Politiikasta taidetta -podcast: Unohtiko valtio freelancerit?

Debby Hudson / Unsplash
Lukuaika: 2 min.

Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarjan viimeisen jakson aiheena on freelancer-taiteilijoiden työ ja toimeentulo. Jaksossa pohditaan myös esittävien taiteiden ja kulttuurin merkitystä niiden laajemmassa yhteiskunnallisessa ja filosofisessa viitekehyksessä. Jaksossa vieraana on koreografi ja tanssitaiteilija Valtteri Raekallio ja sen juontaa kulttuurituottaja Hilla Okkonen.

Mitä yhteistä on tanssitaiteilijalla ja huippututkijalla? Jos koreografi Valtteri Raekalliolta kysytään, niin paljonkin. Työn tekeminen ei lopu, vaikka ylhäältä kiellettäisiin. Koronapandemian aikana myös tanssijat ovat jatkaneet työtään kulisseissa, vaikka esiintymisiä ei juuri ole ollut.

“Ei kukaan sano esimerkiksi Suomen Akatemian tutkijoille, että lopettakaa työt, jos heidän tuloksiaan ei jostain syystä saa julkaista kahteen vuoteen. Eivät nämä alat toimi sillä tavalla,” Raekallio puuskahtaa.

Poikkeusaika on kuitenkin osoittanut, että viranomaisilla on asiasta pitkälti eri näkemys. Vaikeasti ennakoitavat ja mielivaltaisina näyttäytyvät kokoontumisrajoitukset ovat antaneet Raekalliolle vaikutelman, että hänen edustamaansa taiteenalaa ei arvosteta eikä sen toimintaa tunneta tarpeeksi hyvin. “Lainsäädännön muuttaminen on hidasta,” hän toteaa, “mutta puolentoista vuoden jälkeen kyse on jo arvovalinnoista.”

Työn tekeminen ei lopu, vaikka ylhäältä kiellettäisiin.

Raekallio onkin ottanut aktiivisesti osaa käynnissä olevaan yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kirjoittanut mielipidekirjoitusten lisäksi myös suoraan ministereille. Hän arvioi, että erityisesti freelancereiden heikko tilanne vaikuttaa tulleen monelle päättäjälle yllätyksenä.

Tässä vaiheessa haasteena ei enää kuitenkaan ole tiedon puute, Raekallio toteaa, sillä kulttuurialan päättäjille lähettämä viesti näyttää menneen perille. “Tietoa on ja erittäin asiantuntevia virkamiehiä,” hän jatkaa, “mutta miten se kaikki tieto tihkuu ylöspäin aina lainvalmisteluun ja poliittiseen tahtotilaan remontoida se järjestelmä?”

 

”Taidetta ei voi tehdä tilaten”: hyödykeajattelusta kohti taiteen “perustutkimusrahoitusta”

Koronavuosi kulttuurialan silmin -sarjan viidennessä jaksossa pureudutaan taiteen merkitykseen ja arvostukseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Jaksossa vierailevan tanssitaiteilija ja koreografi Valtteri Raekallion mukaan suomalaisella yhteiskunnalla on käymättä aito ja syvällinen keskustelu siitä, mitä kulttuuri sen eri ilmenemismuodoissa meille tarkoittaa.

Taiteesta ja sen arvostuksesta puhutaan Raekallion mukaan huomattavasti juhlavammin kuin mitä siihen ollaan todellisuudessa valmiita satsaamaan: “Taiteilijan näkökulmasta olemme jääneet kaksinaamaisesta toiminnasta kiinni.”

Meidän pitää rakentaa sellaiset järjestelmät, että kulttuurin ja sivistyksen ammattilaiset voivat toimia täällä.

Hän kannustaakin sekä kansalaisia että päättäjiä pohtimaan taiteen merkitystä uudesta näkökulmasta. “Mitä tämän päivän suomalaisuuteen kulttuuri voi antaa, jos haluamme nähdä itsemme sivistysvaltiona, kulttuurimaana? Meidän pitää rakentaa sellaiset järjestelmät, että kulttuurin ja sivistyksen ammattilaiset voivat toimia täällä.”

Mallia Suomen taidekentän uudistamiseen voisi Raekallion mukaan hakea vaikkapa muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Norjassa ja Ruotsissa ovat käytössä eräänlaiset “taiteilijoiden välityömarkkinat”, joiden kautta yksittäiset etabloituneet esiintyvät taiteilijat ovat työsuhteessa kyseisen maan taiteilija-allianssiin. Tämä tarkoittaa sitä, että kun he eivät ole mukana produktioissa, allianssi maksaa heille palkkaa.

Tuotantojen ulkopuolisena aikana esimerkiksi näyttelijät ja tanssijat vuorostaan mentoroivat nuorempia näyttelijöitä ja tanssijoita sekä opettavat. Myös Suomessa on selvitetty mallin käyttöönoton edellytyksiä.

Raekallio uskoo, että kulttuurialan kehittäminen vaatii pitkäjänteistä ja näkemyksellistä työtä. Kuten muussakin politiikassa, ongelmana on se, että päätösten vaikutukset näkyvät hyvin hitaasti. Koronakriisin aiheuttama suvantovaihe kannattaisikin siis käyttää hyväksi ja käydä työhön.

Jakso nauhoitettiin perjantaina 4.6.2021 Lapinlahden lähteen kahvilassa. Jakson alussa on julkisesta nauhoituspaikasta johtuen jonkin verran taustahälyä, mutta tämä loppuu ensimmäisen 10 minuutin jälkeen.

Hilla Okkonen on valmistunut taiteen maisteriksi Bolognan yliopistosta ja työskennellyt erilaisissa kulttuuri- ja viestintäalan tehtävissä Suomessa ja Italiassa. Tällä hetkellä hän työskentelee Rakkautta & Anarkiaa-festivaalin tuottajana Helsingissä. 

Iida-Maria Tammi on väitöskirjatutkija Helsingin yliopiston politiikan ja talouden tutkimuksen laitoksella ja Politiikasta taidetta-sarjan kuraattori. Hänen väitöskirjansa käsittelee avustustyöntekijöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja humanitaarisen avun poliittista käyttöä Syyrian konfliktissa.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.


*