Aasian megatrendit klikkiotsikoiden varjossa

Lukuaika: 4 min. 

Aasia-uutisoinnissa pitäisi raivata tilaa Kim Jong-unilta kiinalaisille eläkeläisille.

Vuonna 2017 Pohjois-Korea onnistui tekemään useita pitkän kantomatkan ohjuskokeita, räjähdysvoimaltaan toistaiseksi suurimman ydinkokeen sekä useita Japanin ilmatilaa loukanneita lyhyemmän kantomatkan ohjuskokeita. Silloin, kun uusista kokeista ei ollut raportoitavaa, huomio keskittyi siihen, missä ja milloin seuraavaksi pamahtaa.

Kim Jong-un näkyy päivästä toiseen otsikoissa osin, koska ihmiset reagoivat tutkitusti voimakkaammin sensaatiohakuisiin ja negatiivisiin uutisiin. Kielteisiksi mielletyistä asioista uutisoidaan suhteessa enemmän kuin myönteiseksi mielletyistä asioista.

Tätä kutsutaan kielteisten uutisten vääristymäksi. Lisäksi monimutkaiset ilmiöt pyritään usein henkilöimään muutamaan tarinan juonen kannalta keskeiseen hahmoon.

Meille kerrotaan tavallaan satuja sillä erotuksella, että näissä tarinoissa paha saa harvoin palkkaansa. Vuosikymmeniä jatkunut jaetun Korean ongelma voi tiivistyä tarinaksi, jossa Donald Trump ja Kim vertailevat ydinasenappiensa kokoa. Ydinsodan uhalla vihjaileva klikkiotsikko on näin valmis käden käänteessä.

Kyse ei ole siitä, etteivätkö Pohjois-Korean nopea asevarustelu ja suurvaltojen kiristyvä kilpailu Aasiassa olisi tärkeitä asioita, joista kannattaa uutisoida. Kyse on tasapainosta.

Kun liian moni media yrittää saada osansa klikkauksista, on vaarana, että koko uutisvirta tylsyy sensaatiohakuiseksi kouhottamiseksi. Varsinkin Suomen kokoisessa maassa tämä on yleensä jostain muusta pois.

Yleensä katveeseen jäävät aiheet ovat monimutkaisia ja hitaasti eteneviä prosesseja, joista on hankala rakentaa yksinkertaisia tunteita herättäviä tekstejä. Ne saattavat silti olla tärkeitä aiheita.

Yleensä katveeseen jäävät aiheet ovat monimutkaisia ja hitaasti eteneviä prosesseja, joista on hankala rakentaa yksinkertaisia tunteita herättäviä tekstejä.

Väestön ikääntyminen on digitalisaation, kaupungistumisen ja ilmastonmuutoksen ohella tärkeimpiä globaaleja megatrendejä. Ilmastonmuutos ja muutkin ympäristöaiheet pääsivät monimutkaisuudestaan huolimatta aivan uudella tavalla esiin mediassa vuonna 2017, mikä osaltaan todistaa, että valtamedian valokeilaan voi päästä systeemikeskeiselläkin aiheella.

Katveita kuitenkin riittää. Aasiaan liittyvistä teemoista esimerkiksi kiinalaisen eläkejärjestelmän kantokyky on Suomessa jäänyt uutispimentoon.

Monen mielestä epäseksikkäämpää aihetta olisi varmasti hankala keksiä. Suomalaisen kannattaisi kuitenkin kiinnostua megatrendien aallonharjalla surffaavista kiinalaisista eläkeläisistä esimerkiksi siksi, että Kiinan eläkepolitiikka vaikuttaa globaaliin talouskasvuun ja siten epäsuorasti myös Suomeen.

Huoltosuhteen muutos, eläkkeet ja talouskasvu

Kiina on viime vuosina muodostanut noin kolmanneksen globaalista bruttokansantuotteen kasvusta, ja vaikka Kiinan talous kasvaa, kasvu hiipuu vuosi vuodelta. Maan johdon tavoitteena on ollut jo pitkään saada talouskasvu nojaamaan kotimaiseen kysyntään vientivetoisuuden sijaan.

Johto on kuitenkin panostanut suhteessa enemmän infrastruktuurihankkeisiin, ja toimivan sosiaaliturvan kehittäminen on jäänyt sivurooliin. Kiinassa kotimaisen kysynnän kasvua hillitsee esimerkiksi se, että eläkkeet ovat pieniä ja iäkkäät kiinalaiset joutuvat luottamaan elämänsä rahoittamisessa perheeseensä.

Tämä nostaa kotitalouksien säästöasetetta ja rajoittaa mahdollisuuksia myydä kiinalaisille ei-välttämättömiä kulutushyödykkeitä. Toisaalta säästäminen näkyy siinäkin, että kiinalaiset eläkeyhtiöt ovat yhä merkittävämpiä toimijoita rahoitusmarkkinoilla.

Kiinan kohdalla huoltosuhteen heikkeneminen on dramaattista, koska eliniänodotteen nousun lisäksi synnytystalkoot kiinalaisin erityispiirtein ovat onnistuneet heikosti. Kiinan tiukkaa syntyvyydensäännöstelypolitiikkaa on höllennetty asteittain 2000-luvulla, mutta näyttää ilmeiseltä, ettei syntyvyys voi kompensoida eläkejärjestelmän puutteita.

Eliniänodotteen nousun lisäksi synnytystalkoot kiinalaisin erityispiirtein ovat onnistuneet heikosti.

Lasten saamisen lisäksi työikäiset pohtivat nimittäin perheen vanhusten hoitoa ja nousevia elinkustannuksia. Ikääntyvistä vanhemmista tulee huolehtia paitsi kulttuuristen normien, myös vuonna 2013 voimaan tulleen vanhushoitolain perusteella. Laki säädettiin osin siksi, etteivät eläkkeet takaa riittävää toimeentuloa useimmille.

Kiinan eläkejärjestelmä on rakennettu merkittävin osin 2000-luvulla, ja siinä on monta ongelmaa. Järjestelmä on aliresurssoitu, eläkeikä on liian alhainen ja naisia syrjivä, ja järjestelmä on alueellisesti epätasa-arvoinen.

Miesten eläkeikä on 60 vuotta ja elinajanodote noin 75 vuotta. Valkokaulusammateissa työskentelevien naisten eläkeikä on 55, työläisammateissa työskentelevien 50 ja elinajanodote noin 78 vuotta.

Usein naiset jäävät pois töistä jo ennen virallista eläkeikää, ja joskus heitä jopa painostetaan siihen. Tämä johtaa vanhuusiän köyhyyden sukupuolittumiseen, koska vähemmän palkkatöissä olleille naisille karttuu pienemmät eläkkeet. Yli puolet 60 vuotta täyttäneistä naisista tarvitseekin perheensä taloudellista apua toimeentuloon.

Mikä neuvoksi?

Valtion pitäisi ottaa koko järjestelmä haltuun, nostaa erityisesti naisten eläkeikää ja tasata alueellisia eroja. Maan autoritaarisesta luonteesta johtuen näin ei haluta tehdä, koska kun vastuu ongelmallisesta eläkepolitiikasta on aluetasolla, ylin johto voi pestä kätensä ongelmista eikä sen suosio vaarannu.

Eläkejärjestelmän ongelmilla on monimuotoisia vaikutuksia Kiinan talouteen. Naisten aikaisen eläköitymisen myötä Kiinan työmarkkinoilta katoaa kokenutta työvoimaa ennen aikojaan.

Riittävä eläketaso puolestaan tukisi kotimaista kysyntää. Kiinassa tehty tutkimus osoittaa, että jos alimman tason eläkkeitä nostetaan, varat ohjautuvat suoraan kulutukseen.

Eläketurvan parantamisella voisi olla laajempiakin vaikutuksia kuin vanhuusiän köyhyyden vähentäminen ja kotimaisen kysynnän tukeminen lyhyellä aikavälillä. Osa niistä, jotka eivät uskalla hankkia toista lasta taloudellisista syistä, saattaisivat rohkaistua, jos voisivat olla varmempia vanhempiensa toimeentulosta eläkeiässä.

Kiinalaiset väestötutkijat arvioivat, että Kiinan väestömäärä alkaa pienentyä vuoden 2025 paikkeilla samalla, kun yli 60-vuotiaiden osuus väestöstä jatkaa kasvuaan.

Huoltosuhteen parantuminen lisäisi puolestaan eläkejärjestelmän kantokykyä tulevaisuudessa. Tällä hetkellä kiinalaiset väestötutkijat arvioivat, että Kiinan väestömäärä alkaa pienentyä vuoden 2025 paikkeilla samalla, kun yli 60-vuotiaiden osuus väestöstä jatkaa kasvuaan.

Kun hedelmällisessä iässä oleva väestö kuuluu pieniin ikäluokkiin, kasvavallakin syntyvyydellä olisi hyvin rajallinen vaikutus huoltosuhteeseen. Mikään yksittäinen tekijä ei voikaan korjata monimutkaista ongelmavyyhtiä. Esimerkiksi eläkeyhtiöiden investointistrategioita täytyy jatkuvasti kehittää ja pyrkiä sitä kautta saamaan varoille mahdollisimman korkea ja vakaa tuotto.

Laajemmin eläköitymisbuumiin voidaan työmarkkinoilla reagoida parantamalla tuottavuutta ja hyödyntämällä uusia teknologioita, ja pyrkiä sitä kautta vähentämään huoltosuhteen heikkenemisen kielteisiä seurauksia. Vaikka tuottavuuden parantamispotentiaalia Kiinassa varmasti kosolti riittääkin, eläkeuudistuksilla on kiire.

Jos eläkejärjestelmän ongelmiin ei reagoida nopeasti ja riittävän radikaaleilla toimenpiteillä, Kiina ei voi saavuttaa koko talouden kasvupotentiaaliaan ja merkittävää osaa eläkeikäisistä odottaa taloudellisesti niukat eläkevuodet. Maaliskuussa 2018 Kiinan työvoima – ja sosiaaliturvaministeriö julkisti yhdessä valtiovarainministeriön kanssa ohjelman eläketasojen nostamiseksi ja rahoitustason parantamiseksi. Eläkeiän asteittaisesta nostosta on puhuttu 2022 alkaen, mutta yksityiskohtia ei ole vielä julkistettu.

Kiinalaisen eläkejärjestelmän kantokyky on vain yksi esimerkki systeemikeskeisistä aiheista, jotka jäävät suomalaisessa julkisessa keskustelussa pimentoon. Median murroksen myötä kilpailu on koventunut ja uutisten tuottajat keskittyvät uutisoimaan asioista, jotka myyvät. Maailman ymmärtäminen kuitenkin vaatii, ettei henkilöitynyt ja sensaatiohakuinen klikkiotsikoiden kalastelu vie kaikkea tilaa.

Persoonattomat rakenteet ansaitsevat päästä laajemmin esille eikä niitä tulisi jättää vain muutaman tutkivan journalistin huoleksi. Yli 60-vuotiaiden kiinalaisten määrää voi havainnollistaa ajattelemalla, että jos he muodostaisivat oman valtion, se olisi maailman viidenneksi suurin.

Voi hyvinkin olla, että tämän joukon toiminnalla on suomalaisille enemmän käytännön merkitystä kuin monella sellaisella aiheella, jolle julkisessa keskustelussa annetaan enemmän tilaa. Siksi kiinalaiset eläkeläiset, esimerkiksi te ansaitsisitte paikan suomalaisessa julkisessa keskustelussa.

DPhil Elina Sinkkonen on Aasia-tutkija ja tietokirjailija, joka työskentelee Koneen Säätiön rahoituksella Ulkopoliittisessa instituutissa.

Lisää aiheesta

Leave a comment

Your email address will not be published.


*