Mitä yhteistä on tanssitaiteilijalla ja huippututkijalla? Jos koreografi Valtteri Raekalliolta kysytään, niin paljonkin. Työn tekeminen ei lopu, vaikka ylhäältä kiellettäisiin. Koronapandemian aikana myös tanssijat ovat jatkaneet työtään kulisseissa, vaikka esiintymisiä ei juuri ole ollut.

“Ei kukaan sano esimerkiksi Suomen Akatemian tutkijoille, että lopettakaa työt, jos heidän tuloksiaan ei jostain syystä saa julkaista kahteen vuoteen. Eivät nämä alat toimi sillä tavalla,” Raekallio puuskahtaa.

Poikkeusaika on kuitenkin osoittanut, että viranomaisilla on asiasta pitkälti eri näkemys. Vaikeasti ennakoitavat ja mielivaltaisina näyttäytyvät kokoontumisrajoitukset ovat antaneet Raekalliolle vaikutelman, että hänen edustamaansa taiteenalaa ei arvosteta eikä sen toimintaa tunneta tarpeeksi hyvin. “Lainsäädännön muuttaminen on hidasta,” hän toteaa, “mutta puolentoista vuoden jälkeen kyse on jo arvovalinnoista.”

Työn tekeminen ei lopu, vaikka ylhäältä kiellettäisiin.

Raekallio onkin ottanut aktiivisesti osaa käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kirjoittanut mielipidekirjoitusten lisäksi myös suoraan ministereille. Hän arvioi, että erityisesti freelancereiden heikko tilanne vaikuttaa tulleen monelle päättäjälle yllätyksenä.

Tässä vaiheessa haasteena ei enää kuitenkaan ole tiedon puute, Raekallio toteaa, sillä kulttuurialan päättäjille lähettämä viesti näyttää menneen perille. “Tietoa on ja erittäin asiantuntevia virkamiehiä,” hän jatkaa, “mutta miten se kaikki tieto tihkuu ylöspäin aina lainvalmisteluun ja poliittiseen tahtotilaan remontoida se järjestelmä?”

”Taidetta ei voi tehdä tilaten”: hyödykeajattelusta kohti taiteen “perustutkimusrahoitusta”

Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarjan viidennessä jaksossa pureudutaan taiteen merkitykseen ja arvostukseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Jaksossa vierailevan tanssitaiteilija ja koreografi Valtteri Raekallion mukaan suomalaisella yhteiskunnalla on käymättä aito ja syvällinen keskustelu siitä, mitä kulttuuri sen eri ilmenemismuodoissa meille tarkoittaa.

Taiteesta ja sen arvostuksesta puhutaan Raekallion mukaan huomattavasti juhlavammin kuin mitä siihen ollaan todellisuudessa valmiita satsaamaan: “Taiteilijan näkökulmasta olemme jääneet kaksinaamaisesta toiminnasta kiinni.”

Meidän pitää rakentaa sellaiset järjestelmät, että kulttuurin ja sivistyksen ammattilaiset voivat toimia täällä.

Hän kannustaakin sekä kansalaisia että päättäjiä pohtimaan taiteen merkitystä uudesta näkökulmasta. “Mitä tämän päivän suomalaisuuteen kulttuuri voi antaa, jos haluamme nähdä itsemme sivistysvaltiona, kulttuurimaana? Meidän pitää rakentaa sellaiset järjestelmät, että kulttuurin ja sivistyksen ammattilaiset voivat toimia täällä.”

Mallia Suomen taidekentän uudistamiseen voisi Raekallion mukaan hakea vaikkapa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa ovat käytössä eräänlaiset “taiteilijoiden välityömarkkinat”, joiden kautta yksittäiset etabloituneet esiintyvät taiteilijat ovat työsuhteessa kyseisen maan taiteilija-allianssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun he eivät ole mukana produktioissa, allianssi maksaa heille palkkaa.

Tuotantojen ulkopuolisena aikana esimerkiksi näyttelijät ja tanssijat vuorostaan mentoroivat nuorempia näyttelijöitä ja tanssijoita sekä opettavat. Myös Suomessa on selvitetty mallin käyttöönoton edellytyksiä.

Raekallio uskoo, että kulttuurialan kehittäminen vaatii pitkäjänteistä ja näkemyksellistä työtä. Kuten muussakin politiikassa, ongelmana on se, että päätösten vaikutukset näkyvät hyvin hitaasti. Koronakriisin aiheuttama suvantovaihe kannattaisikin siis käyttää hyväksi ja käydä työhön.

Jakso nauhoitettiin perjantaina 4.6.2021 Lapinlahden lähteen kahvilassa. Jakson alussa on julkisesta nauhoituspaikasta johtuen jonkin verran taustahälyä, mutta tämä loppuu ensimmäisen 10 minuutin jälkeen.

Hilla Okkonen on valmistunut taiteen maisteriksi Bolognan yliopistosta ja työskennellyt erilaisissa kulttuuri- ja viestintäalan tehtävissä Suomessa ja Italiassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakkautta & Anarkiaa-festivaalin tuottajana Helsingissä. 

Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Politiikasta taidetta-sarjan kuraattori. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.

Julkaisu Politiikasta taidetta -podcast: Unohtiko valtio freelancerit? ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vaikka poikkeusvuosi tyhjensi kalenteria sovituista näyttelyistä, työskentely kotona ja ateljeessa on ollut yhä edelleen mahdollista. Kuvataiteilija Katja Tukiainen onkin kokenut olevansa etuoikeutettu, koska on voinut jatkaa työskentelyään ateljeen rauhassa. Hänen tilanteensa on hyvin erilainen kuin esiintyvillä taiteilijoilla.

Tukiainen kuvaileekin taiteellista työtään yhtenä keinona paeta pandemiaa. “Siinä voi unohtaa itsensä,” hän kertoo.

Koronapandemia on myös korostanut teknologian merkitystä taiteilijan jokapäiväisessä työssä. Muun muassa Tukiaisen opetustyö Aalto-yliopistossa ja Kuvataideakatemiassa on siirtynyt pääasiallisesti verkkoon ja jatkunut virtuaaliateljeen merkeissä. “Ennen pandemiaa olin tekniikkaepäuskoinen,” Tukiainen kertoo, “mutta yllättävän hyvin virtuaalinen ateljeevisiitti on toiminut.”

“Ennen pandemiaa olin tekniikkaepäuskoinen.”

Teknisessä mielessä opetuksessa tapahtunut muutos on ollut melko vaatimaton, sillä verkossa tapahtuva opetushetki vaatii vain liikkuvan kameran, jolla pääsee lähelle työtä. Tämä ei kuitenkaan kerro kaikkea taiteilijan työstä, Tukiainen pohtii, sillä maalin tuoksua ja työn kokemista kaikilla aisteilla kamera ei pysty korvaamaan.

Taide, teknologia ja raha: miten poikkeusolot ovat muuttaneet suhdettamme kuvataiteeseen

Tässä Koronavuosi kulttuurialan silmin-sarjan jaksossa keskustellaan muun muassa siitä, miten taiteen siirtyminen osittain someen ja verkkoon on vaikuttanut teoksen, taiteilijan ja yleisön väliseen suhteeseen. Tukiainen myös kertoo siitä, miten on itse oppinut hyödyntämään vaihtoehtoisia toimintatapoja omassa työskentelyssään.

“Vaikka maailma on tolaltaan, olen oppinut jotain uutta,” Tukiainen toteaa. Sosiaalinen media on muodostunut yhdeksi keskeiseksi keinoksi luoda uusia kontakteja ja verkostoitua myös Suomen ulkopuolella.

Tämän lisäksi sosiaalisen median kanavien kautta saadun yleisöpalautteen ja yksityishenkilöiden yhteydenottojen sekä tilausten määrä on kasvanut. “Ehkä se vaikuttaa, kun on oltu paljon kotona ja rahaa on säästynyt, kun ei ole matkusteltu,” Tukiainen arvelee.

Digitalisoitumisen vaikutukset eivät kuitenkaan ole ongelmattomat. Tästä esimerkkinä toimii taas keväällä somessa leimahtanut keskustelu siitä, kuka voi kutsua itseään taiteilijaksi.

“Jokainen näyttely on riski,” Tukiainen huomauttaa, “koskaan ei voi tietää, kuinka monta teosta olisi myyty”.

Haasteena tilanteessa on se, että itseoppineilla taiteilijoilla teosten hinnoittelu on erilaista. Tukiainen huomauttaa, että tämä saattaa hämärtää asiakkaan käsitystä siitä, mistä taiteen hinta lopulta muodostuu. Hän toivookin ammattitaiteilijoilta ryhdikkyyttä, johdonmukaisuutta ja ajatusta siitä, “että kehtaisi olla saavutetun hintatason arvoinen.” Rahasta puhumisen tulisi olla luonteva osa kaupankäyntiä ja omien teosten markkinoimista.

Tukiainen myös muistuttaa, että pandemian taloudelliset vaikutukset ovat taidemaalareille erilaiset kuin esimerkiksi esiintyville taiteilijoille. Keskeiseksi ongelmaksi on muodostunut, että ansionmenetystä voi olla hyvin vaikea todentaa. “Jokainen näyttely on riski,” Tukiainen huomauttaa, “koskaan ei voi tietää, kuinka monta teosta olisi myyty”.

“Hyvä, että ammattijärjestöt auttavat kuvataiteilijoita puhumaan tulonmenetyksestä. Rahasta puhuminen on vaikeaa.”

Tukiainen onkin hyvillään 10.5. julkaistusta kulttuurialan järjestöjen yhteisestä kannanotosta, jossa ovat mukana Suomen Taiteilijaseuran ja sen jäsenliitot. Tekstissä ilmaistaan alan syvä huoli leikkauksista ja kulttuurialan rahoituksen tulevaisuudesta.

“Kuvataiteilijoissa on paljon pienituloisia,” Tukiainen toteaa. “Hyvä, että ammattijärjestöt auttavat kuvataiteilijoita puhumaan tulonmenetyksestä. Rahasta puhuminen on vaikeaa.”

Taidealan tulevaisuudessa moni asia on kuitenkin vielä kysymysmerkki. Kuvataiteilijoiden kohdalla moni projekti peruuntuu, vaikka museot pääosin pitänevät kiinni suunnitelmista. “Toivoisin, että olisi tutkimusta taiteilijoiden teosmyyntien tilasta,” Tukiainen sanoo. “Juuri nyt keskustelut vellovat oletusten pohjalta.”

Jakso nauhoitettiin maanantaina 10.5.2021 etänä Zoom-videopuhelun avulla.

Hilla Okkonen on valmistunut taiteen maisteriksi Bolognan yliopistosta ja työskennellyt erilaisissa kulttuuri- ja viestintäalan tehtävissä Suomessa ja Italiassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tuottajana Helsingissä. 

Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Politiikasta taidetta -sarjan kuraattori. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.

Julkaisu Politiikasta taidetta -podcast: Ateljeen suojissa ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Koronapandemian runtelemien taidealojen joukossa vaikuttaisi olevan ainakin yksi poikkeus: suomalainen kirjallisuus on noussut uuteen kukoistukseensa kuluneen poikkeusvuoden aikana. Erilaisten rajoitustoimenpiteiden seurauksena yhä useammat suomalaiset vaikuttavat innostuneen lukemisesta yhtenä mielekkäänä ajanvieton muotona.

Lukemisen suosio näkyy kirjakauppojen ja äänikirjapalveluiden lisääntyneen liikevaihdon lisäksi e-ja äänikirjojen kysynnän kasvuna. Eri kirjallisuuden lajeista erityisesti fiktio — niin kutsuttu ‘hyvän mielen kirjallisuus’ — sekä lastenkirjallisuus ovat vahvistaneet suosiotaan.

Helsingin yliopiston kirjallisuustieteen dosentti Sanna Nyqvist huomauttaa, että poikkeusolojen lisäksi kirjan suosiota ovat vahvistaneet myös pidemmän aikavälin trendit. Esimerkiksi viime vuosina yleistyneiden lukukampanjoiden ansiosta ihmiset ovat havahtuneet lukemisen mukanaan tuomiin hyvinvointivaikutuksiin.

Poikkeusolojen lisäksi kirjan suosiota ovat vahvistaneet myös pidemmän aikavälin trendit.

Tästä kaikesta voisi helposti päätellä, että kirjallisuus — ja sen myötä myös kirjailijat — ovat selviytymässä koronapandemiasta sen harvojen voittajien joukossa. Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarjan kolmannessa jaksossa selvitetään, onko tilanne lopulta aivan näin ruusuinen.

Eskapismia, sivistystä ja viihdettä: kirja pandemian keskellä

Podcast-sarjan kirjallisuutta käsittelevässä jaksossa vieraana on kirjailija-toimittaja Minna Lindgren. Jaksossa keskustellaan muun muassa suomalaisen kirjallisuuden ja sen eri muotojen tämänhetkisestä tilasta sekä siitä, miten poikkeusolot ovat vaikuttaneet kirjailijan jokapäiväiseen työhön.

Lindgrenin mukaan koronapandemia paljasti yllättäviä asioita sekä suomalaisen kulttuuripolitiikan tilasta että politiikan suhteesta kulttuuriin. “Kulttuurin merkittävyys työllistäjänä on yllättänyt päättäjät,” hän huomauttaa. Kriisissä tukea ovat tarvinneet muun muassa normaaliaikoina itsensä yrittäjinä työllistävät kulttuurialan tekijät.

“Kulttuurin merkittävyys työllistäjänä on yllättänyt päättäjät.”

Kulttuuriala on rönsyilevä kenttä. Lindgren arvioi, että pandemian jälkeisen kulttuuripolitiikan haasteena tulee olemaan eri tarpeiden ymmärtäminen. “Toisaalta on hirmu hienoa, että kriisi on näyttänyt, miten iso osa meidän kulttuurista on hyvää liiketoimintaa,” hän summaa. “Siksihän ne on nyt pulassa, ihan siinä missä ravintolatkin”.

Muita jaksossa käsiteltyjä teemoja ovat kirjoittaminen luovana prosessina, kotimainen taide- ja tukipolitiikka sekä poikkeusolojen vaikutus kirjailijan toimeentuloon. Jakson alussa Lindgren myös kertoo syksyllä 2020 ensi-iltansa saaneen Covid fan tutte -librettonsa syntyprosessista. Mozartin Così fan tutte -oopperaa mukaileva teos on saanut kansainvälistä kiitosta ajankohtaisesta aiheestaan ja rohkeudestaan ja sen verkkoversio on tähän mennessä kerännyt yli 500 000 katsojaa.

Jakso nauhoitettiin 20.5. Lapinlahden lähteen kahvilassa Helsingissä.

Hilla Okkonen on valmistunut taiteen maisteriksi Bolognan yliopistosta ja työskennellyt erilaisissa kulttuuri- ja viestintäalan tehtävissä Suomessa ja Italiassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tuottajana Helsingissä. 

Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Politiikasta taidetta -sarjan kuraattori. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.

Julkaisu Politiikasta taidetta -podcast: Kirjailija lähti kuntapolitiikkaan ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Vuonna 2020 elokuvateattereiden kävijämäärä jäi Suomessa alle puoleen edellisvuodesta . Kun isojen Hollywood-tuotantojen ensi-iltoja on siirretty hamaan tulevaisuuteen, elokuvateattereiden selviytyminen on ollut osin kotimaisten elokuvien varassa. Kriisi alalla on kuitenkin syvä ja järkytystä ovat herättäneet kevään 2021 rajoitustoimista luopumisen hitaus ja eritahtisuus moneen muuhun toimialaan verrattuna.

Myös monia kotimaisia ensi-iltoja on jouduttu siirtämään epidemiatilanteen helpottamista ja sulkutoimien purkamista odotellessa. Yksi näistä on elokuvaohjaaja Hannaleena Haurun Fucking with Nobody, joka ehti saada kansainvälisen ensiesityksensä Venetsian elokuvajuhlilla syyskuussa 2020.

Hauru on lakannut odottamasta elokuvan kotimaista ensi-iltaa, sillä sitä on siirretty jo useita kertoja. Kun elokuvateatterit vihdoin avaavat ovensa, on tiedossa uusien elokuvien ensi-iltojen suma. “Hiukan hirvittää, miten meidän pieni elokuva pärjää,” Hauru kertoo. Viimeisimmän tiedon mukaan Fucking with Nobody saapuu elokuvateattereihin Suomessa 11.6.

Hauru on lakannut odottamasta elokuvan kotimaista ensi-iltaa, sillä sitä on siirretty jo useita kertoja.

Elokuva-alan tekijäpuolen ihmisiä on työllistynyt pandemia-aikana osin television puolelle, jossa tuotantotahti on ollut kova. Hauru itse on työstänyt uuden TV-sarjan käsikirjoitusta. “Olen pyrkinyt kääntämään tilanteen positiiviseksi ja näkemään lähelle, ” Hauru kertoo. Kriisi on kuitenkin saanut pohtimaan alan tilannetta ja omaa ammattiylpeyttä. “Monet alan epäkohdista, kuten taloudellinen epävarmuus, on otettu vastaan ammatinvalintakysymyksenä”, hän kommentoi. Ajatellaan, että taiteilijat ovat itse valinneet alan, jossa toimeentulo on epävarmaa.

“Vasta viime aikoina olen pohtinut asiaa ja ammatillista itsetuntoani — tämä on mun ammatti ja voisin saada tästä palkkaa!”

Apurahajärjestelmästä palkkatyöhön?

Itsensä työllistämiselle apurahoilla ja yrittäjänä voisi olla myös vaihtoehtoja. Hauru viittaa Kulta ry:n tekemään Kulttuurin puolesta -selvitykseen, johon on haettu toimivia palkkatyömalleja muun muassa yliopistomaailmasta, jossa oppilaitokset ovat luoneet työsuhteen apurahatutkijoille. “Apurahathan eivät juurikaan kerrytä eläkettä,” Hauru toteaa. Apurahat eivät myöskään kerrytä työssäoloehtoa ja näin oikeuta työttömyysturvaan.

Itsensä työllistämiselle apurahoilla ja yrittäjänä voisi olla myös vaihtoehtoja.

Kriisistä ulos pääsemiseksi Hannaleena Hauru peräänkuuluttaa politiikkaa ja lobbausta. “Olen ollut sinisilmäinen,” hän huokaa, “ammattini on virkavallan silmissä koriste”.

Elokuva-alalla myös tekijä- ja levittäjäpuolella voisi olla tiiviimpää yhteistyötä. Vahvempaa edunvalvontaa tarvitaan, jotta tekijät voivat keskittyä omaan työhönsä. “Olen pitänyt kädenmittaa politiikkaan,” Hauru kertoo. “Sillä mitä tapahtuu luovalle työlle, jos lähden siihen mukaan?”

Jakso nauhoitettiin tiistaina 18.5.2021 Lapinlahden lähteen kahvilassa Helsingissä.

Hilla Okkonen on valmistunut taiteen maisteriksi Bolognan yliopistosta ja työskennellyt erilaisissa kulttuuri- ja viestintäalan tehtävissä Suomessa ja Italiassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakkautta & Anarkiaa-festivaalin tuottajana Helsingissä. 

Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Politiikasta taidetta -sarjan kuraattori. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.

Julkaisu Politiikasta taidetta -podcast: Elokuva jäi limboon ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.

Kulttuuriala on yksi koronapandemian pahiten riepottelemista toimialoista. Viimeisen vuoden aikana on käyty keskustelua muun muassa jaettujen kriisitukien riittävyydestä sekä niiden jakautumisesta eri toimijoiden kesken. Myös rajoitustoimenpiteiden oikeudenmukaisuus on herättänyt vahvoja mielipiteitä.

”Olen jäänyt kaipaamaan debatista eri alojen taiteilijoiden omaa ääntä ja hieman syvemmälle menevää analyysiä,” sanoo Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarjan juontaja Hilla Okkonen. ”Tämä podcast syntyi halusta kysyä suoraan taiteilijoilta poikkeusvuoden herättämistä tuntemuksista ja sen vaikutuksesta heidän työskentelyynsä.”

“Tämä vuosi on osoittanut, että kulttuurialojen ansaintalogiikkaa ei aina ymmärretä.”

“Tämä vuosi on myös osoittanut, että kulttuurialojen ansaintalogiikkaa ei aina ymmärretä”, Okkonen jatkaa. “Yhtenä podcastin tarkoituksena onkin valottaa politiikan ja taiteen välistä suhdetta. Sen eri jaksoissa keskustellaan muun muassa suomalaisen kulttuuripolitiikan tilasta ja siitä, mikä on taiteen merkitys kriisiaikana.”

Koronavuosi kulttuurialan silmin-sarjan viisi jaksoa julkaistaan kesäkuun 2021 aikana. Jaksot ovat kuunneltavissa Politiikasta-verkkolehden Soundcloud-palvelussa.

Elämyksiä etsimässä: pandemian vaikutus suomalaiseen musiikkiin ja muusikoihin

Sarjan ensimmäisessä jaksossa keskustellaan suomalaisen musiikkialan kriisitilasta ja sen tulevaisuudennäkymistä. Jaksossa vieraileva Eero Hämeenniemi kertoo poikkeusvuoden olleen hänelle alkulamaannuksen jälkeen tuottelias, vaikka live-esiintymisiä on ollut vähän. Sisilian Palermo vaihtui Suomen Keravaan ja Italian kaipuu osaltaan auttoi säveltäjän kahdeksannen kirjan Napolista etelään kirjoitusprosessissa.

Yksi jakson keskeisistä teemoista on koronapandemian vaikutus muusikoiden toimeentuloon. Vuoden 2020 lopulla musiikkialan etujärjestöjä yhteen kokoava vienninedistämisorganisaatio Music Finland arvioi, että koronapandemia tulee aiheuttamaan suomalaiselle musiikkialalle yli 200 miljoonan euron tulonmenetykset. Pahiten poikkeusvuodesta ovat kärsineet esiintyvät taiteilijat sekä elävän musiikin ala.

“Erittäin monet soittajat ovat suurissa vaikeuksissa”, Hämeenniemi kertoo. Hänen mukaansa tilanne on erityisen vaikea freelance-muusikoille, joista monet ovat jääneet vaille sekä keikkoja että rahallista tukea. Hämeenniemi kuvailee, kuinka monet hänen tuntemistaan soittajista ovat joutuneet turvautumaan omiin säästöihinsä tai jopa myymään omaisuuttaan selvitäkseen poikkeusvuoden aiheuttamista tulonmenetyksistä.

“Erittäin monet soittajat ovat suurissa vaikeuksissa.”

Yhdessä soittamisen, yleisön ja läsnäolon merkitys on pandemiavuonna myös korostunut entisestään. “Muusikko soittaisi varmaan autiolla saarellakin,” Hämeenniemi toteaa, “mutta on kivampi jos sinne tulee se Perjantai, joka tuo vaikka kookospähkinän jos on soittanut oikein hyvin.”

Jakso nauhoitettiin maanantaina 17.5.2021 Helsingissä.

Hilla Okkonen on valmistunut taiteen maisteriksi Bolognan yliopistosta ja työskennellyt erilaisissa kulttuuri- ja viestintäalan tehtävissä Suomessa ja Italiassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin tuottajana Helsingissä. 

Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Politiikasta taidetta -sarjan kuraattori. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.

Julkaisu Politiikasta taidetta -podcast: Muusikot panttaavat soittimiaan ilmestyi ensimmäisenä Politiikasta.