Yhteiskuntasopimuksesta esiintyi mediassa erilaisia kertomuksia, joiden ongelmat ja rankaisut, sankarit ja konnat vaihtelivat. Kertomusten osapuolet pyrkivät vakuuttamaan ja vaikuttamaan erilaisilla mediassa esitetyillä performansseilla.
Hallitustunnistelija Juha Sipilä käynnisti vuonna 2015 yhteiskuntasopimukseksi kutsumansa hankkeen, jonka tarkoitus oli kohentaa suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä. Siinä maan hallitus otti totuttua vahvemman roolin työmarkkinapolitiikassa ja edellytti työmarkkinajärjestöjen hyväksyvän hallituksen asettamat numeeriset tavoitteet neuvottelujen lähtökohdaksi.
Tutkin Helsingin Sanomien juttujen ja hankkeeseen osallistuneiden teemahaastattelujen avulla, miten neuvotteluosapuolten keskinäinen vaikutusvalta rakentui hankkeessa ja mikä tässä oli erityisesti mediajulkisuuden rooli. Tein haastattelut vuoden 2015 lopussa, kun yhteiskuntasopimusprosessi oli vielä kesken.
Yhteiskuntasopimushankkeen taustalla vaikuttivat vuoden 2008 finanssikriisistä jatkunut taloudellinen taantuma ja uudestaan aktivoitunut keskustelu suomalaisesta konsensuksesta ja korporativismista.
Tapausta jäsensi hallituksen ja työnantajien suosima kilpailukykykertomus. Sen mukaan työllisyyttä ja valtiontaloutta voitaisiin parantaa kilpailukykyä parantamalla.
Kilpailukykykertomuksen mukaan työllisyyttä ja valtiontaloutta voitaisiin parantaa kilpailukykyä parantamalla.
Ammattiyhdistysliikkeen näkökulmasta kilpailukykykertomus oli ongelmallinen. Työntekijöiden etuuksia puolustaessaan ammattiyhdistysliike joutuisi kertomuksessa sankarin vastustajan eli ”konnan” rooliin. Ammattiyhdistysliike toikin kilpailukykykertomuksen rinnalle kiristyskertomuksen. Siinä sankarin rooli oli varattu hallituksen pakkotoimia vastustavalle ammattiyhdistysliikkeelle ja konnan rooli hallitukselle.
Kolmas, leikkauskertomus, ei liittynyt yhtä suoraan työmarkkinajärjestelmään. Siinä ongelmaksi nähtiin yksinkertaisesti työehtojen huononnukset tai etuisuuksien leikkaukset. Tätä kertomusta pitivät esillä erityisesti yksityiset kansalaiset ja niiden eturyhmien edustajat, joiden etuja oltiin leikkaamassa.
Yllä kuvatut kertomusrakenteet jo sinällään asemoivat eri osapuolia enemmän tai vähemmän suosiollisiin asemiin ja voivat näin vaikuttaa niiden vaikutusvaltaan. Ne eivät kuitenkaan vielä kerro kovin paljon siitä, millä tavoin vaikutusvalta lopulta rakentuu.
Vaikutusvallan osatekijät: tieto, luottamus, arvot ja voima
Analyysin tarkentamiseksi erotin neljä vaikutusvallan osatekijää (tieto, luottamus, arvot ja voima) ja selvitin niiden merkitystä osapuolten keskinäiselle valtatasapainolle. Kutsun näihin osatekijöihin nojaavia puheenvuoroja auktoriteettiperformansseiksi ja tarkastelen niiden roolia yhteiskuntasopimuksen etenemisessä erityisesti kesällä ja syksyllä 2015.
Mediajulkisuudessakin vakiintui käsitys, että suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseksi työvoimakustannuksia on alennettava.
Hallituksen tiedolliset performanssit olivat vahvoja kesällä 2015, ja mediajulkisuudessakin vakiintui käsitys, että suomalaisen teollisuuden kilpailukyvyn palauttamiseksi työvoimakustannuksia on alennettava. Kilpailukykyongelma tunnistettiin myös ammattiyhdistysliikkeessä. Erimielisyyttä oli lähinnä siitä, kuinka paha kilpailukykyongelma on ja kuinka nopeasti ja millä keinoin ongelmaa pitäisi korjata.
Me pystytään tekemään erittäin maltillisia, ollaan tarjottu nollaratkaisuja tämmöisessä tilanteessa. (…) Mutta sitten että jos me halutaan tehdä näitä, puhutaan rakenteellisia uudistuksia, esimerkiksi lisäämään työaikaa merkittävästi tai jotain muuta. Se on huomattavasti vaikeampi tie. Ja mun mielestä kannattaisi tietysti käyttää sitä tietä, mikä on se helpompi tie. (Ammattiyhdistysliikkeen edustaja)
Hallitus vaati järjestöjä ottamaan neuvottelujen lähtökohdaksi yksikkötyökustannusten alentamisen viidellä prosentilla. Akava ja STTK olisivat olleet tähän valmiit mutta SAK ei. Tästä syystä SAK alkoi näyttää kilpailukykyongelman ratkaisuyritysten vastustajalta, mikä heikensi SAK:n luottamukseen perustuvaa vaikutusvaltaa. Kiristyskertomuksen mukainen hallituksen toimien kritiikki ja joukkovoimalla uhkailu eivät enää riittäneet luottamuksen saavuttamiseen, vaan paine osallistua kilpailukykyongelman ratkaisuun jollain positiivisella tavalla kasvoi.
Hallitus puolestaan vaikutti itsevarmalta ilmoittaessaan, että lupaamiensa budjettileikkausten sijaan se etsiikin keinoja, joilla se voisi parantaa yritysten kilpailukykyä ilman työmarkkinajärjestöjen tukea. Se muun muassa aikoi leikata ylityö- ja sunnuntaikorvauksia ja rajoittaa lailla työmarkkinajärjestöjen oikeuksia sopia työehdoista.
Ratkaisuksi luottamuspääomansa rapautumiseen SAK esitti oman mallinsa yhteiskuntasopimukseksi ja toi sen näyttävästi julkisuuteen 24. syyskuuta. SAK tarjosi monia työnantajapuolen tavoittelemia asioita, kuten palkankorotusten nollalinjaa vuodelle 2017 sekä periaatetta, että vientiteollisuus määrittelisi palkankorotusten ylärajan.
Tällä luottamusperformanssilla SAK pyrki osoittamaan vastuunsa kilpailukykyongelman ratkaisemisessa. Samalla se haastoi työnantajapuolen aloittamaan neuvottelut uudelleen.
Kyllä se arvio oli myöskin, että yhteiskunnallinen ilmapiiri kuitenkin on tällä hetkellä sellainen, että jos me oltaisiin jääty vaan juntturaan ja sanottu, että mikään ei saa muuttua, niin kyllä meidän vaikutusvalta olisi siinä vähentynyt ihan selkeesti. (Ammattiyhdistysliikkeen edustaja)
SAK onnistui aloitteellaan kääntämään voimasuhteet omaksi edukseen. Mediajulkisuudessa SAK:n ehdotusta kiiteltiin, ja jopa valtiovarainministeriön entinen valtiosihteeri Raimo Sailas ihmetteli, miksei SAK:n ehdotus kelpaa hallitukselle.
Samalla hallituksen lakipaketti alkoi kohdata niin tietoon kuin arvoihinkin nojaavaa kritiikkiä. Ehkä mieliinpainuvin arvoperformanssi oli kahden kätilön esiintyminen 16. syyskuuta Yleisradion A-studiossa. Kätilöt kertoivat, kuinka he ymmärtävät kilpailukykytavoitteen mutta eivät voi hyväksyä ratkaisua, joka kohtelee pienipalkkaista vuorotyötä tekeviä näin epäoikeudenmukaisesti. He ehdottivat ylityökorvausten leikkausten sijaan lomarahojen leikkaamista.
Ehkä mieliinpainuvin arvoperformanssi oli kahden kätilön esiintyminen 16. syyskuuta Yleisradion A-studiossa.
Lomarahojen leikkaaminen oli ollut esillä hallituksessa, mutta se oli hylätty, koska ajateltiin, että lomarahoihin ei voi puuttua lainsäädännöllä. Ylityön ja sunnuntaityön korvauksista nousseen voimakkaan julkisen kritiikin jälkeen virkamiehet kuitenkin keksivät, että säätämällä lomarahoista lailla voitaisiin niiden tasoa sittenkin rajoittaa, ja näin päätettiin tehdä.
Hallitus hyödynsi kätilöiden televisioesiintymistä osoittamalla, että se ymmärtää esitettyjä arvonäkökohtia ja ottaa ne huomioon. Samalla kätilöiden performanssi tuki hallitusta viestimällä ammattiyhdistysliikkeen johdolle, että jäsenistössä on valmiutta leikkauksiin, kunhan ne tehdään tasapuolisesti.
Se oli ilman muuta semmoista, jossa median kautta toimittiin eri suuntiin ja saatiin hyväksyttävyyttä sille, että se lomarahaleikkaus koetaan paljon pehmeämpänä, kun sitten tämmöiset rivityöntekijät ja vielä kätilöt kannattaa. (Hallituspuolueen edustaja)
Voima poikkeaa muista vaikutusvallan osatekijöistä, koska vallan legitimoinnin sijaan siinä on kyse vallan osoittamisesta. Voimaan kytkeytyivät hallituksen kyky säätää aikomansa kilpailukykypaketti ja ammattiyhdistysliikkeen kyky saada jäsenistönsä tarvittaessa lakkoon.
Kyse oli myös mandaatin uskottavuudesta: mitkä ovat neuvottelijoiden valtuudet ja missä määrin taustaryhmät hyväksyvät tavoitteet ja esitetyt toimenpiteet. Hallitus käytti lainsäädäntövaltaansa kannustamaan työmarkkinajärjestöjä löytämään ratkaisu. Työmarkkinajärjestöissä näkemykset hallituksen voimasta vaihtelivat, mutta vallitseva käsitys oli, että hallitus todella ryhtyy jonkinlaisiin lainsäädännöllisiin toimiin, elleivät järjestöt pääse sopimukseen.
Me arvioidaan kuitenkin, (…) että kyllä tämä hallitus, se kuitenkin istuu kuin tatti sen kolme ja puoli vuotta vielä. Kyllä niillä on aikaa tehdä näitä ikävyyksiä. Jos joku pakkolaki vaikka karahtaisikin EU-oikeuteen tai perustuslakiin, niin kyllä sieltä löytyy sitten seuraava ikävä juttu mikä voidaan tehdä. (Ammattiyhdistysliikkeen edustaja)
Mediaperformassit legitimoivat vallankäyttöä ja loivat sille uskottavuutta
Yhteiskuntasopimushankkeessa purkautui jo pitkään kasautunut paine muovata työmarkkinapolitiikan pelisääntöjä. Erityisesti ammattiyhdistysliikkeen ja opposition edustajat pahoittelivat hallituksen uutta toimintatapaa. Heidän suosimassaan kiristyskertomuksessa hallitus asettui konnan rooliin.
Yhteiskuntasopimushankkeessa purkautui jo pitkään kasautunut paine muovata työmarkkinapolitiikan pelisääntöjä
Elinkeinoelämä suhtautui hallituksen toimintaan myönteisemmin. Toimet nähtiin kilpailukykykertomuksen mukaiseksi pyrkimykseksi kehittää työmarkkinoita ja tukea suomalaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä. Työmarkkinoiden muutosta jyrkensi se, että elinkeinoelämä jatkoi irtautumistaan keskitetystä sopimistavasta ja päätti marraskuussa 2015 lopettaa keskitettyjen sopimusten tekemisen kokonaan kevään 2016 jälkeen.
Mediassa esitetyillä arvo-, tieto-, luottamus- ja voimaperformansseilla osapuolet legitimoivat vallankäyttöään ja loivat sille uskottavuutta.
Performansseilla pyrittiin vaikuttamaan erityisesti hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan oikeutukseen äänestäjien ja ammattiliittojen jäsenten keskuudessa.
Performanssit olivat erityisen tärkeitä mandaatin näkökulmasta: mediassa esitetyt käsitykset taloustilanteen ongelmista tai leikkausten epäoikeudenmukaisuuksista eivät niinkään pyrkineet vakuuttamaan neuvottelujen osallisia tiedollisesti tai arvopohjaisesti. Sen sijaan näillä performansseilla pyrittiin vaikuttamaan erityisesti hallituksen ja ammattiyhdistysliikkeen toiminnan oikeutukseen äänestäjien ja ammattiliittojen jäsenten keskuudessa. Tämä puolestaan heijastui voimaan perustuvaan vaikutusvaltaan päättäjien keskuudessa.
Selkeimmin performanssien vaikutus näkyi syyskuun lopussa, kun hallituksen vaikutusvalta alkoi heiketä SAK:n sopimusehdotuksen saaman myönteisen vastaanoton ja hallituksen lakipaketin kohtaaman kritiikin takia.
Kirjoitus perustuu tuoreessa Politiikka-lehdessä 2/2017 julkaistuun artikkeliin ”Kiristystä vai kilpailukykyä? Auktoriteettiperformanssit ja strategiset kertomukset neuvotteluissa ’yhteiskuntasopimuksesta’”.
Esa Reunanen on yliopistotutkija Tampereen yliopistossa.
