Tutkija-nimikkeen käyttämiselle ei ole sitovia kriteereitä. Se asettaa haasteen asiantuntijaa etsiville toimittajille ja yleisölle.
Julkisessa keskustelussa esiintyy henkilöitä, jotka kutsuvat itseään tutkijaksi. Kuten hiljan julkaistussa Kysy politiikasta -vastauksessa tuotiin ilmi, tutkija-nimikkeen käyttämiselle ei ole mitään sitovia kriteereitä. Tämä asettaa haasteen tutkijan uskottavuutta arvioiville toimittajille ja yleisölle.
Tutkijan taustan selvittäminen ja ansioituneisuuden arviointi ei ole välttämättä helppoa niille, joille tutkimuksen maailma ei ole tuttu. Silti on olemassa muutamia suhteellisen vaivattomasti tehtäviä asioita, joiden kautta pääsee selvittelyn alkuun.
Tutkijoista puhuttaessa on hyvä huomioida, että kaikki tutkijat eivät ole akateemisia tutkijoita.
Neuvot on tarkoitettu nimenomaan akateemisen tutkimustoiminnan selvittämiseen. Tutkijoista puhuttaessa on hyvä huomioida nimittäin sekin, että kaikki tutkijat eivät ole ensi sijassa akateemisia tutkijoita eli toimi yliopistoissa ja pyri nimenomaan uuden tutkimustiedon tuottamiseen. Tähän palataan vielä lopuksi.
Löytyykö henkilön nimi yliopiston sivuilta?
Tutkijoiden taustoja selvitettäessäkin Google on hyvä ystävä. Ensimmäiseksi kannattaa siis googlata henkilön nimi. Jos samannimisiä henkilöitä on paljon, silloin voi lisätä mukaan vaikka tutkimusaihetta kuvaavan tai tutkija/researcher -termin.
Hakutuloksista kannattaa etsiä nimenomaisesti yliopistojen sivuille vieviä linkkejä. Ehdoton valtaosa akateemisista tutkijoista työskentelee yliopistoissa.
Monet ovat työskennelleet useassa eri yliopistossa eli on hyvin mahdollista, että hakutuloksia on monen yliopiston sivuille. Jos hakutuloksena tullut sivu näyttää vanhalta, kyse saattaa olla entisestä työpaikasta.
Yliopistosta toiseen siirtyminen nähdään akateemisessa maailmassa meriittinä. Jos siis näyttää, että tutkija on vaihtanut usein työpaikkaa, sitä ei pidä missään nimessä tulkita huonoksi merkiksi. Se kuvastaa vain akateemisen maailman realiteetteja ja arvostuksia.
Yliopistojen nettisivut eroavat paljon sen suhteen, kuinka informatiivisia ja käyttäjäystävällisiä ne ovat. Jos tutkija löytyy sieltä esimerkiksi yliopistonlehtorin, tutkimusjohtajan, tutkijatohtorin, professorin tai väitöskirjatutkijan nimikkeellä, niin kyseessä on yliopistossa työskentelevä henkilö.
Yliopiston sivustoilta löytyy usein myös listauksia dosenteista. Näillä henkilöillä ei ole välttämättä työsuhdetta juuri siihen yliopistoon, vaan kyse on arvosta. Arvo on osoitus siitä, että henkilö on tehnyt vuosia akateemista tutkimusta. Se ei kuitenkaan välttämättä kerro, että henkilö toimii tällä hetkellä tutkijana.
Joskus sivustolta löytyy myös henkilöitä nimikkeellä vieraileva tutkija. Kyseessä on nimensä mukaisesti yliopistossa vierailulla oleva henkilö, joka on yleensä toisen yliopiston työntekijä. Vierailevan tutkijan palkka tulee yleensä muualta kuin vierailun kohteena olevasta yliopistosta.
Tutkijavierailut ovat vakiintunut ja yleinen käytäntö akateemisessa maailmassa. Joskus vierailevan tutkijan nimikkeellä näkee kuitenkin myös henkilöitä, joilla ei ole akateemista taustaorganisaatiota. Näin ollen on hyvä idea selvittää, missä henkilö on ollut silloin, kun ei ole ollut vierailulla.
Tutkijan käyttämä nimi saattaa tutkijanuran aikana muuttua. Silloin apua voi olla esimerkiksi tutkijan omasta ORCID-tunnisteesta, jota kaikilta tutkijoilta ei kuitenkaan löydy.
Onko tutkijalla oma kotisivu ja mitä siellä sanotaan?
Joillakin tutkijoilla on yliopiston sivujen lisäksi oma kotisivu. Tältä sivulta voi löytyä tarkempia tietoja tutkijan taustasta ja esimerkiksi hänen ansioluettelonsa. Usein tutkija kertoo sivulla lisää siitä, mistä hän on kiinnostunut, millaisissa projekteissa hän on mukana ja mitä on julkaissut.
Tässä yhteydessä on toki hyvä huomioida myös se, että tiedot ovat tutkijan itsensä sinne kirjoittamia ja tutkija itse on vastuussa niiden päivittämisestä.
Mitä tutkija on julkaissut?
Yksi aivan keskeinen akateemisen tutkijan tunnusmerkki on, että hänellä on akateemisia julkaisuja. Akateemisten julkaisujen etsimiseen oivallinen väline on Google Scholar.
Hakujen tekeminen Google Scholarissa on joskus taitolaji. Hakua kannattaa lähteä tekemään tutkijan nimellä. Jos se tuottaa epämääräisen listan tuloksia, niin kannattaa lisätä tutkimusaihetta kuvaava termi. Kun oikea tutkija löytyy, kannattaa klikata tutkijan nimeä, jolloin saa todennäköisesti paremmin valikoituneen listan.
Arvostetuimpia julkaisuja ovat kansainvälisissä vertaisarvioiduissa akateemisissa lehdissä julkaistut artikkelit, jotka ovat yleensä englanninkielisiä. Lehden nimi mainitaan hakutuloksissa usein tekijän jälkeen. Jos lehden nimi ei näy, sen saa yleensä selville klikkaamalla linkkiä. Suomalaisen vertaisarvioidun artikkelin tunnistaa vertaisarviointitunnuksesta.
Akateemisten julkaisujen määrä vaihtelee voimakkaasti riippuen siitä, missä tutkijanuran vaiheessa henkilö on.
Lehtiä on valtava määrä, ja niiden uskottavuus ja vaikutusvalta vaihtelevat. Julkaiseminen on nykyään suurta bisnestä, joka on tuonut alalle kaikenlaisia yrittäjiä. Edes asiantuntijan saati valveutuneen kansalaisen voi olla vaikea tunnistaa huijarilehteä.
Osviittaa lehden akateemisesta arvostuksesta saa Julkaisufoorumin julkaisukanavahakua käyttämällä. Luokituksessa luokkien 1-3 lehdet ovat kaikki hyviä akateemisia lehtiä. Tässä kohtaa ei kannata antaa liikaa painoarvoa sille, millä näistä tasoluokista lehti on, sillä luokitusta ei ole tarkoitettu yksittäisten tutkijoiden suoriutumisen arviointiin.
Jos lehden luokitus on 0, kyse ei ole akateemiset kriteerit täysin täyttävästä julkaisukanavasta. Sekään ei tarkoita, että julkaisukanava olisi epäluotettava, vaan esimerkiksi suomalaiset yleiskustantamot löytyvät tässä luokituksessa lähinnä tasoluokasta 0.
Vertaisarvioitujen artikkelien lisäksi erityistä huomiota kannattaa kiinnittää tutkijan julkaisemiin kirjoihin, sillä joillakin aloilla kirjat ovat ensisijainen tai vähintään yhtä tärkeä tutkimustulosten julkaisemisen tapa.
Akateemisten julkaisujen määrä vaihtelee voimakkaasti riippuen siitä, missä tutkijanuran vaiheessa henkilö on ja kuinka paljon hän tekee tutkimusta ja kirjoittaa julkaisuja yhdessä muiden kanssa. Väitöskirjaa tekevällä tutkijalla ei välttämättä ole vielä vertaisarvioituja akateemisia julkaisuja.
Mistä aiheista julkaisuja on?
Kukaan tutkija ei ole asiantuntija kaikissa maailman asioissa. Julkaisuja tarkastellessa on julkaisukanavien lisäksi hyvä kiinnittää huomiota myös siihen, mitä aiheita julkaisut koskevat.
Tutkijan asiantuntemus ei koskaan rajoitu yksin niihin aiheisiin, joita hän on suoraan tutkinut. Eri aiheiden tutkiminen vaatii tutkijalta laajaa perehtymistä itse aihetta sivuaviin laajempiin kokonaisuuksiin.
Tutkijan asiantuntemus ei koskaan rajoitu yksin niihin aiheisiin, joita hän on suoraan tutkinut.
Hälytyskellojen on kuitenkin syytä soida silloin, jos kaikki julkaisut käsittelevät esimerkiksi jonkin kielen lauserakenteita, mutta henkilö kommentoi tutkijan ominaisuudessa vaikkapa ilmastonmuutosta. Tai jos henkilö kommentoi tutkijana feministisen ajattelun kehittymistä, mutta julkaisuja on vain lähinnä Kiinan varhaishistoriasta.
Suomessa tutkijana esiintyvä henkilö on sitoutunut noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä myös julkiseen keskusteluun osallistuessaan. Tutkijan eettisiin sääntöihin kuuluu siis se, ettei puhu tutkijan auktoriteetilla asioista, joihin ei ole perehtynyt.
Tutkija voi tietenkin tutkia uransa aikana hyvin erilaisia aiheita. Aiheisiin syvällisestä perehtymisestä jää kuitenkin muistoksi yleensä jonkinlaisia julkaisuja.
Mitä muuta Google-haku tuottaa?
Jos tutkijan nimeä ei löydy minkään yliopiston sivuilta eikä Google Scholarista löydy mitään merkittäviä hakutuloksia, niin on syytä epäillä, onko kyseessä akateemisesti suuntautunut tutkija.
Kyseessä saattaa silti olla asiansa hyvin osaava tutkija. Tässä kohtaa on hyvä palata uudelleen Google-haun tuloksiin. Jos sieltä ei löydy linkkejä yliopiston sivuille, niin minne niitä löytyy? Missä henkilö on tai on ollut töissä?
Tutkimustehtävissä työskenteleviä henkilöitä on paljon myös esimerkiksi ajatuspajoissa, tutkimuslaitoksissa ja julkisen sektorin yksiköissä. Monet heistä ovat erinomaisia aihepiirinsä asiantuntijoita.
Kaikki tutkimus ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä, vaan sitä on arvioitava muilla tavoin.
Kuten todettua, kaikki heistä eivät ole suuntautuneet hankkimaan akateemisia meriittejä, vaan tutkimustyö on usein käytännönläheisempää ja suuntautunut esimerkiksi palvelemaan valtionhallinnon tai jonkin edunvalvontatahon tiedontarpeita. Tutkijoita on myös yksityisissä yrityksissä ja yhdistyksissä. Kaikki tutkimus ei täytä tieteellisen tutkimuksen kriteereitä, vaan sitä on arvioitava muilla tavoin.
Yliopiston ulkopuolella toimivien tutkijoiden kohdalla on hyvä perehtyä työnantajan taustoihin. Onko kyseessä johonkin edunvalvontajärjestöön, poliittiseen tavoitteeseen tai aatteeseen sitoutunut taho?
Tämäkään ei automaattisesti tarkoita, etteikö tehty tutkimus ole asiantuntevaa. Taustalla olevat tavoitteet ovat kuitenkin usein ohjaamassa sitä, mistä aiheista tehdään tutkimusta sekä miten ja millä kärjellä tuloksia tuodaan julki. Sitoumukset, kuten tutkimuksen rahoittava taho, tuodaan tutkimusjulkaisuissa ilmi.
Jos lisäselvittelykään ei tuottanut kunnon kuvaa siitä, minkälaisesta tutkijasta on kysymys, voi olla syytä suhtautua epäilevästi siihen, onko kyseessä todella tutkija.
Tietojen löytymättä jääminen ei automaattisesti todista, ettei kyse voisi olla tutkimustyötä tekevästä asiantuntijasta. On sellaisiakin tutkimuslaitoksia, jotka eivät salassapitoon liittyvien syiden vuoksi julkaise tietoja henkilökunnastaan eivätkä henkilökunnan jäsenet voi julkaista tutkimuksiaan avoimesti. Näin on esimerkiksi suojelupoliisin ja joidenkin puolustusvoimien tutkimuslaitosten kohdalla.
Jos yliopiston ulkopuolella työskentelevä tutkija on tehnyt enemmälti akateemista tutkimusta, häneltä pitäisi myös löytyä avoimesti saatavilla olevia akateemisia julkaisuja.
Akateemisella yhteisöllä on omat pelisääntönsä, joiden rikkomisesta on seurauksensa. Hyvän tieteellisen käytännön vastaista on esimerkiksi plagiointi. Jos tutkijan todetaan loukanneen hyvää tieteellistä käytäntöä, tämä voi johtaa tutkimusrahoituksen ja akateemisen uskottavuuden menettämiseen. Tällainenkaan tutkija ei kuitenkaan menetä tutkintoaan, sillä Suomessa lainsäädäntö suojaa yksilöä niin, että jo suoritettu tutkinto perutaan vain äärimmäisen harvoin.
Bonusvinkki
Jos tutkijan pätevyyden arviointi vaikuttaa erityisen hankalalta, erityisesti toimittajille voi lämpimästi suositella kilauttamista yliopistolle. Etsi aihepiiriin liittyvää tutkimusta tekeviä tutkijoita yliopistolta ja kysy heiltä, mitä he tietävät henkilön tutkimustoiminnasta.
Etsi aihepiiriin liittyvää tutkimusta tekeviä tutkijoita yliopistolta ja kysy, mitä he tietävät henkilön tutkimustoiminnasta.
Yliopiston tutkijat ovat tässä mielellään avuksi. Jos tutkijat nimittäin jotain arvostavat, niin se on huolellinen asioihin perehtyminen. Vastaavia puheluita soittavat myös tutkijat itse toisilleen.
Leena Malkki toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Eurooppa-utkimuksen keskuksessa ja on Politiikasta-lehden päätoimittaja.
Artikkelia päivitetty 15.12.2023: Tästä artikkelista on julkaistu joulukuussa 2023 selkomukautettu versio, joka on saanut Selkokeskuksen selkotunnuksen.
80-luvun loppupuoliskolla menin Stockmannin pääovesta suoraan kosmetiikkaosastolle. En muista miksi, mutta sen muistan, että jututin jotain naista/tyttöä (silloin ei ongelmallinen käsite), koska hänen rinnassaan olevasta kyltistä kävi ilmi sekä nimi että titteli, joka oli ’Tutkija’. Itsekin haaveilin silloin, että minusta tulisi tutkija ja tiedustelin, että minkälainen koulutus pitää olla, että tutkijaksi tullaan. Kävi ilmi, että tutkija oli koulutukseltaan merkantti (vanha kaupallisen alan kouluasteen tutkinto (90 ov), jota ylempänä oli opistoasteen merkonomin tutkinto.). En jäänyt penäämään, mitä hän oli tutkinut, koska kosmetiikkaosastolla haju ei kannusta vetelehtimään.
”Hälytyskellojen on kuitenkin syytä soida silloin, jos kaikki julkaisut käsittelevät esimerkiksi jonkin kielen lauserakenteita, mutta henkilö kommentoi tutkijan ominaisuudessa vaikkapa ilmastonmuutosta.”
Oikein hauskaa, mutta huomattavasti oleellisempi huomio olisi seuraavanlainen:
”Hälytyskellojen on kuitenkin syytä soida silloin, jos tutkijan julkaisut käsittelevät esimerkiksi vähävaraisuutta ja köyhyyttä, mutta henkilö kommentoi tutkijan ominaisuudessa vaikkapa luku- ja kirjoitustaidottoman ulkomaalaisväestön massamaahanmuuton puolesta.”