne on kuitenkin päinvastainen: Opettaja on lähtökohtaisesti yksin oppilaiden kanssa, eikä opetusryhmien koolle ole tarkkaa sääntelyä tukea saavia oppilaita lukuun ottamatta. Kun yhden oppilaan toimintaan puututaan luokassa, sitä voi seurata jopa 30 muuta oppilasta. Ei voida myöskään olettaa, että nämä muut oppilaat seuraisivat tilannetta passiivisina. He voivat häiritä opetusta tai vaarantaa turvallisuutta samaan aikaan.
Puuttumattomuuden korostaminen aiheuttaa kouluissa tilanteen, jossa rehtorin tai opettajan on korostuneen pidättyvästi oltava puuttumatta oppilaan perusoikeuksiin niissäkin tilanteissa, joissa oppilas vaarantaa muiden oikeudet – samaan aikaan, kun rehtorilla ja opettajalla on virkavastuuseen perustuva, korostunut huolellisuusvelvollisuus turvata kaikkien oppilaiden oikeudet.
Tarve tunnistaa koulun toimintaympäristö myös lainvalmistelussa
Kun lainvalmistelusta avautuvat oletukset yhdistetään koulun oikeudelliseen toimintaympäristöön, voidaan vertailusta havaita niiden väliset ristiriidat:
| Lainvalmistelusta avautuvat oletukset | Koulun toimintaympäristö lainsäädännön pohjalta |
|---|---|
| Kurinpitokeinoja käyttää korkeakoulutettu opettaja | Kurinpitokeinoja käyttää korkeakoulutettu, mutta myös kouluttamaton opettaja |
| Oppilaan suojelua puuttumattomuudella | Oppilaan suojelu tarkoittaa myös aktiivista puuttumista |
| Kurinpito ei saa perustua laitosvaltaan | Kurinpito perustuu oppivelvolliselle säänneltyjen velvollisuuksien laiminlyöntiin, mikä ei tarkoita laitosvaltaa |
| Kurinpitoon tulee turvautua vain viimesijaisissa tilanteissa, erilaiset menettelyt turvaavat kurinpidon kohteena olevan oppilaan oikeusturvaa | Jokainen aikayksikkö, joka käytetään kurinpidon kohteena olevan oppilaan suojelemiseksi, on poissa muiden opetuksesta |
| Kurinpidon toteuttamisella on loputtomasti aikaa | Kurinpidolliset tilanteet on hoidettava koulun hyvin rajallisessa ajassa |
| Tilanteessa on läsnä yksi oppilas ja useampia opettajia tai rehtori yhdessä | Tilanteessa on läsnä useita oppilaita sekä yksi opettaja |
| Puuttumattomuuden korostaminen | Turvallisen oppimisympäristön turvaamisen korotettu huolellisuusvelvollisuus |
Koulun arjessa rehtoreiden ja opettajien on voitava toimia oikeudellisesti selkeässä kehyksessä. Jos lainvalmistelussa etäännytään koulun arjen oikeudellisista puitteista, vaarantuu oppilaan oikeuksien toteutuminen jo lainsäätämisvaiheessa. Koulun arjen turvaaminen edellyttää, että lainsäädännön tasolla varmistetaan koulun aikuisten aidot mahdollisuudet pitää huolta kaikkien työrauhasta ja turvallisuudesta.
OTT Virve Valtonen työskentelee Suomen akatemian yhteydessä toimivan Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Right to Belong: Yksinäisyyden ja ostrakismin vähentäminen lapsuudessa ja nuoruudessa -hankkeessa (352648) Turun yliopiston Opettajankoulutuslaitoksella. Lisäksi hän toimii yliopistonlehtorina Oikeustieteiden laitoksella Itä-Suomen yliopistossa.
Artikkeli pohjaa kirjoittajan keväällä vuonna 2025 tarkastettuun väitöskirjaan.
Artikkelin kuvituskuva: Richard Stachmann / Unsplash
